Tunnelmapalasia viikonlopun ristiäisreissulta, Mieheni serkun kolmas lapsi sai nimen ja Mies neljännen kummilapsensa. Neiti Esikoinen leikitti ja hoivasi päivänsankarin isosiskoja (ylin kuva Neidin ottama), Hra Kuopus touhusi ja pelasi poikapuolisten pikkuserkkujen kanssa ja me aikuiset päivitimme kuulumisia sukulaisten kanssa. Kaunis pakkaspäivä kruunasi pienen miehen ensimmäisen juhlapäivän.

Minilomalla

Olin kolmen vuorokauden minilomalla Joensuussa. Ihan yksin. Oikeastaan voisin sanoa olleeni mummolomalla. Vietin nimittäin laatuaikaa pian 83 vuotta täyttävän Äidinäitini eli lastemme isomummon, (jota pikkumummoksi kutsutaan leikkisästi pienen kokonsa vuoksi) sekä Äitini kanssa.

Oli mukavaa matkustaa junalla pitkästä aikaa yksinään. Nautin siitä, että sain tavarani mahtumaan reppuun ja käsilaukkuun. Neuloin sukkaa, luin lehteä ja tarkkailin ihmisiä. Olin omien ajatusteni kanssa, en juurikaan seurustellut kanssamatkustajien kanssa, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuuksia.

Joensuu oli kaunis ja tuttu, vaikka osin myös paljon muuttunut. Totta kai, kyllä neljässätoista vuodessa ehtii tapahtua, niin ihmiselle kuin kaupungillekin. Mummojen lisäksi tapasin opiskeluaikaisen ystäväni, ainoan jonka kanssa pidän yhteyttä, sekä Isäni, jonka kanssa kävin etsimässä muutaman geokätkön. Niin ja osallistuin ensimmäistä kertaa pienimuotoiseen kätköeventtiin, joka järjestettiin 12.12.12 klo 12.12 :)!

Äiti hemmotteli minua tekemällä kasvohoidon (on kosmetologi ammatiltaan), värjäämällä kulmat sekä ripset ja lakkaamalla sormenkynnet. Herkuttelimme hänen nimipäivänsä kunniaksi leivoksilla, ja kävimme syömässä ulkona. Reissun kruunasi Juha Tapion joulukonsertti Joensuun ev.lut. seurakunnan upeassa kivikirkossa (joka muuten on vanhempieni vihkikirkko ja nuoremman siskoni rippikirkko).

 Edellisestä Juhan kirkkokonsertista olikin vierähtänyt aikaa jo pari vuotta, syksyn aikana olen ollut mies ja kitara-konsertissa sekä yökerhokeikalla. Tunnelma oli jouluinen, Juha bändeineen mahtava ja konsertin valot aivan huikeat! Tutuista joululauluista Heinillä härkien kosketti Juhan tulkitsemana erityisesti, ja hänen omista kappaleistaan Kaunis ihminen soi aivan uskomattoman kauniisti, varsinkin kun multilahjakas Joonas Kasurinen vaihtoi koskettimet haitariin... Ja kun vielä pääsimme Juhan juttusille sekä jouluhalaukset vaihtamaan, niin voikos sitä enempää toivoakaan!? Äiti sai toki vielä extrana nimpparionnittelut artistin allekirjoituksen kera korttiin. 

Syyshäät

Pääsimme siis viikonloppuna ihastuttaviin syyshäihin. Sääennusteet povasivat sadesäätä, mutta onneksi ilmojen haltija oli toista mieltä. Morsian oli kuin keijukaisprinsessa, ja sulhanen haltijaprinssi. Ruskan värit koristivat niin luontoa kuin julhapöytiä ja päähenkilöiden kukkakoristeita. Ruoka oli erinomaista, ympäristö viehättävä ja tapasimme paljon sukulaisia. Saimme ikuistettua lapsemme heidän isänäidinpuoleisten pikkuserkkujensa kanssa. Neljätoista lapsukaista ikähaarukalla 8kk-14v samassa kuvassa oli aika haaste!

Juhlapäivän kruunasivat irkkujamit livebändin innoittamana. Miten sitä voi unohtaa sellaisen asian, että tykkää jostain tietystä musiikkityylistä!??! Irkkumusaa on joskus takavuosina Miehen kanssa ihasteltu, ja joissakin pubeissa nuorempana kuunneltu, mutta vuosien tauko välissä. Kuinka hauskaa ja vapauttavaa oli tanssia tuon mukaansatempaavan musiikin tahdissa, eikä askelkuvioita todellakaan tarvinnut miettiä. Lapsetkin innostuivat tanssimaan aivan valtavasti, Nti Esikoinen sanoi, ettei tuollaista musiikkia voi olla tanssimatta! 

Majoituimme juhlapaikan läheisyydessä Ikaalisten kylpylässä. Oli luksusta päästä hotelliaamiaiselle ja vielä sen jälkeen pulikoimaan lämpimiin altaisiin. Oikein oiva irtiotto arkeen siltäkin osin.

Toivon koko sydämestäni onnea, enkeleitä, viisautta ja kärsivällisyyttä tälle tuoreelle avioparille. Jaamme tuoreen rouvan kanssa ihastuksen Heli Pukin tuotantoon, joten tähän sopii paremmin kuin hyvin seuraava runo:

Irti ja kiinni

Vapaus on kantavaa ilmaa siipien alla

näkymätöntä voimaa olla lähellä

Samaan aikaan 

ottaa kiinni ja päästää irti

Matkakumppanit

jakavat tuulen keveyden, painon

Lentävät yhdessä

Hetken

Ikuisuuden

p.s. kuka arvaa hääparin ammatin? :)

p.s.2 jos emme olisi menneet naimisiin sydäntalvella, olisi seuraava vaihtoehto ollut syyshäät

Aurinkoisena syyssunnuntaina

sain kantaa Kummityttömme kasteelle. Pienen neidin ensimmäinen ikioma juhla oli kaunis ja lämmin tunnelmaltaan. Rakastavia sylejä on pienen ihmisen ympärillä paljon. Onnea ja enkeleitä hänen elämäntielleen! 

Kesälomamuistoja osa 5

Heinäkuussa teimme isäni puolen sukuseuran kanssa matkan Venäjälle. Menomatkalla pysähdyimme Ruskealan entisellä marmorilouhoksella ja kirkossa, jota on rakennuttu pikkuhiljaa sodassa tuhoutuneen tilalle. Ukkini perhe on tuolta Ruskealasta kotoisin. Varsinaisella kotipaikalla emme käyneet, siellä on käyty joskus aiemmin, eikä nyt ollut ukin sisaruksista kukaan mukana kertomassa muistojaan tai tunnistamassa paikkoja.

Yövyimme vanhassa Valamossa ja toisen yön Sortavalassa. Olin ensimmäistä kertaa Venäjällä, ja ainakin tuolla Raja-Karjalassa tuntui olevan juuri sellaista kuin olin kuullut ennakkoon. Ristiriitaisia tuntemuksia herättäviä maisemia. Valamon rakennuksia on korjattu ja korjataan parhaillaan. Luostarin pääkirkossa ei saanut kuvata, mutta sen voin kertoa, että harvoin olen kokenut kylmiä väreitä rakennuksen takia. Upea paikka siltä osin.

Olin matkassa itsekseni, ja olin ihan hyvilläni etteivät lapset olleet mukana. Itselläkin riitti sulateltavaa näissä kokemuksissa. Toisaalta oli mukavaa myös keskittyä seurustelemaan sukulaisten kanssa ihan rauhassa. Tapasin kaksi pikkuserkkuani ensimmäistä kertaa, ja monta on vielä tapaamatta! Ehkä tulevina vuosina.

Kesälomamuistoja osa 1

Anoppini kotirannan avaruus Pohjanlahden rannalla hiljentää joka kerta minutkin, susirajalla kasvaneen. Mieheni lapsuusmuistoissa tuolla ei kasvanut korkeaa kaislikkoa, heti rannasta näki kauas. Nyt täytyy mennä melkoisen viidakon läpi päästäkseen aavan ääreen, mutta se kannattaa joka kerta.

Rohtovirmanjuuren kukat olivat suuria ja kauniita, niiden pökerryttävän raskasta tuoksua ihastelin ja ihmettelin. Miehet laskivat verkot, mutta tuuli väärästä suunnasta, saalis jäi mitättömäksi. Anoppi muisteli kalastajaisänsä ohjeita tuulien suunnasta, minusta se kuulosti melkein maagiselta: maatuulet, vanhan meren käymisen äänet, merivirrat...

Rotinat

" Leivon viemisiä vastasyntyneelle. Pyörittelen vehnästaikinaa varovaisin käsin, kuin lasta laittelisin, pullapoikaa, nisuneitiä. Muovailen pyöreäksi, pulleaksi.

Letitän rotinarinkeliksi, kohotan, koristan, paistan.

Kahvipöydässä puhutaan hiljaisella äänellä. Kiitollisuus lapsesta vanhempien kasvoilla. Isä leikkaa rinkeliä, äiti kattaa kupit kaikille hyville haltijoille."

- Annukka Tiitinen, Äiti itä-teos-

Minä en itse leiponut. Äitimme, joka on ollut lastenhoitajana viikon, hoiteli kakkupohjan, korvapuustit ja sämpylät. Mies savusti siikaa ja taimenta. Veimme kokonaisen aterian mennessämme, mansikkakakku täytettiin paikan päällä. 

Rotinarinkeliä en osanne tehdä ihan tuosta vaan, mutta se karjalainen perinne ja tapa, että viedään ruokalahjaa vauvaperheeseen, on mielestäni tavattoman ihana. Itse olen vienyt ystäville milloin karjalanpiirakoita milloin marjapiirakkaa. Jotain lämmöllä ja rakkaudella tehtyä kuitenkin. 

Pieni ihminen on ihme! Ilmeitä kymmenittäin minuutissa, pientä tuhinaa ja sitten seuraavassa hetkessä äänekästä huudahtelua kun nälkä tai muu tarve iskee. Meille esitettiin äärimmäisen ihana ja tärkeä kysymyskin, joka jälleen sai kyyneleet silmiini. Kummityttökin meille! Olemme onnekkaita!

C'est la Vie

Viimeisen viikon sisällä minä olen:

- matkustanut ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjällä

- aloittanut geokätköilyn isäni jalanjäljissä

- kantanut huolta isäni terveydestä hänen sairastuttuaan samaisella Venäjän matkalla

- iloinnut sukulaisteni seurasta

- tavannut kaksi pikkuserkkuani niin ikään ensimmäistä kertaa

- kokenut kylmiä väreitä Valamon luostarin pääkirkon seinämaalausten ja ikonostaasin edessä

- surrut Venäjän Karjalan rähjäisyyttä

- vieraillut tasan vuosi sitten kuolleen isänisäni syntymäkunnassa, Ruskealassa

- muistellut ja ikävöinyt isovanhempiani tavallista enemmän

- säilonyt kymmenisen kiloa mansikoita

- kaivellut vaaleanpunaisia vauvanvaatteita valmiiksi rotinareissua varten

- ollut aivan sekaisin viikonpäivistä, koska pidin normaalin perjantaivapaani jo maanantaina Venäjän-matkan takia

- ollut kiitollinen esinaiselleni, että sain olla vielä tiistain palkattomalla työvapaalla 

- nukkunut liian vähän

- odottanut viikon päässä häämöttävää lomaa

- liikuttunut lukuisia kertoja katsellessani siskontyttären valokuvia

- ihmetellyt omien lasteni kasvua

- valinnut lasten kanssa heille koulureput 

- jättänyt vastoin tapojani matkalaukun purkamatta moneksi päiväksi kotiinpaluun jälkeen

- kuunnellut paljon Jukka Pojan uutta levyä, jolta muutama kappale on noussut suosikeikseni... niistä yksi tässä maistiaisena...

Valtava ilo

Minusta tuli tiistaina Täti-ihminen. Nuorempi sisareni ja hänen miehensä saivat monien vaikeuksien ja pettymysten, suurten surujen jälkeen tyttölapsen. Melkoinen jännitys, huoli ja pelko ovat nyt väistyneet, antaneet tilaa valtavalle onnelle, ilolle ja kiitollisuudelle. 

Siunausta, rakkautta, onnea ja suojelusenkeleitä tälle pienelle perheelle toivon koko sydämestäni!

Kuvassa olevan orkidean veimme keväällä sisarelleni sairalaan, jossa hän joutui olemaan vuodelevossa kolme kuukautta.

Toukokuun käydessä vähiin...

Pitää kiirettä niin sisällä kuin ulkona. Sijoittelen Mummolasta meille matkanneita aarteita uuteen kotiin. Nukun Mummolan kullankeltaisen silkkitäkin alla. Huumannun tuomen-, omenapuun-,  ja lemmikinkukista. Ja pian aukeavista sireeninkukista olen niin onnellinen. Niitä(kin) kasvaa Mummolassa. Muistelen, ihmettelen, ajattelen, odotan ja toivon. 

Mummola

Huomenna suuntaamme lasten kanssa Itään. Mummola on myyty, kesäkuun alusta se siirtyy uusille omistajille. Pysyy onneksi suvussa, pikkuserkkumme osti talon! Se lievittää sitä surua ja haikeutta, mitä uusi asetelma luonnollisessti tuottaa. Vaikka viime vuosina olen päässyt sinne valitettavan harvoin, niin kyllä se kirpaisee... tai on kirpaissut. Ainoa paikka, joka minun elämässäni on ollut olemassa aina. Ja niinhän se on isälleni ja tädillenikin. 

Kokoonnumme siis viimeistä kertaa sinne talon ollessa semmoinen kuin me lastenlapset muistamme. Ehkä lämmitämme pihasaunankin. Tavaraa riittää tutkittavaksi ja jaettavaksi. Isäni ja tätini puolisoineen ovat tehneet valtavan urakan jo tähän asti tyhjentäessään piharakennuksia yms syksystä alkaen. Nyt sitten itse talon vuoro. 

Kuvat elokuulta 2009.

Serkkupoika

" Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan, uusi voima, kaikkivoipa, viattomuus otsallaan. Pian hän maasta nousee, löytää avosylin, kaiken minkä tarjoo lyhyt loma lapsuuden. Katson häntä hiljaa, muuta tiedä en, on kaunis ihminen. On sentään kaunis ihminen."

- Kaunis ihminen, Juha Tapio-