Testaan

Hei,

Helteet ovat pitäneet kiireisenä, netissä tulee käytyä luurin tai tabletin kautta, joten täällä blogissa on ollut hiljaista. Läppärimme lähti tänään huoltoon, koska on sammahdellut itsekseen turhan usein. Turvakopioin aamulla valokuvia ja muita tärkeitä, vaikka kuvat siirrän muutenkin tasaisin väliajoin ulkoiselle kovalevylle.

Nyt sattui hiljainen hetki, yksin kotona, joten päätin kokeilla onnistunko tekemään postausta iPadin kautta.

Muuten kaikki ihan ok, mutta jonkinlaista sisäistä levottomuutta olen havainnut itsessäni. Illalla likkaporukalla syömään ja Juha Tapion keikalle Holjille. Aamulla kuitenkin töihin, joten levottomuutta ei ainakaan tänään paranneta öisillä riekunnoilla ;)

Loma alkaa käydä vähiin, mutta kesä ei. Onneksi. Paljon on ehditty ja oltu ehtimättäkin. Huomenna lähden lasten kanssa vielä parin yön reissulle, päästään Isäni ja hänen vaimonsa kanssa kätköilemään urakalla Himoksen maisemissa. Se laji onkin hiukan jäänyt vähille tänä kesänä, mutta nyt saadaan asiaan korjaus.

Lupaamani reissukuvat antavat nyt vielä odotuttaa itseään, kiitos kesäkelien!

Voi hyvin, nyt nautitaan auringosta!!!

Taas on yksi työystävistäni juhlittu uudelle vuosikymmenelle. Minä olen yksikkömme vakituisista työntekijöistä toiseksi nuorin. Melkein jätin kameran kotiin.

Robin

Liikutuin torstaina toisenkin kerran. Olimme lasten kanssa Robinin keikalla, jota Nti Esikoinen oli odottanut koko kesän. Mieletön määrä yleisöä, suurin osa tietenkin eri-ikäisiä tyttölapsia, mutta paljon myös perheitä, poikia, mummuja ja vaareja. 

Tunnelma oli käsinkosketeltava, kaikki tuntuivat osaavan laulujen sanat ja Robin oli söötti. Liikutus nousi pintaan katsellessani sitä nuorta yleisöä, joka lauloi, tanssi ja taputti antaumuksella mukana. Koko elämä edessä, kaikki ovet avoinna ja vain tämä hetki! Huominen saa odottaa. 

Joskus...

... lomafiiliksen saavuttaakin yllättäen perusvapaapäivien aikana ja kahden vuorokauden reissu itselle epänormaaliin ympäristöön irrottaa päänupin kertarysäyksellä arjesta. Kyllä Suomesta löytyy upeita maisemia.

Lomaotoksia viime viikon Pohjois-Karjala-Kainuu-Savo-tourneelta kertyi kaikkinensa pitkälti yli 400kpl. Karsinta meneillään.

Tärkeitä hetkiä rakkaiden kanssa, monta löydettyä geokätköä, ulkoilmaelämää, uintia, iloisia jälleennäkemisiä, muistelua, naurua, pohdintoja...

Tilannekatsaus

Meillä tehdään remonttia, pikkueteisen ja sisäeteisen seinät ovat saaneet uuden maalipinnan, jälkimmäisen lattia on avattu ja eristetty uudelleen. Olohuone on käsittelyssä myös, pönttöuunin sisus muurataan uudestaan, Mies teki purkuhommia parina päivänä. Edessä on sen lisäksi niinikään lattian avaaminen, eristeiden lisääminen sekä pintojen uusiminen.

Toisen lomapätkäni ensimmäinen viikko on kääntymässä lopulleen. Mansikat on poimittu ja pakastettu. Ylihuomenna on Mieheni kummipojan rippijuhlat ja maanantaina suuntaamme lasten kanssa itään viikoksi. Mies jää purkamaan sitä olkkaria. 

Opettelen käyttämään uutta puhelinta, koen kyllä tippuneeni jostain kelkasta, kun älypuhelimen kanssa toimin. 

Blogihiljaisuus jatkunee kaiken touhun keskellä, katotaan syssymmällä.

 Sain kameran, Canon PowerShot SX40 on uuden leluni nimi. 

Siivosin pihasaunan, ja aloitimme kylpykauden rakkaan ystäväperheen kanssa.

Huomenna kohti Turkua, Nti Esikoisen joukkueella kevään viimeiset voimistelukisat. 

Toivon ensi viikon kuluvan nopeasti, töissä tilapäisesti normaalia vastuullisempi homma ja se kiristää hermojani. Helatorstain takia onneksi vain neljä työpäivää. Mutta nyt ensin vielä kaksi vapaata, yritän olla menemättä asioiden edelle, päivä kerrallaan.

Pikkuhiljaa kesäloma-ja kesäsuunnitelmia, remontintynkääkin tiedossa. Toivottavasti on lämmin kesä... niin se päivä piti mennä kerrallaan, sanoi joku juuri tuossa edellä....

Vielä kerran... kesämuistoja nimittäin

Kirahvilan Kati haastoi minut katselemaan viime kesän kuvia, ja julkaisemaan kuusi kuvamuistoa täällä blogissani. Päätin julkaista sellaiset kuvat, jotka eivät ole olleet aiemmin esillä. 

Särkänniemi valloitettiin koko perheen voimin ensimmäistä kertaa ja hyväksi havaittiin. Hra Kuopusta hieman kismitti, ettei vielä hurjimpiin laitteisiin päässyt, mutta eiköhän ensi kesänä jo pituus riitä!

Onnenaamu-nimistä herkkukääretorttua nautittiin siskontytön syntymän kunniaksi toisen siskon luona, kun Pohjois-Karjalasta ajelimme kotiin päin äidin ja lasten kanssa. Prinsessakakku oli ykkösvaihtoehto, mutta koska sitä ei ABC-aseman kaupasta löytynyt, niin "tyydyimme" tähän. Oli hyvää ja onnenkyyneleet pinnassa!

Puuhamaassa vietimme iloisen kesäpäivän ystäväperheen kanssa. Luvattiin hellettä ja poutaa, saatiin hellettä ja sadetta. Onneksi sade alkoi vasta allasalueelle siirryttäessä. Ankka vei joukon kuopuksen tutin, eväät maistuivat hyvin ja kaikilla oli ratkiriemukasta. Yksi kesän parhaista päivistä!

Kukkia, kasveja, luontoa, yksityiskohtia... niitä tuli jälleen kerran kuvattua urakalla kesän aikana. Pisarat poimulehdellä on erään sateisen kävelylenkin saldoa. 

Kissaneiti Miina, jota kävimme katsomassa naapurissa ensimmäisen kerran jo vuorokauden ikäisenä. Pieni ja suloinen. Ruokimme hänen emoaan vajaan kahden viikon ajan isäntäväen lomareissujen aikana ja näimme Miinan sekä hänen siskonsa silmien avautumisen ja kasvamisen. Tällä hetkellä neiti on ajoittain aika riiviökin, mutta söötti silti!

Viimeinen kuva on kesälomareissulta Pohjois-Pohjanmaalta, lapset gogoilemassa mökillä. Vaatetuksesta näkee, että sattui sitä sentään joku helteinenkin päivä meidän lomalle!

Haasteen voisin tyrkätä vaikkapa Tie on kevyt-blogiin, Mamman uuniin, Rozille ja Juntusen naapuriin

p.s. poistin kommentointia hankaloittavan sanatunnisteen

Kesälomamuistoja osa 5

Heinäkuussa teimme isäni puolen sukuseuran kanssa matkan Venäjälle. Menomatkalla pysähdyimme Ruskealan entisellä marmorilouhoksella ja kirkossa, jota on rakennuttu pikkuhiljaa sodassa tuhoutuneen tilalle. Ukkini perhe on tuolta Ruskealasta kotoisin. Varsinaisella kotipaikalla emme käyneet, siellä on käyty joskus aiemmin, eikä nyt ollut ukin sisaruksista kukaan mukana kertomassa muistojaan tai tunnistamassa paikkoja.

Yövyimme vanhassa Valamossa ja toisen yön Sortavalassa. Olin ensimmäistä kertaa Venäjällä, ja ainakin tuolla Raja-Karjalassa tuntui olevan juuri sellaista kuin olin kuullut ennakkoon. Ristiriitaisia tuntemuksia herättäviä maisemia. Valamon rakennuksia on korjattu ja korjataan parhaillaan. Luostarin pääkirkossa ei saanut kuvata, mutta sen voin kertoa, että harvoin olen kokenut kylmiä väreitä rakennuksen takia. Upea paikka siltä osin.

Olin matkassa itsekseni, ja olin ihan hyvilläni etteivät lapset olleet mukana. Itselläkin riitti sulateltavaa näissä kokemuksissa. Toisaalta oli mukavaa myös keskittyä seurustelemaan sukulaisten kanssa ihan rauhassa. Tapasin kaksi pikkuserkkuani ensimmäistä kertaa, ja monta on vielä tapaamatta! Ehkä tulevina vuosina.