Postremontaalinen oireyhtymäkö?

Maanantain vastaisena yönä heräsin vasemman käden särkyyn. Kipu viilsi ranteesta ylöspäin, käden sisäpuolella. Kipu antoi enteitä jo sunnuntaina kun piimätölkkiä avatessa viilsi kovasti peukalosta ranteeseen päin. Öinen leposärky ja siihen herääminen oli pelottavaa. Maanantaina kipua ei tuntunut, aamupäivän tosin olin kovin varovainen käden käytön kanssa. Onneksi oli vapaapäivä. Tiistaina käsi ei oireillut töissä. Eilen iltavuorossa vasen pakaralihas ja alaselkä oirehtivat liikkeellelähdöissä. Hetkittäin jopa niin, että piti hiukan ontua. Pyrin normaalia enemmän välttämään kiertoliikkeitä etenkin hoitaessani vuodepotilaita. Vuoron päätteeksi googletin ranteen tiimoilta syndroma canalis carpi-oireita ja työtoverini diagnosoi pakara-/selkävaivojeni olevan remontin jälkeistä stressinlaukeamista. Tiedä häntä, mutta raihnaiseksi tunnen itseni. 

Ihan oikeasti kivut kertovat siitä, että olen laiminlyönyt itseäni viime kuukaudet. Keväällä ahersin painoni ja kuntoni kanssa niin, että elopaino putosi vuodenvaihteesta huhtikuun alkuun 8kg. Söin kurinalaisesti tarkan ruokavalion mukaan ja arkisen hyötyliikunnan lisäksi tein paljon lihaskuntoharjoittelua kotona, eksyinpä kuntosalillekin vastoin tapojani kunnon kohentuessa. 

Nyt syksyn pimentyeässä on taas niin helppo käpertyä kotiin, pupeltaa (huonoja) hiilareita mahan täydeltä.... MUTTA haluanko heittää hukkaan kaiken keväällä näkemäni vaivan ja työn??!! Sitä kyselen itseltäni lähes päivittäin. Paino on pysynyt nyt puolisen vuotta saavutetun 65kg:n tuntumassa, ja se sinänsä on jo saavutus kaltaiselleni jojoilijalle. Mutta jos en nyt pidä itseäni kurissa arkiruokailujen suhteen, niin paisun hyvin äkkiä takaisin lähtötilanteeseen. Olen niin on-off-tyyppinen monessa asiassa, mutta etenkin näissä ruokavalio-kuntoilujutuissa. Miksi sen kultaisen keskitien ja itselle parhaiten sopivan toimintatavan löytäminen on minulle niin vaikeaa? En halua olla mikään "fitness-pimu" tai langanlaiha, vaan terve ja hyväkuntoinen, normaalipainoinen.

Osaan nauttia hikisestä liikunnasta ja kuntoilu tekee niin hyvää päänupille, että jo sen takia sitä pitäisi muistaa harrastaa. Viime aikoina olen ikäväkseni huomannut itsessäni merkkejä siitä, että liikkumisen vähäisyys kiristää hermojani. Ruokasioita tulee ajoittain mietittyä ihan liikaa, uudeksi uskonnoksihan tuota sapuskaa ja ziljoonia eri ruokavalioita sanotaankin jo monissa lehtijutuissa. Minä haluan tehdä hyvää kotiruokaa ja hemmotella perhettä arkenakin ajoittain iltapalapannareilla tai omenakaurapaistoksella. Rahka ja raejuusto ovat mielestäni hyviä, ja syön niitä vaikken olisi millään dieetillä. Haluaisin tehdä kasvispainotteisempaa ruokaa, ja olen wannabe-kasvissyöjä, jos tytär päättää (enteitä on ilmassa) jossain vaiheessa jättää lihan ruokavaliostaan, niin sitten minäkin (nuoruusvuosina olinkin monta vuotta ilman punaista lihaa). Tykkään kovasti häärätä kotona ja värkätä kaikenlaista, ehkäpä enemmän kuin kuntoilla, joten otapa tästä sitten selkoa. 

No niin, semmoinen vuodatus. Se on odottanut tuloaan. Noin. Eteenpäin sanoi mummo lumessa... tai lehtikasassa!

Päivä 8; T-kirjaimella alkava asia tai esine, mitä?

Heräsin aamulla puoli tuntia ennen kellonsoittoa. Miina-kissamme kurnusi lastenhuoneen ovella, joten estääkseni lasten heräämisen siirryin se kanssa olohuoneen sohvalle torkkumaan hetkeksi. Siinä unen ja valveen rajamailla huomasin mieleni työstävän kuin huomaamatta tätä Tarina päivässä- haastetta. Joitakin ajatuksia T-alkuisesta asiasta kulki ohitse, ja samalla ihmettelin kielemme kummallisuuksia: taannehtiva, takauma, takautuvasti, taantuma, taantuminen...

No siitä sitten reippaasti lähdin töihin kävellen, vakaana aikomuksenani nimittäin on taittaa työmatkat kävellen niin usein kuin mahdollista. Tihenevässä räntälumisateessa kiitäessäni tajusin käsitteleväni juuri tämän päivän kirjoitushaasteen aihetta: Tavoite, siinä se. 

Tavoitteeni on siis kävellä mahdollisimman usein töihin. Syystä että huhtikuun alussa eli 3kk:n päässä häämöttää kaupunkilomanen rakkaani kanssa. Juhlistamme viime lauantaista kymmenvuotishääpäiväämme kahdenkeskisellä matkalla eteläiseen kohteeseen, jonka taidan paljastaa vasta myöhemmin. Ja päätavoite oikeastaan on se, että haluan mahtua ilman ähinää ja puhinaa mm. kuvassa oleviin kesämekkoihin. Tavoite on, että nuo mekot solahtavat ylleni, toisin kuin nyt. En aseta itselleni ensisijaisesti kilotavoitteita, koska liika vaa'alla hyppääminen tekee minut neuroottiseksi. Joten työmatkakävely ja herkkujen minimointi kera (jälleen kerran) korjatun ateriarytmin johdattakoon minua kevyemmin askelin kohti kevyempää kevättä!

Hyvä suunta, sopiva vauhti

Kuvat sivustolta weheartit.com

Vaikka olenkin tuo ylemmän kuvan aatoksesta samaa mieltä, niin silti en voi olla tuntematta tyytyväisyyttä tämän aamuisesta vaakalukemasta. Hitaasti, mutta varmasti. Jos olen viimeisen vuoden aikana kerryttänyt itseeni melkein kymmenen ylimääräistä kiloa, niin tokihan se hidas pudotus on järkevämäpi juttu. Miksi yrittää pikaista painonpudotusta, jos/kun lihominenkin on tapahtunut pidemmällä aikavälillä?

Toisaalta voisin kritisoidakin tuota vaakakuvan sanomaa; jos ajattelee painonpudotusta vain ja ainoastaan terveyden kannalta (mitä harva nainen, ainakaan tässä iässä, saati sitten nuorenpana ajattelee ensisijaisesti), niin sitten en täysin allekirjoita tuota. Jos oikeasti on ylipainoa jo sen verran, että siitä on terveydellisiä riskejä, niin silloinhan se vaakalukema on tärkeää saada alas. On tärkeää muuttaa elintapojaan, hoitaa itseään, huolehtia siitä omasta tärkeydestään sitä kautta. Painoni/kehonhallintani on osa minua, ja koska minä olen tärkeä, niin miksi en pitäisi huolta niistä? Toisaalta taas vaakalukema ei yksinään kerro kehon muutoksista, joskus se ei heilahda juuri ollenkaan, ainakaan toivottuun suuntaan, mutta vaatteista huomaa esim kiinteytymisen. Niin tai näin, oma tilanteeni sitä korjausta vaatii, ja nyt suunta on oikea. 

Vaa´alta lenkkipolulle. Viime tiistaina oli juoksukoulun viimeinen tapaaminen ennen Suvi-iltaa. "Rehtorimme" luennoi juoksuun valmistautumisesta. Porukastamme suurin osa on lähdössä puolimaratonille tai maratonille, joitakin kympin juoksijoita joukossa myös. Luennon lisäksi juoksimme 8x400m radalla, ja kierrosajan perusteella pystyi hiukan arvioimaan halutessaan päämatkan aikaa. 

Jalkani ovat kiukutelleet edelleen. Ostin uudet lenkkarit, ja niiden sisäänajovaihe on nyt parhaillaan menossa. Lisäksi pohkeitani ja erityisesti vaivaavia "penikoita" on hierottu, mutta aika kivuliaat ovat. Sainkin tiistaina kokeneemmalta juoksijalta ohjeita niiden hoitoon, ja kehoituksen hoitaa penikat kuntoon, ennen kuin asetan lisätavoitteita juoksulleni. Pientä kritiikkiä sain myös uusista tossuistani, ja itsekin jo hiukan harmittelin ostaneeni ne kyllä aika hätäisesti. Mutta jalassa ne ovat tähän asti tuntuneet hyviltä muutamalla pikkulenkillä ja tänään sitten ihan "tositoimissa".

Olin nimittäin tänään muutaman työkaverini kanssa Turussa Naisten kuntovitosella, juoksin 10km. Kaupungin keskustassa kulkeva reitti oli kirjaimellisesti vaihteleva. Kyseessä on ennen kaikkea kuntoilutapahtuma, jossa ei juosta kilpaa, eikä ole ajanottoa. Seurasin omasta sykemittaristani matkani etenemistä. Hiukan minua häiritsi se, että liikennevaloissa joutui välillä pysähtelemään, mentiin edes takaisin kortteleiden väleissä ja matkalla oli useammatkin portaat. Yritin kovasti muistuttaa itseäni, ettei tätä juoksua voi verrata esim viime vuonna Suvi-illassa juoksemaani kymppiin, jolloin tein oman ennätykseni  (00:59:26). Silti tahtoi ärsyttää loppusuoralla se, että kävellen osallistuvat veivät ihan kamalasti tilaa ja me juoksijat jouduimme pujottelemaan milloin mistäkin välistä. No sää oli mainio, osallistumiskassi eväineen ym lahjuksineen riittävä ja matkaseura mieleistä. Tulipahan juostua harjoitusohjelman mukainen joka viikkoinen pitkä lenkki Turussa :)!

Juoksentelu-/kevennyskatsaus

Eikös ole aika ihana kuva? Tai siis ihanat palkinnot?

Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa Kaukjärven kierrokseen juosten 14km kauniissa maisemissa. Sää oli raikas, mutta kuitenkin varsin hyvä juoksemiseen. Osasin pukeutua aika lailla sopivasti, ja sain seurakseni tutun ihmisen, joten matka sujui hyvin. En ole vielä ihan näin pitkää lenkkiä juossut, ja Suvi-illan puolimaratoniin on enää vajaa kuukausi. Tämän päivän kokemuksen ja fiiliksen mukaan jatkan valmistautumistani hyvillä mielin. Ainoat asiat jotka vähän enemmän mieltäni askarruttavat, ovat lenkkarini ja ns penikkakivut, sekä oikean jalan ukkovarpaan/päkiän rasittuminen. 

Nykyiset tossuni taitavat olla käytössäni kolmatta elleivät jopa neljättä vuotta. Nuo jalkojen kipuilut toki johtuvat pitkälti kasvaneista juoksumääristä, painonnoususta sekä aina liian vähälle jäävästä venyttelystä. Mutta luultavasti myös osaltaan väsyneistä tossuista. Nyt vaan alkanee olla viimeisiä hetkiä ostaa uudet tossut, jos aikoisin niillä juosta tuon puolikkaan. Oli miten oli, marssin varmasti tulevalla viikolla Intersportiin ja ainakin katsastan valikoiman. Lisäksi minua kiinnostaisi kovasti teettää sellainen Footbalance-analyysi, ja hankkia pohjalliset. Minulla on nimittäin todella korkea holvikaari jaloissani, ja sen takia käsittääkseni kunnon pohjalliset olisivat minulle tarpeelliset. Olen asiaa miettinyt jo aiemminkin, mutta nyt nämä uudet kivut ovat vasta herättäneet minut kunnolla. Jos en panosta jalkoihini/kunnon kenkiin, niin juoksemiset voivat jäädä vähiin tulevaisuudessa!

Kevennysprojektini kanssa olen nyt ollut kaksi viikkoa taas vaihteeksi kohtalaisen hyvällä linjalla. Leivän, perunan ja pastan sekä niiden kahvipullien ym rajoittamisella, annoksien tarkkailulla ja syömiseen liittyvien tapojeni intensiivisemmällä pohdinnalla/tiedostamisella vaakalukema on laskusuuntainen. Ei isoja muutoksia, mutta pienin ja turvallisin askelin. Toki katselen uteliaana kaikkia "vippaskonsteja" painonpudottamiseen liittyen, mutta josko nyt ymmärtäisin edetä järkevästi. Asetin tavoitteekseni saada Suvi-iltaan mennessä pois 3 kiloa, ja ensimmäinen kilo on jo poissa toista viikkoa :). Itsensä hallinnan tunne esim koulutusiltapäivän kahvijonossa oli palkitseva, kun en ottanut tarjolla ollutta viineriä. Eikä edes oikeastaan tehnyt mielikään.

Viikonlopun kaupunkilomasella söimme ravintolassa useamman kerran. Nykyisin ruokalistoilla on onneksi mistä valita. Jälkiruoan perään haikailin hetkellisesti, mutta tunne meni ohi. Tokihan sitä tuli siideriä nautittua useampi tuopillinen, joten jälkkärit saivatkin mennä. Eilen iski pitkästä aikaa kuitenkin sitten paha mieli, itseinho ja ärsytys. Kävimme muutamassa vaatekaupassa, mies etsi itselleen farkkuja. Ajattelin ensin, etten sovita mitään, koska en aio ostaa mitään ennen kuin saan painoa alaspäin.

 Eräässä outlet-myymälässä sitten tuli vastaan tarjous ota 3 maksa 2 ja se koski kaikkia tuotteita. Mies kehotti minua katsomaan löydänkö jotain. No päädyin kuitenkin sovittamaan muutamaa puseroa, ja hermothan siinä meni. Näilläkin vähäisillä ylikiloilla sovituskopit tuntuvat helvetillisiltä paikoilta, joten voin vain kuvitella miten ikävää oikeasti ylipanoisten ihmisten on niissä "vierailla". ARGH, että olin vihainen itselleni ja muodoilleni! Hetki sitten olin ääneen haaveillut kesän ensimmäisestä irtojäätelöpallosta, mutta hautasin ajatuksen saman tien. Kiukkuisena jätin muun seurueen sovituskoppeihin ja lähdin etsimään viereisestä Sokoksesta vessaa.

Kuinka ollakaan, mieleni piristyi hetkessä! Tapahtui nimittäin mielestäni aivan uskomaton yhteensattuma; kyseisessä Sokoksessa, juuri siinä aulassa, johon minä alakuloisena astuin, oli Neiti X työnsä puolesta tekemässä  mallikampauksia. Oli aivan puulla päähän lyöty! Ei voi olla totta, juuri kun olen aivan kuopassa näiden ruoka/painoasioiden takia, "törmään" yhteen blogistaniassa "tutuksi tulleeseen" ihmiseen, jonka laihdutusprojektia olen seurannut ja ihaillut vuoden! Tokihan minun oli aivan pakko käydä esittäytymässä ja muutama sana vaihtamassa. Oli kiva tavata livenä Neiti X :D!!

Loppupäivä menikin paremmalla mielellä, myöhäisellä lounaalla valitsemani runsas lohisalaatti maistui mainiolta reiluine hedelmälisukkeineen. Illalla kotona kyllä sitten herkuttelimme jäätelöllä koko perheen voimin ja karkkiakin söin jonkin verran. Mutta hyvällä omalla tunnolla. Tämän päivän juoksusuoritukseni jälkeen minulla on ollut koko ajan nälkä... tai mieliteko... tai tarve syödä. Ja toki söinkin.

 Tuleva viikko on juoksukoulun treeniohjelmani mukaisesti lepoviikko eli vain kaksi lenkkiä+lihaskuntotreenit. Noista "vippaskonsteista" kun tuossa aiemmin mainitsin, niin yhtä kyllä aion kokeilla; Detox-puhdistuskuuria viikon ajan. Ei siis mitään paastoa tms, vaan aamuisin juotava tehojuoma, jonka pitäisi kiihdyttää aineenvaihduntaa. Katsotaa miten ämmän käy! ;)

 Happoradion Ihmisenpyörän myötä toivotan hyvää, energistä ja reipasta viikkoa teille kaikille!

Saldo

+ olen noudattanut juoksukoulun treeniohjelmaa kerrankin koko viikon ( tiistain peruslenkin sijasta tosin kahvakuulatunnilla, mutta sehän on mitä kokonaisvaltaisin ja juoksemista tukeva laji), huomenna vuorossa pitkä lenkki ja sunnuntaina kevään viimeiset Latinos-tunnit (siellä olen käynyt harmillisen vähän)

+ sain asiakkaalta suklaalevyn, jätin sen toimiston kaappiin. Normaalisti olisin avannut sen heti ja syönyt ainakin puolet kerralla... (ja loput parin tunnin päästä)

+ kävin kolmena päivänä syömässä kunnon lounaan, täytin reilusti yli puolet lautasesta ihanilla raasteilla ja salaateilla. Otin kahtena päivänä myös jälkiruoan (joka valmiiksi annosteltu sopivasti, joten ei överimahdollisuutta) (kiisseli ja suklaamousse olivat sopivat pikkumakeat ruoan päälle). Torstaina minulla oli töissä salaattieväät. Ihan älyttömän tärkeä on tuo kunnon lounas. Jos en ehdi syödä töissä, syön sitten kotona illan aikana koko ajan.

+ olen pitänyt ruokapäiväkirjaa... melkein joka päivä. Se auttaa minua pysymään kohtuudessa. En mittaa, punnitse ruokia tai laske kaloreita, mutta kirjoitan syömiseni, fiilikseni yms ylös.

+ en ole syönyt töissä yhtään kahvipullaa tms, tosin enhän sitä kahviakaan juo juuri ollenkaan

+ meillä oli oikein onnistunut äitien ilta yhdistyksen toimesta, ihania ihonhoitotuotteiden kokeilumahdollisuuksia, kasvohierontaa, hyvää ruokaa ja seuraa, sekä rauhassa saunomista

+ Hra Kuopus oli tänään ihastuttavan suloinen muskarin kevätjuhlassa

+ käytin lapsia luottokampaajani luona ja sen jälkeen kävimme kevätmarkkinoilla

+ mies sai siivottua verstashuonetta, jotta saisi siirrettyä sinne yläkerrassa remontin jäljiltä lojuvat työkalut

+ kohta kuukauden jatkunut talvivaatteiden pesu ja varastoon siirtäminen on saatu päätökseen

- unohdin lähettää äitienpäiväkortin (mutta onneksi muorikulta ei moisesta harmistu)
- olen nukkunut liian vähän
- olen venytellyt liian vähän
- olen juonut vettä liian vähän
- hyppään liian usein vaa'alle, se ei hyödytä mitään!
- olen harmitellut ja tuskaillut liikaa tekemättömiä asioita, voisin siihen menevän energian käyttää itse tekemiseen

Plussan puolella ollaan :)! Kuva ei liity tekstiin mitenkään, mutta halusin jakaa kanssanne pihamme kevään etenemistä... kevään Saldoa, joten meneehän se otsikon alle myös!

Oi ihana toukokuu...

Vappu. Kevään juhla, joka nuorempana meni juhlahumussa. Lapsena ilmapallot lienee olleet tärkein se juttu, siman ja munkkien lisäksi. Niin ja naamaritkin piti olla. Muistatteko miltä ne kovat, ohuet, jostain muovisekoitteesta tehdyt värikkäät naamarit haisivat? Minä muistan. Muuten lapsuuden vappuihin ei liity isompia fiiliksiä tai muistoja. Koska vanhempani eivät ole olleet poliittisesti aktiivisia, vappumarsseista minulla ei ole kokemuksia.

Toukokuu. Iso askel lähemmäksi kesää. Kevät alkoi niin vauhdilla ennen pääsiäistä, että tämä ilman viileneminen ei tullut yllätyksenä. Huokaisen helpotuksesta, ei ole kiire kukkapenkkien siivoamisen ja perennoiden jakamisen kanssa. Isoin perennapenkki nimittäin kaipaa jo kipeästi kunnon huoltoa. Ison pihamme haravointiurakka alkaa onneksi olla jo hyvällä mallilla. 

Linnanmäki. Olimme siellä eilen koko perheen voimin. MLL:n ja monen muun lastensuojelujärjestön vapaaehtoistoimijoita muistettiin vapaaehtoistoiminnan teemavuoden kunniaksi kutsumalla ja kustantamalla meidät perheinemme päiväksi Linnamäelle. Sää oli epävakaa, mutta kunnon vaatetuksella ja oikealla asenteella päivä meni rattoisasti.

Tänään. Aamulla kävin pitkällä lenkillä, juoksin melkein puolitoista tuntia. Askel oli ihmeen kevyt. Taisipa olla ensimmäinen kerta elämässäni kun oli vappuaamuna juoksemassa :)! Takavuosina saattoi olla samoihin aikoihin melko väsynyt ja huterakin olo. Tämä vappu meni ihan vichyn ja kaupan siman siivittämänä! Olen joitakin kertoja tehnyt simaa itse, samoin munkkeja. Koska nyt oli tuo Lintsireissu, en jaksanut moiseen vaivautua. Toisaalta ajattelin itseänikin; kun yritän nyt oikein toden teolla vähentää makeiden syöntiä, niin miksi tekisin em. herkkuja kiusakseni? Sen verran herkuttelimme tänään vapun kunniaksi kuitenkin, että mies paistoi lettuja. Pysyin kohtuudessa ja söin vain kaksi. 

Kevennys. Muuten olenkin sitten räpiköinyt henkisesti aikamoisessa hetteikössä ruokasuhteeni ja syömisteni suhteen. Kovasti psyykkistä työstämistä vaatii tämä asia. Usein tässä koneen äärellä iltaisin tulee puputettua jotakin, varsinkin kun mies on ilta-tai yövuorossa kuten tänäänkin. Yritän tolkuttaa itselleni, että jos pystyn liikkumisen suhteen menemään ns mukavuusalueen yli, niin miksi en myös ruokailutavoissani?! Oppia ikä kaikki...


p.s. Katsoin aikoinaan englantilaista tv-sarjaa Oi ihana toukokuu ja pidin siitä kovasti. Nythän se alkoi uusintana, mutta tv:n katseluun ei tunnu olevan aikaa... 

Keskiviikkoraportti

Koti on kaaoksen vallassa, talvivaatteet seilaavat yläkertaa kohti. Kirpputorilaatikko pursuu yli äyräitten. Haluaisin saada sisällä "nurkat kuntoon" ennen kuin siirryn pihalle kevättöihin. Kevät on kyllä edennyt viikon aikana valtavasti (kuvan pajunkissat ikuistettu muutama viikko takaperin)! Lapset pyöräilivät ja minä hölkkäsin ensimmäistä kertaa viikonlopun teholiikkumisen jälkeen. Vaihdoin muutamille kukille mullat (aika myöhään), kylvin pääsiäisruohot (aika myöhään) ja istutin parit pikkunarsissit (sopivasti). Keitin liian löysää vispipuuroa, mutta se teki kauppansa kermavaahdon kera. 

Tämmöistä tänne.

p.s. kolmas päivä töissä ilman pullaa tms. Hyvä Mie!!!