Katse ensi vuoteen

Hei!

Joulu juhlittu, kuvia on paljon ja ehdittiinpä miniristeilyllekin tässä pyhien välissä. Mutta niistä kenties myöhemmin. Nyt on pakko jakaa mainio vinkki, jonka Ilona heitti tietoisuuteeni eilen Keskeneräistä-blogissaan. Kerrassaan loistava idea! Perhekalentereita on taloudessamme nähty vuosien varrella, nekin ovat oivallisia, mutta tässä kalenterissapa näkyy koko vuosi kerralla. 

Tämän vuoden ajan käytössämme on ollut Kodin Kuvalehden mukana tullut kalenteri, jossa ei ole kovin paljoa tilaa päivittäisille merkinnöille, mutta oleelliset tiedot kyllä mahtuvat. Lisäksi käytämme Miehen kanssa molemmat puhelimiemme kalentereita muistutuksineen, ja minulla on myös ensi vuodelle ns taskukalenteri eli se ihana Heli Pukin Keikkakalenteri (ovat näköjään loppuunmyytyjä). Periaatteessa en sitä kai enää tarvitsisi, mutta ihanine kuvineen ja runoineen, ajatelmineen tykkään kovin omistaa sen.

Eli tämä DIY-do it yourself- kalenteri syntyi Suomen Ladun jäsenkalenterista leikkaamalla ja sijoittamalla kuukaudet työhuoneen ja keittiön väliseen oveen, jossa se on varsin keskeisellä paikalla. Tähän asti tuo ovi on ollut lasten piirustusten peitossa. Vähän taitaa olla kokonaisuus kallellaan keittiöön päin, mutta ei se niin tarkkaa ole. Valkopilkkuinen, mustapohjainen washiteippi toi ryhtiä kalenteriin. Kirjoitustilaa ei tässäkään kovin paljoa ole per päivä, mutta toisaalta tuohon ympärille mahtuu myös pienillä post it- lapuilla laittamaan lisähuomautuksia tarvittaessa. Siisti, riittävän iso, yksinkertainen, tykkään!

Lyhdyn sytytän...

  

Satumaisen Johanna Kurkelan saattelemana toivotan juuri Sinulle ihanaa, rauhallista, kaunista, tunnelmallista ja lempeää joulua!

Luukut 19&20... touhua tohinaa, vilinää vilskettä... ja joulufiiliksen hippusia havaittu

Luovutan, en ehdi millään tekemään joulukalenterin luukkuja loppuun talon esittelyn puitteissa... olen sitä tyyppiä, joka kasaa itselleen hommia ajoittain niin paljon, että alkaa jo hengästyttää. Eikä tätä tapahdu pelkästään jouluna. Pienen paineen alla tosin hommat hoituvat tehokkaammin. En edes ala luetella mitä kaikkea olen viime päivinä tehnyt.

Ajattelin kuitenkin tehdä kodin loppujen tilojen esittelyt kunhan joulusta päästään eli ihan kokonaan en jätä leikkiä kesken. Nyt vaan ei tosiaan riitä aika noin perusteellisiin postauksiin, en pysty jatkamaan valitsemallani tiellä. Jos siltä tuntuu, niin teen luukut joulunaluspäivien tunnelmista, mutta päätin, että fiiliksen mukaan. 

Nuorempi siskoni on tyttösensä kanssa ollut joulunaluspäiviä viettämässä meillä. Pikkuneidille on riittänyt riemua serkuista, kissoista, leluista ja tänään kannoimme jo kuusenkin sisään. Saa nähdä mikä on ilme aamulla, kun näkee koristellun puun ennen kotiin lähtöään! Omat lapset totesivat koristelun lomassa, että nyt alkaa tuntua jouluisalta :)! 

Joulufiilistä ovat nostattaneet ja mieltäni liikuttaneet lasten joulujuhlan lisäksi pari puhelua ja joulukorttia menneisyyden tärkeiltä ihmisiltä. Miten ihana kuulla, että ensimmäisellä kummilapsellani menee pienen esikoispoikansa kanssa. Ihana saada puhelu entiseltä joogaohjaajaltani, joka oli tärkeä tuki ja oppiäiti teinivuosien ja vanhempien eron jälkeisissä mainingeissa. Ihana lukea ensimmäisen tärkeän kollegan eläkekuulumisia joulukortista. Miten ihania ihmisiä matkallani on ollut, ja on edelleen! Huomenna heitä saapuu meille glögille, ovet ovat avoinna ja pannu kuumana koko iltapäivän... josko vuoden lyhin päivä tuntuisi keveämmältä tämän myötä!

Ihania joulunaluspäiviä Sinulle! 

Luukku 18; makuuhuone vol 1

Toukokuu 2008, laajennusosan kehäristikoiden pystytys meneillään

Tässä vaiheessa tuntui siltä, että kirkkoko siitä tulee, niin korkealt näytti!

Tuonne pressujen alle on syntymässä makuuhuoneemme

Alkaa hahmottua

Puhallusvillat kuivumassa

Levyt seinissä, saumat ja kolot paklattu, lattiakin asennettu, jee!

Pohjamaalivaihe

Tapettivertailua

Lattia saamassa Osmocoloria pintaan, sävy kirsikkainen

Vaaleaan päädyimme, ja hyvä niin!

Taiteovi ja portaat valmiina, maaliskuussa 2009

Paljon kuvia, vähän tekstiä. Tämän hetken tilannekuvat ehkä tulossa myös... ;)

Luukku 17; Glögipannu

Olin aikani etsinyt tai oikeastaan odottanut, että kirppiksellä tulisi vastaan vanha teräspannu glöginlämmitystä varten. Viime perjantaina se tuli sitten eteeni, hinta 6euroa. Siisti ja ehjä, hiukan tummunut sisältä, mutta liotuksen ja hankaussienen jälkeen kirkas. 

Luukku 16; voihan joulukalenteri ja vilkaisu makuuhuoneeseen 2008

Nyt on tämä rouva buukannut aikataulunsa liian kiireiseksi. Pahoittelen, ettei kalenteri toteudu ihan sillä tahdilla kuin ajattelin. Taisin olla vähän suurudenhullu. Lähinnä toteutuksessa, siinä että aloin haalia noita vanhoja kuvia. 

Töissä on kiirettä, liian vähän työväkeä ja osasto täynnä. Joulufiilis hakusessa, eikä sää ainakaan sitä lisää. Pipareita koristellaan silti, ja neitosen kanssa teimme riisisuklaata ja rockyroads-ohjettakin testattiin tulevaa viikonvaihdetta varten. Lauantaille olen nimittäin kutsunut ystäväperheitä glögille talvipäivänseisauksen ratoksi. Sunnuntaina on tyttären joukkueen pikkujoulut, ja kukas se on itsensä heittänyt järjestelyvastaavaksi... Töissäkin pitää pyörähtää parina päivänä ennen aattoa ja joulupäivänä, aatto on vapaa, ja joulupäivän iltavuoron jälkeen taas neljä vapaata. Huoh. Mutta nyt saunaan.

Makuuhuoneemme syksyllä 2008

Luukku 15; yläkerran aulatila tai käytävä tai mikäsenniminyton

Aula vanhan makkarin(nykyisen pojan huoneen) ovelta katsottuna keväällä 2008

Tuosta ilmastointipömpelistä oikealle on nykyisin tyttären huone

Aulatilaa portaista päin

Näkymä meidän makkariin eli uuteen osaan päin, 2013

Makkarista käytävään päin, perällä vaatehuoneen ovi

Meidän makkarin ovelta, vasemmalla pikkuvarasto

Portaiden yläpäästä pojan huoneen ovelle päin

Vaatenhuoneen ovelta otettu kuva

Yläkerrassa oli ennen remonttia ns aula, pikku vessa, makuuhuone ja kylmät vintit molemmin puolin taloa varastoina. Heti portaiden yläpäästä eli nykyisenkin vessan oven oikealta puolelta meni toinen ovi kylmään vinttiin ja toinen suunnilleen vastapäiseltä puolelta aulaa. Selvää oli, että vintit otetaan käyttöön ja että aulatilaa sekä kylmää vinttiä hyödyntäen tehdään uusi huone. Vinteistä sitten tuli lisätilaa nykyiseen Hra Kuopuksen huoneeseen, vaatehuone/varastotiloihin sekä Neiti Esikoisen huoneeseen, joka on tuo em aulan tilalle rakennettu huone.

Kolmanneksi alimmassa kuvassa tuon nojatuolin (joka odottaa verhoiluun pääsyä) vasemmalla puolella on ovi korkealla. Siellä on myös varastotilaa, yläkerran saunaksi kutsuttu tila. Sauna-nimitys tuli siitä, että siellä on rakenteellisista syistä kaksi tasannetta. Muksut istuivat siellä rempan aikaan ja totesivat, että se voisi olla sauna, rakenteesta kun tuli mieleen lauteet! Tuo tila on kätevä isojen tavaroiden kuten patjojen, matkalaukkujen yms säilytykseen. Portaikkohan on sen tilan alla, toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä portaikosta jotenkin avontainen, mutta tämä tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Meidän makkarin ja kylppärin välissä eli tuota yläkerran saunaa vastapäätä on kapea varastotila, joka on varattu urheilu- yms.varusteille.

Tämä käytävä on vähän semmoinen haastava tila, en ole sitä osannut toistaiseksi juurikaan sisutella, mutta toisaalta kaunis lattia ja tapetti, ei kai tilaa tarvitsekaan täyttää millään turhalla. Viimeisessä kuvassa keskellä oleva muuri odottaa uutta maalikerrosta, pohjamaalivaiheeseen on jäänyt. Mulperimaalin mallipala törröttää nurkassa pyykkikorin päällä "makusteltavana".

Luukut 13&14: toisenlaiset talot valmiina

Tämä on aika noloa; aloittaa blogijoulukalenterin, muttei meinaa ehtiä päivittää sitä! Shame on me! Kuvia olen ottanut valmiiksi kodintilasta, jonka esittelen seuraavaksi, mutten nyt iltavuoron päätteeksi jaksa. Eilinenkin oli muka kiireinen, ja tänään piti ehtiä ennen töihin lähtöä yhtä sun toista, joten nyt tylysti kuittaan kaksi luukkua kerralla ja tarjoilen teille lasten piparkakkutalot paraatikunnossa!

Luukku 12; yläkerran wc/kylpyhuone

2008 ja 2013

2008 ja 2013

Yläkertaan oli rakennettu pieni vessa 1980-luvun rempassa. Mintunvihreä pytty, muovimattoa seinäpintoina ja tilaa sen verran, että mahataudin iskiessä pystyi pytyltä käsin oksentamaan lavuaariin. Me hiukan laajensimme sitä, että mahtui suihkukin. Sitä on todennäköisesti tulevaisuudessa kahdelle suihkutilallekin käyttöä, kun lapset kasvavat. Vessan läpi pääsee Hra Kuopuksen huoneeseen. Kaksi sisäänkäyntiä on ollut ihan hauska ja käytännöllinenkin ratkaisu. 

Meidän väriset (silloisen maun mukaan) kaakelit löytyivät ALE-laarista. Suihkunurkkaan piti tulla alunperin kaappi, muttei olisi mahtunut kunnolla. Allaskaapiksi ostettiin alunperin Ikeasta alesta liian jyhkeä systeemi ja sille kaveriksi korkea kaappi, olivat liian isot. Onneksi saatiin myytyä eteenpäin. Saman sarjan peili jäi. Keittiötukusta löytyi mieleinen kaappikokonaisuus. Toistaiseksi laatikoita tarvitaan vähän, mutta eiköhän niihinkin ilmaannu muutaman vuoden päästä purkkia ja purnukkaa! Omat kosmetiikkatuotteeni yms ovat alakerran kylppärissä ja pysyvät siellä jatkossakin, koska aikaisin töihin lähtevänä en voisi kolistella yläkerran kylppärissä. 

Luukku 11; toisenlainen talo

Minä en yleensä leivo jouluksi muuta kuin piparkakkuja. Pipareita. Täällä Lounais-Hämeessä sanovat muuten kaikenlaisia pikkuleipiä pippareiksi, juu kolmella peellä. Hassuja ovat. Piparit ovat mielestäni siirappileipiä eli joulupipareita eli piparkakkuja eli pipareita. Sitten on vohveleita ja muita täytekeksejä, joilla on kaupallisia erisnimiä kuten vaikka Domino, Doris ja Ballerina. Ja tokihan on olemassa vaikkapa herrasväen pikkuleivät tai lusikkaleivät. 

Piparkakkutaloista olen postannut ennenkin, viime vuosi oli poikkeus, koska emme jouluilleet kotona, niin perinteinen muumitalo saunoineen jäi rakentamatta. Tänä vuonna päätin hylätä tuon tornitalon ja antaa lapsille vapaat kädet. Molemmat tekivät siis tänään omien mökkiensä osat ja ainakin parisataa piparkakkua päälle. Ensimmäistä kertaa testasimme tuota viinikumikarkkien sulatusta ikkunoihin ja vuoden vanhan Koto Living-lehden innoittamana myös pipareihin. Aikas hauskoja niistä tuli.

 Minä huolehdin paistamisesta, muksut lähes kaikesta muusta. Jättimäinen irtokarkkisäkki ja erinäinen määrä strösseleitä odottamassa koristelutalkoita. Lieköhän tomusokeria tarpeeksi? Hra Kuopus toisteli useaan otteeseen, että tämä on niin hänen lempihommaansa. Mitäpä sitä muuta leipomaankaan, kun kerta tämä on meille kolmelle mieleisintä hommaa. Tosin Neidillä on alkanut leipomisinto nostaa päätään, voihan olla, että hän haluaa jonkun kakun vielä pyöräyttää jouluksi.