Aavistus

Luulen, että minulla on aavistus siitä miltä isovanhemmuus tuntuu. Siskojen lapset ovat niin ihmeellisellä tavalla tuttuja, rakkaita ja tärkeitä. Heitä katsoessani näen sekä siskojani että omia lapsiani, ehkäpä siis itseänikin. Harmi kyllä, pitkien välimatkojen ja kiireisen arjen takia tapaamme hiukan liian harvoin kummankin siskoni perheen kanssa. 

 Tätä kuvassa tepastelevaa yksivuotiasta olin siis hoitamassa viime viikonloppuna. Tulimme juttuun mainiosti, sain monta suukkoa pieneltä ja hän ehkä jokusen enemmän... 

Ensi viikolla menemme kyläilemään toisen siskoni luokse, ja tapaamme puoli vuotiaan pikku herran pitkästä aikaa. Tuoksuukohan sen ikäinen vielä vauvalta, en muista enää?

:)

p.s. kuvanlaatu huono kännykkäotoksen takia

Lokakuussa

Mustan maan

hämärässä

itävät sadun siemenet,

 kesällä kylvetyt 

karhukin kääntää kylkeään 

jottei heräisi

 Siriuksen vilkkuvaan valoon

Tähdet, taivaan sitkeät majakat

 sulattavat valollaan 

pieniä reikiä 

pimeän peittoon.

-Heli Pukki-

Lokakuinen runo kääntyy jo kohti tulevaa pimeää, mutta kuvissani on viime päivinä hyvinkin esillä ollutta valoa... pakkasaamun valoa kuvasin keskiviikkona eli 2.10. 

Touhua ja tohinaa riittämiin, kirjoitettavia ajatuksia paljon, kuvia vähemmän. Huomenna lähden hoitamaan Lahteen siskontylleröä, joka on oppinut kävelemään ja juoksemaankin sitten viime näkemän :)! 

Palaan kun ehdin paremmin!

Aurinkoisena syyssunnuntaina

sain kantaa Kummityttömme kasteelle. Pienen neidin ensimmäinen ikioma juhla oli kaunis ja lämmin tunnelmaltaan. Rakastavia sylejä on pienen ihmisen ympärillä paljon. Onnea ja enkeleitä hänen elämäntielleen! 

Appivanhempien mökki on sopivan matkan päässä ihan vaan saunakäynnille. Hra Kuopuksen kanssa poimimme alle tunnissa ämpärillisen puolukoita ja neljä herkkutattia. Mies sai valmiiksi laavun, jota on viimeisen kuukauden ajan rakentanut intensiivisesti mökin pihaan. Siitä kuvia tuonnempana. 

Huomenna Kummitytön ristiäiset. Sen jälkeen vielä kolme vapaata. Jee.

Carpe Caudum

Kuva ideri.shop.wosbee.com

Joskus taannoin tutustuin eräässä sisustusliikkeessä Heli Pukin töihin, ja ihastuin ikihyviksi. Siskolleni ja hänen miehelleen hankimme kihlajais- ja häälahjoiksi hänen runojulisteitaan. Nyt päädyin tilamaan kummitytölle verkkokaupasta kastelahjaan liitettäväksi erään kuvan. Lisäksi omalle seinälle ripustettavaksi hankin kolme ihanaa runojulistetta. Nämä ovat aivan mahdottoman hurmaavia, käykääpä  vaikka itse katsomassa Helin nettisivuilla. 

p.s. "tartu häntään" sanoo otsikko, joka on suoraan eräästä Helin julisteesta :)

Rotinat

" Leivon viemisiä vastasyntyneelle. Pyörittelen vehnästaikinaa varovaisin käsin, kuin lasta laittelisin, pullapoikaa, nisuneitiä. Muovailen pyöreäksi, pulleaksi.

Letitän rotinarinkeliksi, kohotan, koristan, paistan.

Kahvipöydässä puhutaan hiljaisella äänellä. Kiitollisuus lapsesta vanhempien kasvoilla. Isä leikkaa rinkeliä, äiti kattaa kupit kaikille hyville haltijoille."

- Annukka Tiitinen, Äiti itä-teos-

Minä en itse leiponut. Äitimme, joka on ollut lastenhoitajana viikon, hoiteli kakkupohjan, korvapuustit ja sämpylät. Mies savusti siikaa ja taimenta. Veimme kokonaisen aterian mennessämme, mansikkakakku täytettiin paikan päällä. 

Rotinarinkeliä en osanne tehdä ihan tuosta vaan, mutta se karjalainen perinne ja tapa, että viedään ruokalahjaa vauvaperheeseen, on mielestäni tavattoman ihana. Itse olen vienyt ystäville milloin karjalanpiirakoita milloin marjapiirakkaa. Jotain lämmöllä ja rakkaudella tehtyä kuitenkin. 

Pieni ihminen on ihme! Ilmeitä kymmenittäin minuutissa, pientä tuhinaa ja sitten seuraavassa hetkessä äänekästä huudahtelua kun nälkä tai muu tarve iskee. Meille esitettiin äärimmäisen ihana ja tärkeä kysymyskin, joka jälleen sai kyyneleet silmiini. Kummityttökin meille! Olemme onnekkaita!