Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuodenkierto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuodenkierto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kuin vesiväreillä maalattu









Tänä syksynä luonto on ollut jotenkin normaalia kauniimpi. Vai näenkö sen kauneuden paremmin kuin ennen? Elo-syyskuussa oli uskomattomia aamusumuja, joiden takia meinasin myöhästyä töistäkin useana aamuna jäädessäni jokivarteen kuvaamaan usvan leikkejä auringonnousun jälkeen.

Ruskan värejä oli ainakin meillä päin vain hetkellisesti, kai ne lämpötilojen vaihtelut satunnaisista pakkasista takaisin leudompiin lukemiin lyhensivät väriloistoa. Olen huomannut kuitenkin pitäväni vuosi vuodelta enemmän myös ruskan jälkeisistä väreistä, joita nyt aurinkoisina loka-marraskuun päivinä on ihailtavissa; kirkkaansininen taivas, keltainen sänkipelto, vihreät havupuut, ruskean sävyjä maassa ja puissakin. Hyvin rauhoittavia värejä. Viime aikoina on ollut aivan uskomattomia auringonnousun-ja laskun värejä, kuten eilen. Töistä palatessani pysähtelin pyörän kanssa neljän kertaa ikuistamaan ihanaa iltataivasta. Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta kelpuutin tavoistani poiketen kännykkäni kameran kaverikseni.

Yleensähän odotan tässä vaiheessa vuotta jo lunta toden teolla. Liekö vanhenemista ja viisastumista se, etten hötkyile ja käytä turhaan energiaani tulevan talven sään miettimiseen. Toki voin sanoa toivovani lumista talvea, ja pakkastakin saisi olla. Yritän kuitenkin keskittyä tähän hetkeen enemmän, ja nauttia näistä normaalia lämpöisemmistä päivistä, ja syntymäkuukauteni hämäränhyssystä. 



maanantai 12. tammikuuta 2015

Talven taikaa

















Uutta vuotta on eletty jo kohta kaksi viikkoa. Sää vaihtelee kummallisesti. Nämä kaunokaiset ikuistin loppiaisena läheisessä suometsikössä, jossa kovalla pakkasella aukeaa talven ihmemaa.

Olen hirveän väsynyt, ilta-ja aamuvuorojen väliset yöunet jäävät vaarallisen lyhyiksi. Vanhuus ei taida tulla yksin... Kuuden päivän työputkesta huomenna viimeinen. Miten tämä nyt näin ottaa lujille?

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ikää lisää







Minä muistan jollain tapaa sen kun omat vanhemmat olivat vajaa nelikymppisiä, kuten minäkin nyt. Tänään 38 vuotta täynnä. Suhteeni omaan kronologiseen ikääni on tällä hetkellä aika lempeä. Ajoittain toki hämmästelen, että olenko oikeasti jo ikään kuin jossain puolivälin tuntumassa. Aika paljon on jo elämää ja kokemuksia kassissa, mutta toisaalta odotan innokkaana kaikkea mitä on vielä tulossa. Olen mielestäni nuorekas ja ajanhermolla elävä, mutta ajoittain esimurrosikäinen tytär toki kolauttaa maan pinnalle; välillämme on sen verran ikää, että tosiaan saatan olla joissain asioissa hänen silmissään "kalkkis"... ja niinhän sen kai kuuluukin olla. Töissä taas olen aina nuori, koska asiakkaat ovat pääasiassa yli 80-vuotiaita, mutta suhteessa kollegoihini alan olla vakituisten keskuudessa keski-ikäinen. 

Ikä on kyllä mielenkiintoinen käsite, jota voidaan mitata ja ilmaista niin monella tapaa. Kronologinen eli juuri tämä kalenterin mittaama virallinen ikä ja toiminallinen tai biologinen ikä, joka voi vaihdella samanikäistenkin ihmisten välillä paljonkin. Persoonallinen ikä puolestaan tarkoittaa yksilön itsensä määrittelemää ikää, ja subjektiivinen ikä pitää sisällään henkilökohtaisen kokemuksen, tietoisuuden omasta minuudesta, itseymmärryksestä ja minän eheydestä. 


Minulla on ollut lukioikäisestä alkaen itseäni vanhempia naisia ystävinä ja muistan aina pitäneeni iäkkäistä sukulaisista, keskuisteluistaan heidän kanssaan. Minua on sanottu useassa eri vaiheessa ikäistäni kypsemmäksi, ja olenpa miettinyt itsekin joskus, että jossain määrin ehkä olen vanha sielukin nuorekkuuden kokemuksesta huolimatta. Mutta nämä eivät mielestäni edes sulje toisiaan pois... Työskentely ikäihmisten parissa on pääasiassa antoisaa, ja jollain tapaa se on ollut minulle opiskeluajoista lähtien selvää, että vanhustyö on minun juttuni. Se elämänkokemus, viisaus ja aitous mitä asiakkaissani parhaimmillaan kohtaan on työn parasta antia. Kun vain ehtisin enemmän heidän kanssaan keskustelemaan elämästä yleensäkin, enkä vain sairauksista ja toimintakyvystä.

Keväällä kirjoitin tänne, että on menossa ankara itsetutkiskeluvaihe, jonka laukaisi perhepiirin äkillinen kuolemantapaus. Keväällä vedet olivat tummia ja syviä, olo ahdistunut ja surutyö kesken. Oman identiteetin tutkiminen, niin sivilii-kuin ammattimielessä, jatkuu edelleen, mutta mieli on valoisampi. Toki ajatukset ovat välillä nytkin suuren suuria, ja olen ehkä enemmän mietteissäni kuin aiemmin, mutta kaikessa on silti hyvä pohjavire. Voimauttavan valokuvauksen opinnot ovat hyvänä tukena tässä ihmisenä kasvamisessa, ja yksi sen menetelmän keskeisistä periaatteista onkin oma identiteettityö. Erityisesti meille ihmissuhdeammateissa toimiville olisi äärimmäisen tärkeää tehdää identiteettityötä koko ajan. Olen aivan tavattoman innoissani näistä kaikista aihepiireistä, oman työyhteisön haasteissakin yritän nähdä ne valoisammat puolet ja sen potentiaalin mitä meissä kaikissa on...

Kuvat otti parini viikko sitten Hämeenlinnassa, meillä oli kaksi Voimauttavan valokuvan työpajapäivää. Olen todella vaikuttunut kyseisestä menetelmästä, toisilleen ennalta vieraiden ihmisten välille lyhyessä ajassa syntyvästä luottamuksesta ja heittäytymisestä kuvausprosessiin, sekä ihmiselämän monimuotoisuudesta, elämäntarinoista, ihan kaikesta mitä olen kanssaihmisiltä saanut...


Matka minuksi on vielä kesken, mutta nyt on kuitenkin aika hyvä olla tässä hetkessä ja tämmöisenä kuin olen tällä hetkellä. 











                                                             




keskiviikko 8. tammikuuta 2014
















Meillä pelataan pukin tuomaa Ubongoa, sekä pleikalla Harry Pottereihin perustuvia pelejä Wonderbook-lisälaitteen kanssa; Book of Spells on kohta läpikoluttu. Potter-kirjoista pääsemme aloittamaan Puoliverisen prinssin tänään iltasaduksi, edellistä Feeniksin kiltaa luettiinkin kuukausitolkulla, kun joka ilta ei ehditä lukemaan.

. Vuosi vaihtui ystäväperheen luona ja vuoden ensimmäinen päivä pyörähti aamuvuorossa. Rakkaan ystävän perhe vieraili viikonvaihteessa ja minä lämmittelin välejä ujostelevaan kummipoikaamme. 11. hääpäiväkin vilahti ohi loppiaisaattona. Muut päivittävät ahkerasti facebookissa joulunsa pois raivaamista. Minä olen kasannut suurimman osan tarkkaan mietityistä joulukoristeista työhuoneeseen, mutten ole saanut laatikoitua ja vietyä yläkertaan varastoon. Kuusi lähti jo kyllä perjantaina, mutta muuten olen jotenkin jumissa. Mutta olenpa saanut vaikeahoitoiseksi sanotun atsalean hengissä, ihan uusi tuttavuus minulle tämä kukkanen. 

Piti tehdä viime vuodesta vuosikatsaus kuvineen kaikkineen, mutta ei sit vaan irronnut. Tyttären voimisteluun liittyvät kuviot täyttävät kalenteria ja lupauduinpa joukkueenjohtajaksikin kevään ajaksi. Ruokailu-ja liikunta-asiat on taas saatava ruotuun, sekä riittävät yöunet. Kaksi aamuvuoroa takana, ja olo on ihan nuutunut. Kun en vaan muka osaa mennä ajoissa sänkyyn ennen kuin olen ihan itkuväsynyt. Toivon totisesti, että viikonvaihteeseen ennustetut pakkanen ja lumi tulisivat piristämään tätä harmautta ja märkyyttä!


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Katse ensi vuoteen










Hei!

Joulu juhlittu, kuvia on paljon ja ehdittiinpä miniristeilyllekin tässä pyhien välissä. Mutta niistä kenties myöhemmin. Nyt on pakko jakaa mainio vinkki, jonka Ilona heitti tietoisuuteeni eilen Keskeneräistä-blogissaan. Kerrassaan loistava idea! Perhekalentereita on taloudessamme nähty vuosien varrella, nekin ovat oivallisia, mutta tässä kalenterissapa näkyy koko vuosi kerralla. 

Tämän vuoden ajan käytössämme on ollut Kodin Kuvalehden mukana tullut kalenteri, jossa ei ole kovin paljoa tilaa päivittäisille merkinnöille, mutta oleelliset tiedot kyllä mahtuvat. Lisäksi käytämme Miehen kanssa molemmat puhelimiemme kalentereita muistutuksineen, ja minulla on myös ensi vuodelle ns taskukalenteri eli se ihana Heli Pukin Keikkakalenteri (ovat näköjään loppuunmyytyjä). Periaatteessa en sitä kai enää tarvitsisi, mutta ihanine kuvineen ja runoineen, ajatelmineen tykkään kovin omistaa sen.

Eli tämä DIY-do it yourself- kalenteri syntyi Suomen Ladun jäsenkalenterista leikkaamalla ja sijoittamalla kuukaudet työhuoneen ja keittiön väliseen oveen, jossa se on varsin keskeisellä paikalla. Tähän asti tuo ovi on ollut lasten piirustusten peitossa. Vähän taitaa olla kokonaisuus kallellaan keittiöön päin, mutta ei se niin tarkkaa ole. Valkopilkkuinen, mustapohjainen washiteippi toi ryhtiä kalenteriin. Kirjoitustilaa ei tässäkään kovin paljoa ole per päivä, mutta toisaalta tuohon ympärille mahtuu myös pienillä post it- lapuilla laittamaan lisähuomautuksia tarvittaessa. Siisti, riittävän iso, yksinkertainen, tykkään!






lauantai 30. marraskuuta 2013

Meidän talomme...






Marraskuun viimeinen päivä. Maisema ulkona ei ole vielä(kään) talvinen tai jouluinen kuten kuvassa, mutta silti se vaan alkaa huomenna. Se joulukuu. Kuukausi täynnä odotusta, valmisteluja, odotusta, tuoksuja, odotusta, rapistelua, odotusta, kuiskauksia, odotusta... Ja sitä kaikkea odotuksen tuottamaa levottomuuttahan lievittää jokapäiväinen kalenterin luukun avaaminen. 

Joten huomisesta alkaen minä siis aukaisen päivittäin lupaamani blogikalenterin luukkuja, kertoen kodistamme hiukan enemmän mitä olen postauksissani aiemmin tehnyt. Tässä on myös haastetta itselleni, koska viime aikoina päivitystahti on ollut melko leppoisa, ja nyt lupaan kirjoittaa päivittäin. Pääpaino tulee olemaan kuvilla, joita on RUNSAASTI. Ehkäpä... ehkäpä saan samalla siivottua tuota valtaisaa kuvamäärää koneelta ja ulkoiselta kovalevyltä... Toki jouluun littyviä postauksia saattaa tulla myös, mutta katsotaan miten homma lähtee käyntiin.

Pidemmittä puheitta, Juha Tapion uusimmalta levyltä löytyvän Meidän talomme-nimisen kipaleen saattelemana huomiseen :)!


lauantai 2. marraskuuta 2013

Enkelinvalkoinen






Marraskuussa 
sytytän muistoille lyhtyjä
 koivunvihreän keväälle, 
vadelmanpunaisen kesälle 
tulenoranssin ja sametinsinisen syksylle 
enkelinvalkoisen 
ensilumelle 
jänis piirtää yöllä juosten terveiset 
aamulla saapuvat punatulkut
 pihapuun punaiset talviomenat

-Heli Pukki-



Sytytän kynttilän myös edesmenneiden isovanhempien muistoksi. Menen iltavuoroon, perustyön ohessa kuuntelemme nykytekniikan avulla todennäköisesti kotikirkon iltahartautta, jossa luetellaan kaikki viime Pyhäinpäivän jälkeen seurakunnassamme kuolleet. Heille jokaiselle sytytetään kynttilä alttarille. Kerran olin kirkossa tuossa tilaisuudessa, sinä vuonna tunsin lähes kaikki maininut vainajat. Se oli aika pysähdyttävää. 





(kuvassa Nti Esikoisen tänä syksynä savikerhossa tekemä kynttilälyhty ja kaksi mustaa kissaa, niin ikään neidin käsitöitä, mutta aiemmin tehtyjä)


torstai 24. lokakuuta 2013










Kun ulkona alkaa olla tasaisen harmaata (lukuunottamatta alati sammaloituvaa, ikivihreää pihanurmikkoamme), niin värinälkäisenä huomasin koonneeni keittiönpöydälle syksyn värit. Kynttilä palaa kotona ollessa melkein koko ajan ja olen jälleen kerran alkanut odottaa talvea lumineen oikein tosissani. En minä syksyisin mielestäni koe mitään masennukseen viittaavaa, mutta kyllähän tuo lisääntyvä pimeys ennen lunta on aika väsyttävää.

Syysloma oli onneksi mukava ja rentouttava; sain myytyä kirpputorilla lastenvaatteita ja -tarvikkeita, matkustimme itään päin, hoidimme pieniä serkkuja, luin Kjell Westön uusimman kirjan, hillosin työkaverilta saamiani talviomenoita, kuivasin viimeiset satsit omia kaneliomenoita ja persiljaa, aloitin haravointiurakan, siivosin yhden kolmesta kukkapenkistäni, siivosin autotallia ja loman kruunajaisiksi kävimme rakkaan ystäväpariskunnan kanssa Johanna Kurkelan konsertissa. Se oli upea kokemus.

Nyt kolmen työpäivän jälkeen on kahden päivän vapaat, joista siis tämä ensimmäinen jo takana. Jatkoin haravointia, istutin callunat ja hoidin huushollia. To do-listalta sain vetää siis yli tuon istutusoperaation. Ehkä huomenna haravoinnin ja viimeisen kukkapenkin siistimisen. Se keventää mieltä se yliviivaus. 




p.s. kaksi kuukautta jouluaattoon

p.s.2 Tervetuloa uusi lukija Nanna :)


perjantai 4. lokakuuta 2013











Lokakuussa

Mustan maan
hämärässä
itävät sadun siemenet,
 kesällä kylvetyt 
karhukin kääntää kylkeään 
jottei heräisi
 Siriuksen vilkkuvaan valoon
Tähdet, taivaan sitkeät majakat
 sulattavat valollaan 
pieniä reikiä 
pimeän peittoon.

-Heli Pukki-


Lokakuinen runo kääntyy jo kohti tulevaa pimeää, mutta kuvissani on viime päivinä hyvinkin esillä ollutta valoa... pakkasaamun valoa kuvasin keskiviikkona eli 2.10. 

Touhua ja tohinaa riittämiin, kirjoitettavia ajatuksia paljon, kuvia vähemmän. Huomenna lähden hoitamaan Lahteen siskontylleröä, joka on oppinut kävelemään ja juoksemaankin sitten viime näkemän :)! 

Palaan kun ehdin paremmin!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

















Kuunkalastaja

Elokuu 
kadotessaan piiloon pilviin 
jätti tähtijäljet 
pienillä tassuilla
 tallattu polku 
kulkee taivaankantta pitkin 
hämärässä hohtelee ja hyppelee syksyä kohti

- Heli Pukki-











keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuoden toisena iltana




- meillä tuoksuu tuore pulla, Äitini on luonamme
- en saanut vanhoja amarylliksen sipuleita tuottamaan muuta kuin lehtiä, ja valkoiset hyasinttini lakastuivat jo. Äiti osti ilokseni kuvan amarylliksen, hintaa alennusmyynnistä kukalla oli huimat 0,50e!
- kävelin pakastuvassa illassa pienen lenkin, onneksi sää alkaa taas kylmetä
- ajattelen isommalla porukalla viettämäämme joulua hyvillä mielin, vaikka olinkin itse kovin väsynyt koko pyhien ajan...
- työasiat hieman mietityttävät, oikeastaan ensimmäistä kertaa osastolla oloaikana
- katselen taakse jäänyttä vuotta ihan tyytyväisenä, en jää kaipaamaan oikeastaan mitään
- tuleva vuosi tuo tullessaan varmasti koko elämän kirjon, kuten mennytkin vuosi... 
- en tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta kannustan itseäni olemaan rohkeampi omien ajatusten ja mielipiteiden esille tuomisessa, etenkin töissä. Lisäksi kannustan itseäni selkeämpään suulliseen ilmaisuun ja vähentämään jahkailua.





maanantai 31. joulukuuta 2012








"Sanoin enkelille, joka seisoi uuden vuoden portin äärellä: Anna minulle valoa, jotta pystyn varmoin askelin välttämään epävarmuuden! Mutta enkeli vastasi: Astu vain pimeyteen ja laske kätesi Jumalan käteen! Se on parempi kuin valo ja varmempi kuin tuttu tie."

-Kiinalainen viisaus-





torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivänä






- sytytin sinivalkoisen kynttilän keittiönpöydälle jo aamulla
- kuuntelimme netistä Veteraanin iltahuudon ja Finlandia-hymnin
- kerroimme lapsille heidän jo edesmenneiden isoisoisiensä sotavuosista ja minulle tuli kova ikävä kumpaakin Ukkiani
- Hra Kuopus avasi luistelukauden koulun pihan tuoreella jäällä
- Nti Esikoinen pänttäsi huomiseen englanninkokeeseen
- vierailimme Miehen kummipojan 14-vuotis synttäreillä ja appivanhempien luona iltakylässä
- Mies sai kutsun serkkunsa marrasvauvan kummiksi
- kotiin palattuamme sytytin olohuoneen ikkunaan perinteiset kaksi kynttilää
- bongasimme Linnan juhlien kättelyjonosta Miehen entisen työkaverin, jonka juhlakutsusta oli juttu eilisessä paikallislehdessä
- myös Cheekin sisääntuloa odotimme lasten kanssa innolla
- nyt istun kynttilöiden ja jouluvalojen loisteessa Yle1-kanavan Linnan jatkoilla vielä hetken, muut nukkumassa jo




sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitienpäivänä







Sain Neiti Esikoisen tekemän talonmuotoisen avaintelineen ja Herra Kuopuksen koristeleman kangaskassin kera korttien. Ihania taas kerran! Ja erityisen mukavaa on se, että ovat sekä päiväkodissa että iltapäiväkerhossa miettineet viimeisen päälle käytännölliset lahjat! Meillä on pieni avainkaappi, joka on ihan täynnä, joten tämä punainen talo pääsee eteisen seinälle myös. Kangaskasseja ei ole koskaan liikaa ja tämä Hra Kuopuksen taiteilemahan on syötävän suloinen.

Neidin kortista löysin totuuksia itsestäni, osan hän oli minulta vaivihkaa tarkistanut, osan ihan itsenäisesti kirjannut muistiin :). Eka ja vika kohta herättivät erityisesti hilpeyteni!

Mies oli eilisen päivän 12h rogaining-kisoissa ja saapui aamuyöstä vasta kotiin. Jaksoi silti lasten kanssa nousta tekemään aamiaista, jota en kuitenkaan sovitusti saanut sänkyyn asti. Se on minusta niin haastavaa pupeltaa sitä leipäänsä siellä petinpohjalla, että sovimme jo joskus taannoin Miehen kanssa, ettei ole pakko tuoda aamiaista sänkyyn. Hyvältä se maistui pöydän ääressäkin kun oli rakkaudella tehty :).



tiistai 1. toukokuuta 2012









32 munkkia tekivät kauppansa hyvin. Pihasauna oli yhtä ihana kuin aina. Nukkumaan menin jo kymmenen maissa, ja melkein kellon ympäri koisasin. Miten sitä jaksoikaan nuorena vappuilla aamuun asti ;)?

Toukokuu, ihmeellistä. Se tuli melkein varkain!



sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Jappuja vaan kaikille!






Neiti Esikoinen toivotteli vajaa kaksivuotiaana innokkaasti suu munkinsokereista suttuisena hauskaa jappua!  Itse olen huomisen aaton töissä normaalisti, isäntä ja lapset vapaalla. Tarkoitus on perinteisesti avata ulkosaunakausi, joten sitä silmällä pitäen kaikkien moninaisten ulkohommien lisäksi tänään jo saunan pukuhuonetta siivoilin. Itse löylyhuoneen pesu jää muulle perheelle huomiseksi.

Munkkeja lupasin paistaa, kun Neiti kovin niitä odottaa, ja perunasalaattitarpeetkin on hankittuna. Katsotaan mitä sitä sitten työpäivän päätteeksi saan aikaiseksi. Kaunista säätä on luvattu, joten ulkona puuhastelu jatkunee itse Valpurina, pitäisiköhän muuten tuulettaa ylioppilaslakkia haravoidessa :)!!?? Eli ei meillä ole sen suurempia vappuperinteitä tuon pihasaunan lisäksi. Tai no trampoliinin kokoaminen ajoittuu usein lähelle vappua, ja sen teimme jo tänään.

Foliopallot lupasin lapsille, kun eivät noita ole mankuneet joka vuosi nurkkiin pyörimään. AngryBirds-hahmot täytyi molempien saada, itse en niistä tolkkua oikein mitään. Vanhaksiko tulossa? Mutta "vanhapa" muisti muutaman twistnaruhypyn! Neiti on joskus saanut lahjaksi tai arvontapalkinnoksi värikkään twistnarun, jota ei ole vielä käytetty. Tänään verestin muistojani, ja näytin keittiössä ennen iltapalaa mallia lapsille. Hra Kuopus totesi, että tämähän on tosi kivaa. Joten ehkä jappuna hypimme myös twistiä, löysin nimittäin netistä ohjeitakin!

Joten eikun Iloista ja Aurinkoista Jappua kaikille! Ja malja keväälle!




lauantai 31. maaliskuuta 2012

Our Earth Hour











Lasten lievästä vastustelusta huolimatta sammutimme telkkarin klo 20:30. Hypnoosiohjelma Mitä tuli tehtyä jäi kesken, mutta hetken naristuaan Neiti haki piirustusvälineet keittiönpöydän ääreen ja alkoi taiteilla. Hra Kuopus osallistui toimintaan väritysavustajana. Mies luki otsalampun avustuksella uusinta Retki-lehteään. Minä kikkailin kameran hämäräkuvausominaisuuksilla.

Lapset totesivat jo heti kohta ennen yhdeksää, että tämähän on kivaa. Kuopus sanoi, että on mukavan rauhallista. Samalta minusta tuntui taannoin Tapani-myrskyn aiheuttaman sähkökatkon aikana, ja meillä se kesti vain 13tuntia. 

Viisainta olisi ollut mennä tuon tunnin aikana nukkumaan, eikä enää avata läppäriä tai telkkaria. Mutta minun oli ihan pakko päästä siirtämään nämä kuvat, sekä muutama päivällä ottamani keväinen kuva koneelle. Nyt kuitenkin suuntaan Höyhensaarille, sillä huomenna on taas edessä voimistelureissu Neidin kanssa. 

Ihmeellistä ja ihanaa, että huomenna alkaa huhtikuu. Takatalveahan nuo tosin povaavat ja lapsia tympi aamuinen lumisade. Mutta ainahan se kevät temputtelee säiden osalta, kesä tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ja ensi viikolla minulla on vain kaksi työpäivää, jonka jälkeen viikko lomaa/vapaita! Jihuu!!!




sunnuntai 1. tammikuuta 2012

2012

















Niin meni joulunpyhät ja vuosikin vaihtui. Se kadoksissa ollut joulufiilikseni ei tullut luokseni kunnolla ollenkaan, mutta häivähteli kuitenkin hetkittäin. 

Tapaninpäivän myrskyn aiheuttaman sähkökatkon hämäränhyssyssä koin kyllä tunnelmaa ja leppoisuuttakin, aika hidastui kun ei ollut sähköä. Kynttilänvalossa oli mukavaa lueskella.

Eilen, viime vuoden viimeisenä iltana ja tänään, on melkein tuntunut jouluisemmalta kuin viikko sitten. Siitä kiitos lumelle ja pakkaselle. 

Vuosi vaihtui siskoni ja hänen miehensä kanssa, viikolla nautimme isäni ja hänen vaimonsa seurasta neljä vuorokautta. Miehellä on ollut vapaata, minä nautin kolmen päivän työviikosta sekä menneellä että tulevalla viikolla.

Odotamme jännityksellä vauvauutisia, lastemme ensimmäinen serkku syntyy lähiaikoina... Juhla-asioita on ilmassa uuden vuoden ensimmäisellä viikolla enemmänkin; appiukko täyttää pyöreitä tiistaina (isot juhlat vasta keväällä anopin kanssa kimpassa), yhdeksäs hääpäivämme on loppuviikosta ja kummipojan ristiäiset lauantaina!