Kesälomamuistoja osa 5

Heinäkuussa teimme isäni puolen sukuseuran kanssa matkan Venäjälle. Menomatkalla pysähdyimme Ruskealan entisellä marmorilouhoksella ja kirkossa, jota on rakennuttu pikkuhiljaa sodassa tuhoutuneen tilalle. Ukkini perhe on tuolta Ruskealasta kotoisin. Varsinaisella kotipaikalla emme käyneet, siellä on käyty joskus aiemmin, eikä nyt ollut ukin sisaruksista kukaan mukana kertomassa muistojaan tai tunnistamassa paikkoja.

Yövyimme vanhassa Valamossa ja toisen yön Sortavalassa. Olin ensimmäistä kertaa Venäjällä, ja ainakin tuolla Raja-Karjalassa tuntui olevan juuri sellaista kuin olin kuullut ennakkoon. Ristiriitaisia tuntemuksia herättäviä maisemia. Valamon rakennuksia on korjattu ja korjataan parhaillaan. Luostarin pääkirkossa ei saanut kuvata, mutta sen voin kertoa, että harvoin olen kokenut kylmiä väreitä rakennuksen takia. Upea paikka siltä osin.

Olin matkassa itsekseni, ja olin ihan hyvilläni etteivät lapset olleet mukana. Itselläkin riitti sulateltavaa näissä kokemuksissa. Toisaalta oli mukavaa myös keskittyä seurustelemaan sukulaisten kanssa ihan rauhassa. Tapasin kaksi pikkuserkkuani ensimmäistä kertaa, ja monta on vielä tapaamatta! Ehkä tulevina vuosina.

Uuteen aamuun

Lauantai-iltana marjapensaassa istuessani ehdin miettiä monenmoista. Samoin tänään, arkivapaalla, ollessani yksin kotona. Ajatukset kulkivat omia teitään, ihan rauhassa, päätyen illansuussa Irinan Uuteen aamuun-kappaleeseen. En voi vielä täysin allekirjoittaa kaikkia sen sanoja, mutta koen kappaleen sisällön hyvinkin voimallisesti.

Kesälomamuistoja osa 4

Itä-Suomessa ensimmäiseksi pikavisiitti Tädin luokse. Hänen daaliankukkansa ovat aina mielettömän isoja ja reheviä. Jostain syystä kuva nupusta puhutteli minua nyt enemmän kuin avoimet kukat.

Isän luona, Ukkilassa vierähti muutama leppoisa vuorokausi. Ensisijaisesti geokätköillen; Ukin omia kätköjä huoltaen ja hänen opastaessaan meitä aloittelijoita. Eräällä kätköretkellä löysin kakkoskuvassa olevan kasvin soisen lammen rannalta. Tietääkö joku mikä se on?

Kotimatkalla tutustuimme Olavinlinnaan.

Paljon sitä ehtii puolessatoista viikossakin kaunista kotimaata nähdä, ja uusia kokemuksia hankkia. 

Kesälomamuistoja osa 3

Kävimme myös Raahen museossa. Paljon riitti ihmettä ja kummaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Merimiesten aikoinaan maailmalta mukanaan tuomat kummajaiset, kuten nuo pallokalat. Me nykypäivän ihmiset näemme telkkarista jo pikkulapsesta alkaen, mitä missäkin maailman kolkassa kasvaa. On se täytynyt olla hurjaa, kun nuo kalat on näytille tuotu 1800-luvulla! 

Tajusin tuolla, että käymättä on nämä nykyisen kotipitäjän ja naapurikaupunginkin museot. Täytyy kunnostautua, lapset ovat juuri otollisessa iässä!

Kesälomamuistoja osa 2

Raahen vanhassa kaupungissa sijaitseva Wanha apteekki eli apteekkimuseo oli varsin viehättävä ja mielenkiintoinen paikka. Se on siis ollut toimiva apteekki vielä 1990-luvulla, ja sen kokoelmat edustavat apteekkitoimintaa yli 200 vuoden ajalta.