Tehtävä

"On se sinullekin annettu tehtävä,

jouluna ja joulun jälkeen; iloksi sinutkin on tarkoitettu. 

Iloa viemään, valoa pimeään, hymyä, hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä, ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa,

 kukaan ei niin rikas, ettei sitä tarvitsisi. 

Ilo annettu jaettavaksi, valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua ihmiset, iloa, valoa ja rauhaa."

-Maaria Leinonen-

(ei ole pihatonttumme noin huurteinen kuin kaksi vuotta sitten, mutta sivuutan sään ja ammennan joulunfiilikseni loppurippeet tämän päivän mukavista valmisteluaskareista)

Tonttuillen

Jouluvapaa alkoi leppoisasti kuusenhakureissulla Miehen kanssa. Lähellä asuvan työkaverin ladonnurkalta sai hakea komeita latvakuusia, ja valinnanvaraa oli. Tuolla se nyt lämmittelee ulkoeteisessä. 

Sen jälkeen suuntasimme jättimarketin vilinään sen verran, että saimme kalat huomista savustusoperaatiota varten. Kävimme lisäksi syömässä ulkona, kaksin kun olimme liikenteessä. Maistuipa vuohenjuustosalaatti valkoviinillä kyyditettynä hyvältä!

Ilta on saunan jälkeen vierähtänyt lahjoja paketoiden... Neiti on vielä kummitädin huomassa, ja Herra meni vuorostaan ystävälleen yökylään :). Pitkästä aikaa olemme kaksin kotona, erikoinen tilanne. 

Lakkasin varpaankynteni kirkkaanpunaisella, Bordeaux-nimisellä kynsilakalla, jonka sain Mamman uunin Marialta jouluarpajaisten palkintopaketista :), laitoin portaikossa päivystäville tontuille lyhdyn ja kuuntelen Jouluradiota. 

Taitaa se löytyä sittenkin, vaikka hiukan olen epäillyt sen eksyneen... :)

Tuli niin hyvä olo kun kävin jumpassa, ja venytellessä katselin jumppasalin kristallikruunua onnellisena. Arjen luksusta kuntoilla kristallikruunun loisteessa! Että sainkin itseni jouluviikolla jumppaan!

Arjen glamouria on myös ihana viime talven alesta ostamani paljetein koristeltu neulebaskeri :). 

Kotiin ajaessa Zen Cafen Piha ilman sadettajaa kuulosti pitkästä aikaa todella hyvältä kappaleelta. Niin se on, että olisin kuin palanut ja revitty maa ilman Miestäni. Miten hän minua jaksaakin... olen onnellinen ja kiitollinen Hänestä. Sen verran lähellä on eräs erotilanne, että omaa parisuhdettakin on tullut mietittyä monelta kantilta.

Saunan lauteilla, tervantuoksussa maatessani ajattelin, että olen kaikin puolin onnekas nainen. Ja että taitaa se joulukin oikeasti tulla. Kaikki lahjat ovat vielä paketoimatta, mutta onhan tässä vielä kolme iltaa aikaa :). Huomenna Neiti lähtee kummitätinsä luokse Turkuun pariksi yöksi, palautuu kuusta koristelemaan aatonaattona. Kuopuksen ystävä tulee eka kertaa yökylään, ja Kuopus haluaisi sitten seuraavaksi yöksi vuorostaan ystävänsä luokse :). No siinäpä kuluisi aaton odotus rattoisasti!

Sokerileipurit vauhdissa ja jouluaatoksia

Tämmöistä meillä eilen ja tänään. Lisäksi viitisenkymmentä karjalanpiirakkaa, joista noin puolet pääsi pakastimeen odottamaan joulupöytää. Muuta en sitten leivokaan. Onneksi aattona meillä syötävä ateria kootaan nyyttäriperiaatteella, kun pöydän ympärille kokoontuu kahdeksan henkilöä. 

Joulufiilikseni lymyilee yhä jossain, hetkittäin se on minua kyllä jo lähestynyt vaivihkaa erinäisissä tilanteissa: saadessani asiakkailtani suklaisia paketteja runsaiden kehujen, kiitosten saattelemana tai Neidin koulun joulujuhlassa. Mutta pääasiassa mennä porskutan arjen aherruksessa, mieli hiukan apeana ja kurjaa säätä sadatellen. En tiedä vaikuttaako sekin asiaan, ettei minulla ole pyhiä enempää nyt joulun aikaan lomaa. 

Huomenna kuitenkin menemme lasten kauneimpiin joululauluihin ja mahdollisesti kuustakin hakemaan. Mutta nyt saunaan! 

Voi hyvin ja kaunista 4. adventtisunnuntaita!

Enkelihymyjä

 " Oletko kohdannut enkelin toisessa ihmisessä? Saanut ehkä apua pyytämättä tai kohdannut jonkun, joka on hetken kulkenut rinnallasi, kuunnellut ja ymmärtänyt?

Jokainen voi olla häivähdys enkelin hyvyyttä toiselle. Usein tarvitaan vain pieni hetki aikaa: kuulevat korvat ja näkevät silmät löyvät paikan hipaista toista enkelin lailla."

- Tiina Laaninen, kirjasta Enkelihymyjä -

Yksi sivu elämässäni on kääntymässä, kun jätän MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajuuden neljän vuoden, ja koko hallitustyöskentelyn seitsemän vuoden jälkeen. Vuosiin on mahtunut uusia ystäviä, paljon naurua, iloa, asioiden järjestämistä, monta kokousta, hermoilua, tuskailuakin välillä, mutta lyhyesti kiteytettynä antoisia hetkiä paikallisten lapsiperheiden, lasten ja nuorten hyväksi, ruohonjuuritasolla ahertaen. Vapaaehtoistyössä kiteytyy mielestäni konkreettisesti se, että sen mitä annat saat takaisin. Kun olen ollut järjestämässä toisille ihmisille tapahtumia ja toimintaa, olen saanut paljon myös itselleni.

Sain "jäähyväis"lahjaksi ihanan Minna Immosen kuvittaman ja Tiina Laamasen kirjoittaman/kokoaman kirjan Enkelihymyjä. Oli vaikea valita minkä tekstin tähän kirjoittaisin, niinpä laitoin saman jonka hetki sitten luin ravintolaillallisemme päättyessä hallitusaktiiveillekin ääneen. Kokonaan en toki MLL-toimintaa hylkää, mutta jonkinlainen hengähdystauko kuitenkin alkaa, koska olen ollut aktiivisesti mukana monessa näinä vuosina. 

"Enkeli on jokainen, jolle on uskottu tehtävä. Enkeleitä ovat kaikki ne voimat, jotka ihmisessä asuvat." 

- Moses Maimodines-

Alkuviikon ajatuksia

Olen mennä kouhottanut kuin heikkopäinen viimeiset viikot. Tajusin eilen ajaneeni viikon aikana pitkälti toistatuhatta kilometriä autolla. Pimeys meinaa tainnuttaa. Eilen aurinko näyttäytyi hetkellisesti rotinavierailulla ollessamme (molemmat kuvat muuten ystäviemme kotona otettuja). Ilta-Sanomissa luvataan pientä pakkasta ja lunta jouluksi tännekin. Toivon niin. Joulufiilis on kyllä paljon kiinni säästä. Ainakin minulla. Ajoissa tilatut joulukortit ovat kirjoittamatta. Postimerkit jo kyllä ostin. En saa joulusta nyt kiinni. Hoidan kyllä siihen liittyviä asioita, mutta jotain puuttuu. :(

Pienet kädet...

Näitä pieniä käsiä kävimme tänään ihmettelemässä. Suloinen poikakääryle nukkui tyytyväisenä isojen sisarusten melskatessa ympärillä lastemme kanssa, ja meidän vanhempien turistessa kuulumisiamme. Valtava lämpö täytti sydämeni ja onnenkyyneleet silmäni, kun meitä pyydettiin pienokaisen kummeiksi. Pääsemme Mieheni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä, pariskuntana kummeiksi. Molemmilla on ennestään yhdet omat kummilapset, minun jo täysi-ikäinen nuori nainen ja Mieheni kummipoika täytti juuri 13 vuotta. Kävimme itse asiassa synttärikahveilla rotinareissulta palatessamme. 

Jouluiset aatokset ja juhlaan valmistava tunnelma ovat olleet minulta toistaiseksi kadoksissa, mutta tämän ihanan asian saattelemana koin jo onnekseni häivähdyksen jouluiloa. Lauloimme lasten kanssa kotona joululauluja heidän aloitteestaan iltapalapöydässä, hehän osaavat jo vaikka mitä! Josko näillä eväillä jaksaisin aloittaa työviikon, ja löytäisin lisää joulutunnelmaa...

Katsaus pikkulomaseen...

Ensilumi koettiin Pohjois-Karjalassa, ja olipa sitä sitten kotiinkin jo satanut reissumme aikana. Mummolassa roihusi notski, johon miesväki kantoi käyttökelvotonta tavaraa navetan vintiltä. Paljon kuitenkin onneksi säilytettäviä ja kierrätettäviäkin aarteita. Sairastelut sekoittivat viikonlopun viettoa, meistä viidestä serkuksesta pääsikin paikalle vain kaksi. Josko kevätpuolella vielä ehtisimme mummolaan kokoontua... Kävimme lasten kanssa edesmenneiden isovanhempien haudoilla, vielä elossa olevan äidinäidin luona vietimme viimeisen reissuyön. Ihana oli tavata rakkaita.

Nyt pitäisi jaksaa tehdä opiskelijan loppuarviointi. Tämä viikko on töiden puolesta lyhyt, enää huominen ja tänäänkin olin puolet päivästä "koulussa". Viikonlopulla pääsemme nuuskuttelemaan AW:n vauvaa, poikakäärylettä :) Ihanuutta on se!!!

Hyvää loppuviikkoa Sinulle!

Juurilla

Joulu 1976, vaunuissa minä, Mummolan pihalla, ensivisiitillä Pohjois-Karjalassa.

Minut on käyty synnyttämässä Helsingissä, mutta juureni ovat vahvasti Pohjois-Karjalan maaperässä.

Kun minulta kysytään mistä olen kotoisin, puoliksi vitsaillen vastaan etten mistään. Olen ehtinyt asua monella paikkakunnalla, monessa asunnossa. Jatkan vastaustani, että olen kotoisin Pohjois-Karjalasta. Ei se yleensä riitä ihmisille, ja sitten tarkennan jotenkin. Tosin en sittenkään voi vastata yhdellä sanalla. 

Olen asunut ennen Lounais-Hämeeseen muuttoani viidellä eri paikkakunnalla. Minulla ei ole varsinaista lapsuudenkotia, koska muistan lapsuudestani viisi eri asuntoa jossa olemme asuneet. Mikä on se minun "kotikoti", jos oikein mietin? 

Juuri nyt olen isäni luona, talossa jossa asuin itse vain nelisen vuotta ennen kuin vanhempani erosivat. Tässä talossa on tietty kodin tuntu, ja tälle paikkakunnalle liittyy paljon tärkeitä lapsuuden ja teini-iän muistoja. Mutta tärkein paikka täällä on Mummola, isäni kotipaikka. Ainoa paikka minun elämässäni, joka on ollut aina olemassa.

Talo, jonka ukkini isä on poikineen rakentanut sodan jälkeen, kun heidän oikea kotinsa jäi rajan taakse. Talo jonka nurkat ja huoneet haluan kiertää sinne mennessäni. Talo ja pihapiiri, johon liittyy niin paljon hyviä muistoja. Talo, johon mummoni tuli nuorena miniänä puolisonsa sisarusten sekaan. Talo, jonka yläkerran kamarissa isäni on syntynyt.

Mummola laitetaan jossain vaiheessa myyntiin. Siihen liittyvää surutyötä olen tehnyt jo ennen Ukin kuolemaakin, mutta nyt asia vasta alkaa kunnolla konkretisoitua. Isäni ja tätini puolisoineen ovat pitkin syksyä siivonneet ulkorakennuksia, ja huomenna on tarkoitus tehdä jonkinlaista katsausta siihen, mitä me lapsenlapset haluaisimme Mummolasta mukaamme...

Kirppisterapiaa eli työahistuvuodatusta kera sisustusjutskien

Työpäivä oli pitkästä aikaa semmoinen, että itku pääsi kotona. Kiireistä ja sekavaa. Lounaaksi leipä ja mehua toinen käsi autonratissa. Keskeneräisiä ohjeita sairaalasta kotiutuville ja ärsyttävää asioiden jäljittämistä sen takia. Ihme asioista soittelevia asiakkaita... tai minusta ne tuntuivat ihme asioilta, heille tietenkin tärkeitä ja tosia. Empatiakykyni vain ei enää jaksanut venyä. Pah. Niin sanotusti kutsumus koetuksilla. Siis jos vielä jonkun mielestä nykypäivänä sairaanhoitajan ammatti on kutsumusammatti...

No, hakiessani Neitiä kuvataidekoululta, poikkesin siivoamaan kirppispöytäni. Osuipa viereisessä vaaterekissä silmiini kaunis kangas, joka osoittautui kahdeksi verhoksi. Olen riisunut kaikki ikkunamme verhoista aikaa sitten tapahtuneen ikkunoiden pesuoperaation takia, ja verhottomina ne ovat olleet siitä asti. Nytpä sain hyvin äkkiä nämä ihanat lastenhuoneen ikkunaan paikoilleen! :) Näin se vaan on, että parhaat kirppislöydöt tulevat vastaan silloin kun niitä ei etsi. Ja sen myönnän, että paha tuuleni sekä harmitukseni häipyivät lopullisesti kun löysin verhot. Sen verran shoppailijan vikaa ja materialistia tunnustan itsessäni olevan, että psyykkistä mielihyvää saan reilusti näin hyvästä löydöstä.

Namuverhot ikkunassa

Verhot toisesta suunnasta.

Verhojen lisäksi samaisessa pöydässä oli tämä suloinen maatuskatyyny! En ole sen kummempi maatuskafani, mutta niin herkullinen tämä oli, etten voinut jättää ostamatta. Värit käyvät niin ihanasti lastenhuoneeseen, ja neiti toki ihastui ikihyviksi tähän. Ekassa kuvassa huvittava yksityiskohta, Hra Kuopuksen jalat taka-alalla, isäntä kutittelee häntä ja Neiti nappasi kuvan tyynystä + pehmolehmästä huomaamatta taustatapahtumia :)!!!

Lehmä poseeraa

Maatuskat

Kaksi alinta kuvaa ovat "ihan muuten vaan"- kuvia lastenhuoneen värimaailmasta. Taannoisen rempan yhteydessä muutimme yläkerran toisen päädyn lasten valtakunnaksi. Toistaiseksi he ovat viihtyneet paremmin kuin hyvin yhdessä, ja toivon mukaan viihtyvät vastakin. Huone on niin iso, että saamme varmasti jaettua sitä niin, että molemmilla on myös yksityisyyttä siinä vaiheessa kun sitä alkavat enemmän kaivata. Kaikenlaisia suunnitelmia minulla jo onkin huoneen uudelleen järjestämisestä/sisustamisesta, mutta toistaiseksi mennään vielä iloisilla väreillä ja pienillä hassutuksilla, kuten Prahasta tuodut kissamaalaukset, valaistu Muumi-kello tai aurinkolamppu! 

Kissat, Porinmatti ja Muumi

Sikinsokin

Monenlaisia ajatuksia työviikon aikana: nöyränä taas kerran ihmiselon mutkia ja mäkiä olen seurannut, rinnallakin kulkenut toivoen, että läsnäoloni ja empatiakykyni auttaisivat edes hetkellisesti keventämään toisen taakkaa...

Niin ikään nöyränä ja toki ilahtuneenakin otin vastaan punaisen Amarylliksen asiakkaaltani. On hyvä tietää olevansa toiselle tärkeä, mutta joskus myös pelottaa se suunnaton kiintymys ja luottamus, jota saan osakseni yksittäisiltä asikkailta.

Kotona nostin viime joulun valkoisen kukkijan sipulin kellarista ikkunalle kukkakaupantädin ohjeen mukaan (olenko muuten kertonut, että yksi lapsuuden haaveammateistani oli kukkakaupantäti?).

Aamuisin kröhin kurkkuni auki, ja eilisestä alkaen on vasen poskiontelo ollut kipeä, ääni taas käheä. Tämä näköjään kestää... Nti Esikoinen on nuhainen myös

Meillä on (liian) monta joulukalenteria, minulla (totta kai) ja Miehelläkin omansa. Lapset odottavat innolla Lego-ja Little Pet Shop-kalentereidensa avaamista. Kolmatta joulua tuommoiset lelukalenterit heillä, se on sitten yksi lelulahjatoive joulupukin kirjeessä vähemmän niiden takia. Muita emme itse ostaneet, mutta pankista saivat molemmat omansa ja Aku Ankan mukana tuli sitten isännälle oma ;), lisäksi vielä isäni lähettämä SPR:n kalenteri ja Hra Kuopuksen joulumarkkinoilta saama Turun VPK:n kalenteri!!!!

En jaksaisi tätä pimeyttä, eivätkä iltapäivälehtien otsikot paljon parempaa lupaa! Tein paperilumihiutaleita, kun niitä oikeita ei vaan näy...

Mietimme Miehen kanssa jouluaaton ruokia, minä haluaisin hiukan kokeilla uusiakin juttuja, mutta hän yllättäen joululaatikkoasioissa konservatiivisempi :)

Viikonloppuna suuntaamme lasten kanssa Itään, mummmolassa kokoonnumme lähisuvun kanssa... viimeisiä kertoja?

Kaivoin pitkästä aikaa esiin lankakerän ja puikot, jotain pientä ajattelen tekeväni pukinkonttiin yhdelle pienelle.

Olimme viime viikonloppuna Turussa Kälyseni synttäreillä ja joulumarkkinoillakin piipahdimme. Minä jumituin saippuapöydän äärelle heti ovensuuhun... herkullisen näköisiä vai mitä? Kuvassa olevat kortit tämän firman. 

Tämmöisiä.

Punajuuri-perunakeitto

Ajattelin jakaa tämän jo aiemmin kehumani sosekeiton ohjeen kanssanne. Se on peräisin Kodin kuvalehden lahjakirjasta nimeltään Peruna, yli 80 ihanaa ohjetta. Olen huono käyttämään keittokirjoja, vaikka niitäkin jokunen on kertynyt. Tästäkään kirjasta en ole kokeillut muita ohjeita kuin tätä. Tein keittoa taannoin 30-vuotissynttärikemuihini, kolminkertaisen annoksen :). Juhlissa oli teemavärinä tuommoinen punajuurenpunainen/pinkki eri sävyissään, boolikin oli vadelmanpunaista... ja siitä on jo viisi vuotta. Mutta juu, tässäpä ohje, olkaat hyvät:

12 annosta

3-4 sipulia

5-6 valkosipulinkynttä

8-10 perunaa

1 palsternakka

1 juuriselleri

2½ l kasvislientä (2½ l vettä ja 4 liemikuutiota)

2 tl timjamia

1 tl mustapippuria

1 tl yrttisuolaa

10 etikkapunajuurta

1 prk (180g) valkosipulista tuorejuustoa

½ dl säilykepunajuuren lientä

smetanaa tai ranskankermaa

• Kuori ja paloittele juurekset. Pane ne kiehumaan kasvisliemeen. Mausta seos ja anna ainesten kiehua kypsiksi.
• Lisää joukkoon paloitellut punajuuret ja anna niiden kiehua muutama minuutti. Soseuta keitto tasaiseksi. Lisää tuorejuusto mukaan nokareina sekä punajuurilientä antamaan väriä.
• Tarjoa halutessasi smetana- tai ranskankermanokareen kanssa.

Kiltti

"Sie olet liian kiltti" sanoi tänään opiskelijani, joka karjalaisten sukujuuriensa takia on vaihtanut miun murteelle. Niin, enimmäkseen olen liian kiltti, se on totta. On niin vaikea delegoida, muka helpompi hoitaa asiat itse. Ja sitten hosun ja väsyn hommien kasautuessa,  kun olen luvannut tehdä paljon. Tai ainakin liikaa. Työpäivieni pitäisi olla sen verran väljiä, että akuuteille tilanteille olisi aikaa. Se vaan ei mene niin... 

Ammattitaitoa vaatii antaa toimintaohjeet lähihoitajalle puhelimitse, usein kuitenkin sairaanhoitajan odotetaan rientävän paikalle pää kolmantena jalkana. "...mutta aikatauluni menee sekaisin", minulle vastattiin ensin puhelimessa. "Niin, aina jonkun aikataulu menee sekaisin" vastasin ja olin ylpeä, etten heti ollut se joustava osapuoli. Olisiko minunkin pitänyt sekoittaa oma aikatauluni, kun pystyin puhelimessa ohjeistamaan miten toimitaan? Siitä huolimatta, etten rynnännyt kyseiseen tilanteeseen, päivän aikataulu oli tiivis ja vartin verran meni ylitöiksikin. Jos minulla ei olisi perhettä, uhraisin varmaan aikaani ylitöihin jatkuvasti. 

Onneksi on perhe.

Valivali... ja joku plussakin

+ Hra Kuopus kirjoitti kirjeen joulupukille, Legoja monenlaisia toivelistalla...

- kurkkuni on vieläkin kipeä, kipu säteilee välillä korviinkin ja olo on halju

-työni alkaa taas pitkästä aikaa maistua puulta, perustehtävä tuntuu kadonneen jonnekin epämääräisyyden keskelle

+sain toiset pitkät villasukat asiakkaaltani, ihan pyytämättä!

+ olen vähentänyt kahvinjuontia reilusti, teetä menee paljon, miten hyvää onkaan ihan perus Earl grey hunajan ja maidon kera

+glögikausikin on avattu, Marlin mustikkaglögi on uusi tuttavuus, josta Neidin kanssa pidämme erityisesti

+ toivon lunta ihan yhtä paljon kuin lapsena... tai lapseni

- pimeys ja harmaus meinaavat uuvuttaa minut, pimeästä pimeään-vaihe on raskasta

- en ole käynyt jumpassa tai liikkunut muutenkaan kahteen viikkoon, tautitilan takia asia nyt ihan jäissä

+ siitä huolimatta pikkuhiljaa alaspäin painuva kilomäärä on pysynyt balanssissa

- tekisi mieli vain valittaa, vaikka olenkin peruspositiivinen ihminen. En pidä tästä valittajaminästäni, enkä siitä, että meinaan lusmuilla työasioissa, en jaksaisi kantaa vastuutani...

+ haaveilen opiskelusta ja uudesta ammatista koko ajan enemmän.  Käsiäni voisin käyttää siinäkin ammatissa, mutta aivan eri tavalla kuin tähän asti...

+ luen Finlandia-ehdokasta, Laila Hirvisaaren Minä, Katariina-kirjaa ja viihdyn sen parissa

Tässä aamussa...

...kuuntelen Anna Puuta, jonka toisen levyn ostin joskus, mutta se on jäänyt huonolle kuuntelulle. Nyt tuntuukin olevan sen aika, ja hän laulaa niin kauniisti. Erityisesti tämä koskettaa tänä aamuna. Minulla on ylimääräinen vapaapäivä johtuen pienestä opiskelurupeamasta. Aloitin nimittäin avoimessa amk:ssa viittomakielen alkeet perjantaina, sain työnantajan maksamaan kurssin ja se lasketaan työajaksi, joten tässä sitten mukava neljäs vapaapäivä alullaan. Tosin tautitilan takia en ole voinut nauttia vapaista ihan sillä intensiteetillä, kuin ehkä olin etukäteen ajatellut... vai olisiko juuri päinvastoin? Nyt olen lukenut ja makoillut, ilman flunssaa olisin häärännyt miljoonaa asiaa yhtä aikaa...

Kaunis päivä

Kameran kanssa pihalle klo: 8.30 yövaatteilla ja aamutakilla. Pakkohan se oli, vaikka tautitila ei vieläkään tahdo päästää minusta otettaan. Kaunista, marraskuu näyttää hienompaa puoltaan.

Kirkkaasta päivästä huolimatta kirjoitan tämän tähän, jälleen kerran Äiti itä-teoksesta.

" Sininen hämärä. 

Hetki kahden pimeän välissä, kun marraskuu kääntää kylkeä."

 Mies oli ystävänsä mökillä viime yön, lapset pääsivät viereeni isoon sänkyymme jo illalla. Tyytyväisinä tuhisivat, mutta minä en osannutkaan nukkua. Tänään päivällä kannoin sisälle seitsemän telineellistä puita ja olin aivan poikki. Miten tämä ottaa nyt näin voimille?

Flunssaisen naisen ajatuksia

- paahdettu ruisleipä tuoksuu hyvältä

- palava koivuntuohi tuoksuu turvalliselta ja kotoisalta

- äitini tekemä punajuuri-perunasosekeitto on sopivaa flunssaruokaa ja yksi parhaista keittoruoista jonka tiedän (sitä on pakastimessa vielä kolme litraa)

- hiukseni alkavat yltää kiinni, pienelle ponihännälle vaikka en ole tehnyt varsinaista päätöstä pitkistä hiuksista

- on tajuttava oma parhaansa ja sairastettava ilman huonoa omaatuntoa

- kurkkukipua voi olla monenlaista; nielaisuun liittyvää, jatkuvaa särkyä/jomotusta, se voi tuntua vain nielussa tai sitten ihan todella syvällä kurkussa, jossain äänihuulten seutuvilla

- synttärilahjaksi saamani marmorikynttilä palaa kauniisti ja punaiset huopa-aamutossut lämmittävät jalkojani

-  mitä haluaisin tehdä isona... katselen ammattikorkeakoulujen tarjontaa ja leikin ajatuksilla...

- miten rakkaan ystäväni loppuraskaus etenee, milloin saan ihanan tekstiviestin...

- Miehelläni on viikset Movember-hengessä ja siinä on totuttelemista :)

- ylihuomenna Neiti esiintyy ensimmäisen kerran naisvoimistelijoiden riveissä

- punainen eri sävyissään lämmittää mieltäni tautitilan kourissa

Yrittämistä

Flunssa yrittää selättää minut, kamala kurkkukipu iski eilen.

Liekö kostautunut perjantainen piknik-risteily, tai ensisijaisesti sen aamuyöhön kestäneet jatkoriekunnat. Mutta juhlimisen syitä tuntui olevan riittävästi; 35vuotta mittarissa, sekä hallitus- ja puheenjohtajuuskauden päättyminen... Ratkiriemukas päivä hyvien, osastoajoilta tutuiksi tulleiden työkavereiden kanssa lisäsi ainakin nauramisen määrällä mitattuna jokaisen meidän elinvuosia ;)

Haluaisin kirjoittaa monta asiaa, mutta en jaksa. 

Yritän jaksaa ohjata opiskelijaa, joka aloitti tänään. Yritän jaksaa keskittyä influenssarokotusasioihin. Yritän jaksaa kodin iltatohinat. Yritän muistaa levätä. Yritän muistaa hoitaa itseäni. Haluan käpertyä viltin alle pitkissä villasukissani, ja nukkua vaikka ensimmäiseen adventtiin asti. Josko tauti menisi ohi?

Lisäksi toivon lumen ja pakkasen tulevan ihan oikeasti pian.

Hämäränhyssyä

- aamu alkoi autonlasien raapimisella

- laitoin sukkahousut jalkaani, vaikken niistä kamalasti pidäkään

- työpäivääni sekoitti ja viivästytti yhden mummon pissatulehdus, mutta sain kuin sainkin päivän pakettiin

- jumppakuskivuorossa minua hymyilytti tyttären voimistelukavereiden ihastumisjutut pimeällä takapenkillä

- samalla reissulla Hra Kuopus pähkäili kerrostalo- ja omakotitaloasumisen eroja. Lopputulemana se, että isona hän rakentaa oman pienen mökin metsään, jos vaan rahat riittävät. Hirsimökin.

- jumpan "odotustunnilla" ostin (lähes) heräteostoksena mustat, kauniit, sirot nilkkurit. Istuvat kuin sukka ja niissä on pieni minulle sopiva korko (en oikein osaa koroilla kävellä tai ainakaan en ole kovin rutinoitunut) ja lämmin vuorikin

- koko päivä on ollut ihmeellisen sumuinen

- toivon, että saisi jo siirtyä talvivaatteisiin, välikausivaihe alkaa pikkuhiljaa ärsyttää...

Tiistai-illan tuumailuja

Aamuhämärässä päiväkodin pihalla iski tajuntaani ajatus, että ensi syksynä en enää siinä pihassa pysähtele. Melkein itku silmässä ajelin työpaikalle. Päivääni mahtui poikkeuksellisesti kolme palaveria ja paloturvallisuusluento sammutusharjoituksineen.

Tiiviisti ohjelmoitua päivääni piristi asiakkaani antama Syklaami. Ylihuominen syntymäpäiväni oli hänen mieleensä juurtunut jostain ohimenneestä keskustelusta kauan sitten. Pyörätuolilla liikkuen hän oli kukan minulle varta vasten kaupasta hakenut. Olen otettu. 

Tämän lisäksi sain toiselta asiakkaalta sovitusti tilaamani villapolvisukat. Neulominen on hänelle terapiaa, ja tekemällä tutuille, tärkeille ihmisille sukkia, hän kokee itsensä tarpeelliseksi. Ostin vain liian vähän lankaa, joten hän joutui käyttämään omia varastojaankin. Niistä tuli hauskat ja lämpöiset, kyllä nämä jaloissani tarkenen iltaisin :). 

Kun työpäivästä ja -palaveresta pääsin, vierähti reilu tunti päiväkodilla Hra Kuopuksen esiopetussuunnitelman parissa. Saimme jälleen kerran todeta Mieheni kanssa, että meillä on taitava, lahjakas ja ihana pikku mies perheessämme. Olen aivan mahdottoman ylpeä hänestä!

Päivän päätteeksi kävimme vielä Nti Esikoisen kanssa kuutamokävelyllä. Mukava pieni hetki rakkaan tyttären kanssa, ja ehdimme puhua monenmoista lenkin aikana. Miten tärkeitä kahdenkeskiset hetket ovatkaan! Suunnitelimme Tyttöjen päivää, josko vaikka suuntaisimme Tampereella kahdestaan päiväksi ennen joulua...

Päivät pyörähtävät

Neljä vapaapäivää pyörähti ohitse nopeasti, mutta leppoisasti. Tunnelmasta toiseen. Kotipiha saatiin tänään talvikuntoon. Nyt saisi lunta tulla, me olemme valmiina. 

Matkamuistelokuvia vielä muutama

Tässä harmauden keskellä on niin mukava katsella reissukuvia... ystäväperhe lähtee huomenna Teneriffalle, heille toivon oikein hyvää matkaa, aurinkoa ja lämpöä!