 |
| Keittiö eteisen ovelta päin |
Ennen kuin muutimme taloon, teimme siis ensimmäisen ison remonttimme, joka piti sisällään mm. keittiön kaapistojen purkamisen, katon ja seinien maalaamisen ja lattialaminaatin asentamisen. Vanhasta keittiöstä ei ole valittettavasti kuvia paria kuntotarkastusraportin otosta lukuunottamatta, ne tuhoutuivat edellisen läppärin kovalevyn pimahtaessa (nyt on juu ulkoinen kovalevy käytössä). Keittiössä oli 80-luvun kaapistot, jälleen kerran tummunutta pintaa, kaapinovet varsinkin. Puuliesi oli uusittu myös edellisessä remontissa, se sai jäädä semmoisenaan paikalleen. Keittiö suunniteltiin yhdessä tutun asiantuntijan kanssa ja kaapistot tilattiin paikallisesta firmasta, joka hoiti myös asentamisen. Aikataulun kanssa meinasi mennä tiukaksi, asensivat muuttopäivää edeltävänä päivänä vielä työtasoja ja tiskiallasta. Täysin firman oma ongelma tuo aikatauluttaminen, siitä olemme kuulleet muiltakin.
Sitähän sanotaan, että vanhassa talossa pitäisi asua jokunen vuosi, että oppii talon tavat ja hoksaa mahdolliset remonttitarpeet. No juu, me tiesimme alapohjan eristeiden vaihdetuiksi jälleen siinä 80-luvun alkupuolen urakassa. Mutta emme tienneet miten kylmät lattiat alakerrassa on. Ja sitten tosiaan vetäisimme laminaatin keittiöön ja eteiseen...hrrr!! Tulevaisuudessa edessä on siis keittiönkin lattian aukaisu ja uudelleen eristäminen eli sama homma mikä tehtiin tänä vuonna sisäeteisessä ja olohuoneessa. Miten helppoa se olisi ollut silloin kymmenkunta vuotta sitten, kun purimme vanhan keittiön kokonaan! Sitten kun keittiön remontti on ajankohtainen, joudumme purkamaan kaiken, ei riitä pelkät alakaapit, koska seiniinkin on syytä laittaa kunnon eristeet. Tämä todettiin olohuoneen seinien sahajauho-sahanpuruseoksen valahtaessa alas kesällä.
 |
| Kylpyhuoneen ovelta päin, kylläpäs sähköhella ja jääkaappi hyppäävät silmiin valkoisuudessan! |
 |
| Näkymä työhuoneen ovelta päin |
Kaapistot sinällään ovat mieleiset ja tummanharmaista välitilan laatoistakin tykkään edelleen kovasti. Tilaakin kaapeissa on aivan riittävästi. Jos jotain menee sitten joskus vaihtoon, niin todennäköisesti työtasot, jotka ovat tuommoista kirjavaa kivijäljitemää. Vanilja-kirsikka-sävyiset kaapistot olivat hyvin yksimielinen päätös silloin kymmenen vuotta sitten, eikä meillä muutenkaan tarvitse kovin paljoa neuvotella sisustusväreistä Miehen kanssa. Niin ja uudesta, varaavammasta puuliedestä isäntä haaveilee, ja sen päälle sitten vielä kaunis huuva. Tiskikone toki voisi olla korkeammalla, mutta sen sijoittaminen on hankalaa pienen tiskipöytäkompleksin takia, joten ehkä jatkamme noin.
Ruokapöydän hankimme syksyllä 2005 ja se sopii keittiöömme enemmän kuin hyvin. Pöytä on ollut lähes aina noin päin, pari kertaa hetkellisesti huoneen pitkittäissuunnassa, mutta se ei ole ollut oikein toimiva ratkaisu. Keittiön sisustuksessa on kaikista vähiten mitään vanhaa, toki astioista yms pienistä elementeistä löytyy sitten Mummolan perintökalleuksia ja kirppisaarteita menneiltäkin vuosikymmeniltä. Ikkuna on suunnilleen pohjoiseen päin, aamuauringon säteet kirkkaalla kelillä osuvat hetkellisesti keittöön, mutta muuten on aika hämärä huone, etenkin tähän aikaan vuodesta. Verhona käytän kappamallia, mutta nyt on pitkä verhoton vaihe remontin jäljiltä. Ehkä ripustan keltaisen tähtiverhon pian ikkunaan joulun kunniaksi...
Keittiöhän sanotaan olevan kodin sydän, niin kai meilläkin. Vaikka lapsilla on omat työpöydät huoneissaan ja viereisessä työhuoneessakn on iso pöytä, niin läksyt hoituvat pääasiassa keittiönpöydän äärellä. Vieraiden kanssakin tulee usein jäätyä pöydän ääreen ruokailun/kahvittelun jälkeen seurustelemaan pidemmäksi aikaa eli on se melkoisen mukava huone siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!