Vaiheessa

Niin tavattoman moni asia tuntuu olevan niin sanotusti ihan vaiheessa. Lueskelin viime syksyisiä blogikirjoituksiani, jossain vaiheessa olin melkoisen väsynyt ja turhautunut. Nyt ilmassa samankaltaisia tuntemuksia. Taitaa liittyä vuodenajan vaihtumiseen. Murrosvaiheeseen. Tuskailen tekemättömien töiden kanssa. Päässäni on loputon lista asioita, joita pitäisi tehdä ennen kesää. Löysin eräästä muistivihkosta viime keväisen listan, se oli lähes samanlainen kuin tämänhetkinen, päänsisäinen listani!! Miten turhauttavaa!

 Möykkään, märisen ja meuhkaan perheelleni siitä, miten paljon minulla on kotihommia rästissä. Ja siitä, miten he hidastavat töitäni sillä, että sotkevat vain koko ajan lisää! Yritän inventoida tavara-ja vaatekaaosta, niin sisällä kuin piharakennuksessakin. Haluan eroon kaikesta ylimääräisestä ja turhasta romppeesta, mitä meillä on joka nurkassa! Aika ja jaksaminen vain ovat rajallisuudessaan esteinäni. Tämän keskellä meinaan unohtaa hetkistä nauttimisen, hösään ja suunnittelen jo seuraavaa asiaa edellisen ollessa vielä ihan vaiheessa. Pitänee mennä nukkumaan.

Kevättunnelmia pääsiäismatkalta

Siskot tavattu lyhyesti, mutta lämpimästi. Sekä tunnelman että sään puolesta. Keskimmäisen siskon pihassa kukki jo täyttä päätä. Vaikka myyrät olivat muuten möyrineet nurmikon niin sipulikukkien olivat antaneet olla rauhassa. Minulla ei ole yhtään Krookusta tuloillaan. Idänsinililjoja onneksi sentään kurkistelee nurmesta. Taidan korjata tilanteen ensi kevättä ajatellen. 

Odotan miestä kotiin laskuvarjokurssiltaan. Aamulla aikaisin vielä lasten ja appivanhempien kanssa Turusta laivalle päiväksi. Sitten taas muutama arkipäivä välissä ennen vappuviikonlopun rientoja.

Kevät-ja kesäaatoksia

Ihanan lämmintä! Tuoksuu keväälle! Lapset möyrivät pihalla iltamyöhään. Sain siivottua autot sisältä, ja mies vaihtoi renkaat. Silmäilin saunarakennuksen leivintupaa siivous-/raivausajatuksella... josko saisimme sitä kesähuoneeksi pikkuhiljaa, niin voisi joku vaikka halutessaan yöpyäkin siellä. Raparperi näyttää nousevan uudesta paikastaan, kukkapenkit näyttävät surkeilta. No sieltä ne kukat kuitenkin sinnikkäästi joka vuosi esiin tulevat.

Varasin liput Ilosaarirockiin, kotinurkkien festivaali täyttää tänä vuonna 40, ja sen kunniaksi mm Neljä Ruusua astuu lavalle neljän vuoden keikkatauon jälkeen! Hykerryttävää... Kesälomaani ei ole vielä vahvistettu, mutta heinäkuussa olisi tänä vuonna minun vuoroni, kun kiertävää kesälomalistaa pyöritämme. 

Kaunista pääsiäisviikonloppua kaikille!

Pääsiäismäistä ja vähän tuosta virpomishommasta...

Päivät pyörähtävät, viikot vierivät, kuukaudet kiirehtivät. Alkuvuodesta kaukaiselta tuntunut pääsiäinenkin on kohta. Itselleni tähän keväiseen julhaan ei liity samanlaisia latautuneita odotuksia tai toiveita kuin toiseen isoon juhlaan, jouluun. Tietynlaisia pikku valmisteluja toki teen kodin piristykseksi, pääsiäisruohot on kylvettävä ja narsissejakin mielellään hankittava. Tiettyjä pääsiäisherkkuja haluan syödä, mutta mitään ehdottomia pääsiäisruokia meillä ei ole. Pääsiäisen vietossa meillä ei ollut lapsuudenkodissakaan vakiintuneita tapoja. Useinmiten kai olimme isäni kotona. 

Palmusunnuntaina virvoimme omien vanhempiemme lisäksi vain isovanhemmat, jotka yhdessä vaiheessa asuivat aika kaukana. Eli ajelimme koko perhe mummoloihin ilahduttamaan ja toivottamaan kaikkea hyvää mummoille ja ukeille. Meillä oli vielä semmoinen tapa, että isovanhemmat menivät leikisti nukkumaan, että saimme herättää heidät virpomalla. Näin siis, jos emme sattuneet olemaan edellistä yötä heillä. Ja aamulla oli jo omat vanhemmat herätelty loruillen. Tähän liittyi mukavaa jännitystä, että ehditäänkö ennen kuin heräävät. Äidinäiti teki jossain vaiheessa palkkioksi meille jokaiselle kolmelle tytölle isot, lähes leivän kokoiset, voisilmäpullat! Ja usein palkan saimme vasta pääsiäisenä. 

Lapsuudessani en tottunut noidaksi pukeutumiseen ja ovelta ovelle kulkemiseen virpomisen suhteen. Suhtaudun siis jokseenkin varauksellisesti tähän... touhuun. En voi sille mitään, mutta mielestäni nykyinen virpomiskulttuuri muistuttaa amerikkalaista karkki tai kepponen- tapaa, vaikkei mitään kepposia kukaan tekisikään. Toisinaan kuulee myös ikäviä kokemuksia siitä, etteivät virpojat ole olleet tyytyväisiä saaminsa palkkoihin :( ! Olen itse kyllä lähes aina jollain pienellä karkkipalkkiolla varautunut, mutta jollain tapaa koen kiusallisena tai hämmentävänä kun mukeloita juoksee ovella. 

Siis nyt nimittäin tuntui juoksevan. Kollegani ihmettelikin, että kas kun kävikin niin paljon virpojia, kun meillä on omiakin lapsia. Siitä jotenkin sain tiivistettyä omia ajatuksiani virpomisperinteeseen liittyen; virpomisella haluaisin lasteni ilahduttavan kenties jo hieman vanhempia ihmisiä, kenties sellaisia joilla ei ole vielä omia lapsenlapsia tai ovat esim yksinäisiä. Omien lasteni haluaisin näkevän vaivaa vitsojen koristelun eteen ja ymmärtävän, ettei karkkien määrä ole päätarkoitus. He eivät siis ole kiertäneet, enkä heitä ole ajatellut kuskaavani ympäriinsä virpomassa. Hra Kuopus ei ollut halukas askartelemaan vitsoja edes appivanhemmilleni, Neiti oli tehnyt koulussa pari oksaa. Herra kuitenkin alkoi innostua asiasta, kun tuttavaperheiden lapsia vitsojen kanssa ovella kävi, ja hän tajusi karkkia tulevan useammasta paikasta. Tein oman mielipiteeni selväksi, katsotaan miten asian ymmärtävät tulevina vuosina. 

Työviikkoni on vielä normaaliakin lyhyempi, huomenna on viimeinen työpäivä. Viiden päivän pääsiäisloma edessä! Luvattu mainiota säätä, joka aiheuttaa lievän pistoksen mielessä pihan haravoinnin suhteen. Olen kuitenkin tehnyt hyvän päätöksen lähteä lasten kanssa siskoilemaan/täteilemään. Miehellä on huikeat suunnitelmat, viime kesän benji-hypystä innostuneena? hän on menossa laskuvarjohyppykurssille! Pääsiäisloman päätteeksi lähdemme vielä Piknik-risteilylle appivanhempien kanssa, joten menoa ja meininkiä riittää viideksi päiväksi!!

Kesää odotellessa osa2 eli tekeillä olevan kesäkeittiön esittely

Mieheni on käsistään varsin kätevä kaveri, vaikkei jatkuvasti mitään rakentele tai värkkäile. Aika ajoin hän kuitenkin saa innoituksen tehdä jotain vaativampaa, ja paneutuukin silloin asiaan täysillä. Kesällä 2009 hän päätti muurata meille grillin. Etsi netistä mieleisen mallin ja ohjeet. Ei aiempaa kokemusta muuraamisesta. Ensimmäisessä kuvassa tekeillä pohjavalua edeltävät kaivuutyöt Hra Kuopuksen avustuksella. 

Seuraavassa kuvassa maakosteutta eristävän bitumimaton asennus.

Ja sitten onkin jo itse grilli tekeillä hyvää vauhtia.

Grilliä toki jo ensimmäisenä kesänä koeajettiin, mutta sitten sai talven yli lepäillä rauhassa. Kesän 2010 projekti oli grillikatoksen ts. kesäkeittiön rakentaminen grillin ympärille. Tästä se lähtee.

Tässä on jo runko ja kattopaneelit paikoillaan, sekä maalia pinnassa!

Heinäkuun helteillä mustan kattohuovan kiinnittäminen oli ilmeisen hikistä puuhaa!

Talven lumilla näytti tältä.

Tänään näytti tältä. 

Tulevana kesänä kesäkeittiöön tulee lattia, ja todennäköisesti viritellään vanha tiskipöytä grillin viereen. Siinäpä sitten on mukava pesaista kaivosta kannetulla vedellä uudet perunat ja laittaa kiehumaan grillin hellapuolelle. Haaveilen jo siitä, minkälaisia kukkasysteemeitä tuohon saa viriteltyä. Leikin ajatuksella, että suurin osa kesän aterioista voitaisiin valmistaa ja syödä kesäkeittiössä... puutarhapöytä ja tuolit täytyy hioa ja maalata  mahdollisimman pian, ovat raukat jo aivan säidensyömät!

Raportoin tilanteen tulevista vaiheista, jahkaa tuo Käsiepeli pääsee taas vauhtiin! Käsiepeli on mieheni siskon antama nimitys. Hän ihasteli veljensä taitavuutta juurikin tuon grillin suhteen. Tokaisi, että "Kylläpä olet aika käsiepeli!" ja siitä jäi tämä hauska titteli elämään. Käsiepeli tekee mitä osaa ja mikä innostaa, tekipä sitten puusta, kankaasta, langoista, marjoista jne. Sitä paljon puhuttua kotoiluakin se lienee :)!

Kenen nimi nousikaan kultamunasta... (arvonta suoritettu)

Herra Kuopuksen viime pääsiäiseksi päiväkodissa askartelema kultamuna sai kunnian toimia "arvonta-astiana", ja taiteilija itse onnettarena. Kun hän hetki sitten löysi valmiiksi laittamani munan lappuineen keittiönpöydältä, oli ilmassa lievää ärtymystä: "Mitä nää täällä mun munassa oikein tekee?!"... 

No juu, arvonta suoritettu siis yhteisymmärryksessä ja voittajaksi nousi Syksymäen Hanna-Maarit! Paljon onnea voittajalle! Laittaisitko Hanna-Maarit minulle sähköpostitse tiedon siitä minkä noista kirjoista haluat ja tietenkin osoitteen, johon voin ne sinulle postittaa. Minun email tässä: kirsikaarina@gmail.com.

Päätin myös nostattaa Kuopuksella vielä toisen arvan, kun osallistujia oli niin mukavasti. Kakkospalkinnon saa emmiliina, ja hänelle lähtee Passion kasvonaamio kera pienen pääsiäisherkun :)! Laitatko siis emmiliinakin yhteystietosi sähköpostitse minulle.

Oli aika jännittävää ja hauskaa järjestää ensimmäistä kertaa blogiarpajaiset. Ja erittäin ilahduttavaa huomata, mikä voima linkittämisellä on. Uusia lukijoita on tullut mukaan monta, ja sekös mieltäni lämmittää! Tämän innoittama tulen varmasti järjestämään arpajaiset toistekin! Kiitos kaikille osallistumisesta, muille bloggaajille linkittämisestä ja uusille lukijoille mukaantulosta! 

Tuuletus

Juhuuu, jo 20 vakituista lukijaa!!! 12 lisää vajaassa kahdessa viikossa! Ihanaa, olette kaikki lämpimästi tervetulleita lukemaan turinoitani ja katselmaan kuviani!!

Vielä ehtii osallistua arvontaan, ylihuomenna sitten katsotaan ketä onnetar suosii! Täytynee keksiä lohdutuspalkintokin, kun on niin innokas osallistujajoukko :)!

Keskiviikkoraportti

Koti on kaaoksen vallassa, talvivaatteet seilaavat yläkertaa kohti. Kirpputorilaatikko pursuu yli äyräitten. Haluaisin saada sisällä "nurkat kuntoon" ennen kuin siirryn pihalle kevättöihin. Kevät on kyllä edennyt viikon aikana valtavasti (kuvan pajunkissat ikuistettu muutama viikko takaperin)! Lapset pyöräilivät ja minä hölkkäsin ensimmäistä kertaa viikonlopun teholiikkumisen jälkeen. Vaihdoin muutamille kukille mullat (aika myöhään), kylvin pääsiäisruohot (aika myöhään) ja istutin parit pikkunarsissit (sopivasti). Keitin liian löysää vispipuuroa, mutta se teki kauppansa kermavaahdon kera. 

Tämmöistä tänne.

p.s. kolmas päivä töissä ilman pullaa tms. Hyvä Mie!!!

Painavaa asiaa

Pakkailen ja teen lähtöä Eerikkilän urheiluopistolle, viettämään juoksukoulun harjoitusleiriviikonloppua. Uusille lukijoille kerrottakoon, että olen ollut viime syksystä alkaen Forssan Suvi-illan ja Eerikkilän urheiluopiston järjestämässä juoksukoulussa. Vakaa aikomukseni on juosta hilipasta 18.6. puolimaraton ensimmäistä kertaa elämässäni. Kympin olen kyseisessä juoksutapahtumassa juossut jo usemman kerran.

Vakaa aikomukseni oli myös kirjoittaa toista blogia juoksuharrastuksestani, sivuten myös iänikuista kevennysprojektiani. Olen ikuinen 5-10kg:n pudottaja. Säännöllistä liikuntaa olen alkanut harrastaa kunnolla vasta aikuisiällä, ja juoksemista Hra Kuopuksen syntymän jälkeen eli viitisen vuotta. (Juoksin kympin siis ensimmäisen kerran hänen 1-vuotiskesänään.) Liikkuminen on juoksukoulun myötä jatkunut poikkeuksellisesti läpi talven. Yleensä herään keväällä treenaamaan kesää varten ja sitten syksyllä taas into hiipuu totaalisesti (vaikka kuinka uhoilenkin...). Siinä samalla paino jojoilee tyylikkäästi. 

Tällä hetkellä liikunta on jo sen verran säännöllinen osa elämääni, että tunnistan sekä psyykkisen että fyysisen tarpeen lähteä liikkeelle. Kiukustun itselleni, jos/kun huomaan yrittäväni vanhoja tekosyitä, joilla siirtäisin lähtemistä. Syöminen ja kaikki siihen liittyvä sitten onkin vaikeampaa. Tiedän, että saisin painoa pudotettua, mutta kuten monella muullakin se hallinta on se vaikein juttu. Jotkut niistä, jotka tuntevat minut oikeassa elämässä, voivat ihmetellä mitä minulla on valittamista. Mutta jos on 163,5cm pitkä ja painaa 70kg, siinä on selvästi jokunen kilo liikaa. Sen tuntee vaatteissa, olossa ja tietenkin myös juoksussa, koska viime kesänä juoksentelin 8kg kevyempänä. 

Toisen blogin pitäminen on kaatunut nähtävästi siihen, ettei minulla ole ollut mitään uutta kerrottavaa. Siksi nyt taas kerran pohdin, että ruodinko satunnaisesti näitä asioita kuitenkin täällä, vaikka ajattelin jossain vaiheessa ihan muuta. Rehellisesti sanottuna ei taida aikakaan riittää kahden blogin ylläpitoon. Ihailen suunnattomasti Neiti X:n blogia Laihisraivarit ja olisin mielelläni tehnyt jotain samankaltaista. Kunpa oppisin vihdoinkin, että tässäkin asiassa pitäisi edetä sillä ajatuksella, että hiljaa hyvä tulee... 

Kertokaapa te niin vanhat kuin uudet lukijat, haluatteko kuulla juoksentelustani ja siihen liittyvistä asioista enemmän?

Mukavaa kevätviikonloppua teille kaikille!

P.S. kotiin jää odottamaan tämmöinen kirjapino, mukaani nappaan Kähkösen Neidonkengän huomista tunnin lepotaukoa varten :)!

Todellisuuspläjäys (haaste)

 

Kirahvilan Kati haastoi minut paljastamaan kotini juuri sellaisena kuin se on tänään. Juu, niin nättiä, siistiä ja vimpan päälle mietittyjä sisustusjuttuja! :) Ja kahta hullumaksi menee, kun talvivaatteita alkaa pestä pois ja kevät-/kesäkampetta tuoda tilalle. Puuh. Tärkein sisustusasia/toimenpide sisätiloissa, alakerrassa on tällä hetkellä pikkueteisen säilytystilat. Siellä on vain yksi kaappi, ja mahtuisi enemmänkin (neljäs kuva). Haastan leikkiin mukaan Katja/Lumiomenan, Vaahteramäen Annikan, Syksymäen Hanna-Maaritin sekä Vihreän talon väki-blogin -T:n!  Jokainen toki päättää itse minkä verran ja mitä paljastaa! ;)

Sekamelskaiset arkikuvat kotoa sopivatkin tämän hetken mielentilaan ja harmaaseen päivään. Jos eilen kevätsää lämmitti ja ilahdutti, niin tänään on ollut turkasen märkää ja sumuista. Viime yö oli meillä levoton, Herra Kuopus flunssan kourissa mylttäsi välissämme ja isäntäkin yskiä köhisi, vaikka hänen viime viikolla vaivanneen flunssansa luultiin jo olevan ohi. Menin tänään poikkeuksellisesti jo seitsemäksi töihin, joten olin aivan raatolahnaväsynyt iltapäivällä. 

Neiti Esikoinen tuli eilen kesken päivän koulusta pois pahan nuhan takia ja oli tänäänkin sairastamassa kotona. Mutta huomenna jo koulukuntoinen. Nyt vain toivon kovasti etten itse sairastu, sillä perjantaina alkaa juoksukoulun koko viikonlopun kestävä harjoitusleiri Tammelassa Eerikkilän urheiluopistolla. Siitä en haluaisi jäädä pois! Peukut pystyyn ettei flunssa selätä minua!

Ilon ja onnen aiheita tänään:

• K-E-V-Ä-T
• keväinen tuuli, joka puhalsi kävellessäni parkkipaikalta liikuntakeskukseen
• onnistumisen tunteet toisella kahvakuulatunnilla, kroppani toimii melkoisen mukavasti, vaikka sitä jatkuvasti laiminlyönkin syömällä miten sattuu ja nukkumalla liian vähän
• kotipihan lumien nopea sulaminen
• pieni juoksulenkki vielä em tunnin jälkeen, täydessä auringonpaisteessa, kevyissä varusteissa, sulaneella hiekkatiellä
• Suuren suomalaisen lastenkirjakerhon kuukaudenkirja, jonka unohdin perua - hyvä niin, kyseessä Kirsi Kunnaksen kääntämä Kuka on nähnyt tuulen - lasten loruja&satuja maailmalta, ihana kuvitus ja hauskoja runoja - ehkäpä esittelen sen paremmin kun saan kuvattua
• blogini lisääntynyt lukijamäärä ja vierailijoiden/lukijoiden innokas osallistuminen arpajaisiin, turhaan olen pitkittänyt arpajaisten pitämistä :)
• viikonloppuna edessä oleva juoksukoulun harjoitusleiri
• en ostanut kauppareissulla suklaata
• joulukaktus kukkii, vaikka syksyllä näytti surkealta eikä kukkinut joulun alla kuten ennen tehnyt
• sain hauskan haasteen Kirahvilan Katilta, siitä lisää viimeistään perjantaina :)

Kesää odotellessa eli leikkimökkiesittely

Kesällä 2007 pihaamme nousi leikkimökki. Ultimatemarketin pienin vierasmaja taisi olla malli. Mies sen rakensi, ja me lasten kanssa autoimme maalaamisessa. Sisustaminen sitten luonnollisesti ollut minun ja Neiti Esikoisen heiniä. Kovin vaihtelevasti ovat lapset siellä leikkineet, mutta toivotaan että vielä muutaman kesän kelpaisi... Neiti muuten valitsi tuon sisäseinien kuultomaalin, sävy on mandariini :). Kissakangas seinällä on Finlaysonin, jostain nettikirppikseltä sen bongasin, vaikka harvoin semmoisilla käyn. Meillä oli lastenhuoneessa samanlainen ruskeapohjaisena kun olin itse pieni. Mökin huonekalut ovat vähän vaihdelleet, mutta appivanhempien entisen kirjahyllyn alaosa on ollut alusta asti. 

Kuistilla olevat punaiset puurattaat ovat äitini vanhat, hänen isänsä on ne aikoinaan tehnyt. Postilaatikko ja lypsyjakkara ovat talomme mukana tulleita aarteita. Toisessa kuvassa oleva silmäpuolinukke on minun ensimmäinen vauvanukkeni, jonka sain parivuotiaana kun sisareni syntyi. Marko on hänen nimensä ja istuupa muuten minun vanhassa sitterissäni. Kuvat muuten ovat eri aikoina otettuja, eri kesinäkin vielä. Leikkimökki taitaa olla myös vähän semmoinen äidinkin leikkipaikka siinä mielessä, että sitä on kiva laittaa sieväksi ja söpöksi! Viime kesänä tein portaiden molemmille puolille pienet kukkapenkit, saas nähdä miten Kuunliljat ja Särkynyt sydän ovat talvesta selviytyneet.Itse mökki on joka talvi hieman kärsinyt lämpötilanvaihteluista ja kosteudesta. Ikkunanpielilautoja saa oikoa keväällä, samoin oven kanssa lienee hommia edessä tänäkin keväänä.