tiistai 29. maaliskuuta 2011

Piristystä arkeen






Sain tänään siskoltani yllätyspostia, kiitos Kaisa-kulta! Johannan levy soi jo taustalla, yhden rivin maistelin appelsiinisuklaata, tuoksui kyllä enemmän kuin maistui :). Ulkona pyryttää räntää, olen ihan yksin kotona.  Mies ja Kuopus ovat soitinkarusellitunnilla ja Neiti ulkona luokkakaverinsa kanssa. Itse kävin heti töiden jälkeen kahvakuula-tunnilla, ensimmäistä kertaa ja hyväksi havaitsin. Sauna lämpiää ja odottaa kotiin saapuvia. 

p.s. Siskollani muuten on ruokablogi


sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Pajunkissoja, isoäidinneliöitä ja voitto kotiin!!!





Paljon kaikenlaista mahtui kuluneeseen viikkoon. Mies oli tosiaan poikkeuksellisesti töiden takia matkalla. Arjen pyörittäminen pitkästä aikaa itsekseen on näköjään aika väsyttävää, kaikki kunnia yksinhuoltajille tai semmoisille henkilöille, joiden puoliskot ovat vallan reissutöissä. Menin joka ilta aikaisin sänkyyn, tosin kirja kainolossa. Mutta enpä kyllä jaksanut lukeakaan kovin myöhään. Aikataulutetun alkuviikon jälkeen vapaapäivät sujuivat leppoisasti. Perjantaina teimme kotiaskareita Hra Kuopuksen kanssa; hakkasimme jäätyneitä lumivalleja autotallin edestä, kannoimme puita sisälle ja teimme yhdessä salaattia. Iso apu on jo pienestä miehestä! 

Eilen vierailimme Ystäväperheen luona. Hyvää ruokaa, kakkua, lasten riemua ja hulinaa. Taukoamatonta puhetta ja pulinaa Ystävän kanssa; lastenvaatehankinnoista varastonsiivoamisten kautta parisuhteen hoitamiseen ja saippuakokemuksiin. Tämän kaiken lisäksi sain opastuksen isoäidin neliöiden virkkaamiseen. Minä olen wannabe-käsityöihminen, mutta syntynyt peukalo aika keskellä kämmentä näissä perinteisissä käsityöasioissa. Siitä voin kertoa joskus toisella kertaa enemmän ja tarkemmin. Mutta nyt lähti villalankakerien jämät liikkeelle tässä talossa, ihanan koukuttavaa!

Miehen saimme kotiin tänään aamutuimaan. Sain tuliaisiksi Aslakin tirsateetä ja terva-mentholsaippuaa. Tee maistui  hyvältä ja saippua odottaa ulkosaunan kevätkauden korkkausta. Ulkosaunaan kuuluu mielestämme ehdottomasti erilaiset palasaippuat, mutta olenpa alkanut niitä käyttää muutenkin enemmän. Ja juurikin palasaippuioista Ystäväni kanssa keskustelimme eilen, hän on TODELLINEN palasaippuaihminen :)! Iltapäivällä hiihdimme lasten kanssa kantohankea pitkin pellon taakse hakemaan pajunkissoja. Ihanan pulleita ja pörröisiä ovatkin. Tuntuu ihmeelliseltä, että pääsiäiseen on melkein kuukausi vielä.

Viikon kruunasi tieto siitä, että olen voittanut Susan Järjellä ja tunteella-blogin kirja-arpajaisissa!!! Mikä mieletön tuuri, juurihan alkuvuodesta voitin Lumiomenan arpajaisissa... Tästä muistuu armotta mieleeni se, etten vieläkään ole saanut oman blogini synttäriarpajaisia pidettyä. Mutta tekeillä on, palkintoon vain vähän täydennystä mietin ;)!

Appelsiini-suklaakakku







Taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun tässä blogissa on leivontaohje saatavilla :)! Perjantaina leivoin pitkästä aikaa. Rakkaalla lapsuudenystävälläni, Hra Kuopuksen kummitädillä oli syntymäpäivä. Eilen vierailimme ystäväni ja hänen perheensä luona kakku kainalossa. Hyvin teki kauppansa. Alempi kuva ei ole paras mahdollinen, ja koristeiksi olisin ehkä halunnut jotain appelsiiniin viittavaa, mutta nonpparellit saivat kelvata paremman puutteessa. Maku oli kuitenkin ihanan appelsiininen, ja tietenkin suklainen. Turhaa ehkä, mutta mainitsen kuitenkin, että Ystäväni ja minä olemme aikamoisia suklaan ystäviä ;)! 

Tämän kakun ohjeen olen saanut isänisäni nykyiseltä vaimolta. Ensi kosketus tähän kakkuun tapahtui Neiti Esikoisen ollessa vajaa puolivuotias. Olimme kyläilemässä Pohjois-Karjalassa, ukkini luona. Hänen vaimonsa teki parhaillaan tuota suklaakuorrutusta, kun ukki ykskaks tuli ja lykkäsi teelusikallisen suklaa-voiseosta Neidin suuhun! Minä siitä hieman "riemastuin", koska Neiti oli vielä pelkällä rintamaidolla. Pelästyin ihan oikeastikin sitä, mitä suklaa voisi aiheuttaa niin pienelle. Ukki vaan selitti: "Pittäähän sitä pienelleki hyvvee..." No ei onneksi tullut mitään allergiareaktioita! 

Sittemmin olen tehnyt tätä kakkua mm omille 30-vuotissynttäreille, kolminkertaistin ohjeen määrät ja hyvin piisasi. Kakku on mukava, tavallista kuivakakkua hieman kosteampi ja appelsiini tuo oman raikkaan lisänsä. Sopii mielestäni niin pikkujoulu-, kuin pääsiäiskakuksikin.



APPELSIINI-SUKLAAKAKKU


Kakkupohja:
200g voita tai margariinia
2dl sokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
3 munaa
3dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
3rkl appelsiinimehua

Appelsiinisiirappi:
1dl appelsiinimehua
1dl sokeria

Suklaakuorrute:
50g voita tai margariinia
150g tummaa suklaata

  1. Voitele irtoreunainen kakkuvuoka. Vaahdota rasva.
  2. Lisää sokeri ja raastettu appelsiinin kuori, jatka vatkaamista
  3. Sekoita munat yksitellen joukkoon
  4. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, lisää ne seokseen. Lopuksi lisää appelsiinimehu
  5. Kaada taikina voideltuun vuokaan, paista kakkua uunin alatasolla 30minuuttia 200 asteessa
  6. Kiehauta appelsiinisiirapin aineet kattilassa
  7. Nosta kakku pois uunista ja pistele siihen tikulla reikiä. Valele kakku appelsiinisiirapilla ja jätä jäähtymään
  8. Kumoa kakku
  9. Sulata kuorrutteen rasva kattilassa, ota kattila pois liedeltä ja lisää paloiteltu sukaa. Sekoita kunnes kuorrute on tasaista. Levitä kuorrute kakun pintaan.





sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Puulieden äärellä...







Luen Kähkösen kirjoja ahmimalla, aamulla lopetin eilen mainitsemani Rautayöt, ja aloitin heti perään kolmannen kirjan Jään ja tulen kevät. Kun en lue, kertaan mielessäni kirjojen tapahtumia, samaistun päähenkilöiden tunteisiin ja ajatuksiin, suren heidän puutettaan ja sota-ajan muita vaikeuksia, kauhistelen/häpeän oman elämäni/-mme yltäkylläisyyttä päätyen saarnaamaan lapsillekin normaalia enemmän, jos he vaikka nirsoilevat ruokapöydässä. Huomaan puhuvani omaa murrettani normaalia enemmän. Huomaan ajattelevani joitakin asioita ikään kuin päähenkilö Anna Tuomen ajatustyylin ja arvojen kautta. Onkohan se jotakin tämänkaltaista kun näyttelijä tutustuu uuteen roolihahmoonsa? Tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa "lukutranssissa"!

Keitin iltapäivällä mansikka-punaherukkakiisseliä ja ohrapuuroa puuliedellä. Samalla mietin menneitä sukupolvia, menneitä naisia liesiensä äärellä, kauha kädessä puurokattiloidensa kanssa. Omia mummojani ja heitä edeltäneitä, joista en juuri mitään tiedäkään. Luin netistä Kähkösen kirjojen esittelyitä ja katsoin kaksi haastatteluvideota. Olen löytänyt uuden idolin ja lempikirjailijan.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kuka? Mitä? Missä? Millä? Milloin?





Seuraamissani blogeissa on tällä viikolla kyselty otsikossa esitettyjä kysymyksiä. Tässä minun vastaukseni, kera ensimmäisen kuvakollaasini. Siinä vähän kaikenlaista minusta, perheestäni ja tästä kevättalvesta. Kollaasin tekeminen oli niin kivaa, etten olisi malttanut lopettaa ollenkaan!


Kuka?

Kolkyt ja risat nainen, vaimo, äiti, tytär, isosisko, ystävä, sairaanhoitaja. Itseään tutkaileva ja omia juttujaan ruuhkavuosien melskeessä etsiskelevä iloinen itäsuomalainen, jonka rakkaus kuljetti taannoin lounaaseen. Yltiösosiaalinen, omituinen höpöttäjä, jolla kuitenkin on myös oma synkkä ja sisäänpäin kääntyvä puolensa.


Mitä?

Hetkiin tarttumista, arjen ilon ja onnen pilkahdusten tallentamista, kuvien kera ja välillä ilmankin. Lapsiperheen elämää, kirjoja, tuumailuja työelämästä, musiikkia, parisuhdetta, tunnelmia... kaikenlaista, mikä elämässäni milloinkin tuntuu tallentamisen ja jakamisen arvoiselta!


Missä?

Lounaisessa Hämeessä, maaseudulla aivan pello reunassa, keltaisessa rintamamiestalossa, sinivihreäharmaassa välikammarissa (joka on muuten talon ainoa tätä värimaailmaa edustava tila).


Millä?

Acer Aspire- merkkisellä läppärillä ja Canonin Power Shot A620-kameralla.


Milloin?

Pääasiassa iltaisin, vapaapäivinä päivälläkin. Toisinaan monta kertaa viikossa, inspiraation iskiessä parikin postausta päivässä. Välillä viikonkin luova tauko. 


Mitä mielessä nyt?

Kesken oleva Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan toinen osa Rautayöt (uusi kirjailijatuttavuus, joka on hurmannut minut täysin ja luulenpa, että luen tulevana yönä myöhään....), ensi viikko, mieheni viikon kestävä työmatka, jolle hän lähtee ihan kohta, menisinkö huomenna lenkille vai pelkästään latinos-tunnille vai kenties hiihtämään lasten kanssa, mitä ruokia voisin tehdä huomenna tulevaa viikkoa varten valmiiksi helpottaakseni iltoja... toivon, ettei Neiti Esikoiselle tai minulle tule Hra Kuopuksella eilen ollutta mahatautia. Eikä sitä miehenkään tarvitsisi saada!


Tämä kysymysleikki on käsittääkseni alunperin haastepohjalla toiminut. Moni on tämän jo tehnyt, joten haasteen saa täältä napata matkaansa kuka vaan!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Täällä olen...





...vaikka hissukseen. Nämä kaksi lomanjälkeistä viikkoa ovat olleet ihmeen täysinäisen tuntuisia. Vaikkei perusarkea kummempaa. Mies lähtee vuorokauden kuluttua viikoksi työreissuun. Siihen yritän orientoitua. Kuopus mahataudissa, mutta ilmeisesti jo voiton puolella. Toivotaan, ettei tartu meihin muihin. Tänään saimme siivottua kodin tavallista perusteellisemmin. Se näyttikin siltä, että on vaan tultu ja menty; liikuntavarusteet, kengät, viime viikonlopun reissulaukku purkamatta, kissanhiekkasäkki, täysi lehtikori ja paljon, paljon muuta eteisessä toivottamassa tervetulleeksi!

Tästä arjesta olen irtautunut uuden kirjailijatuttavuuden avulla. Luen parhaillaan Sirpa Kähkösen sota-ajan Kuopioon sijoittuvaa kirjasarjaa (tosin kaikki kirjat myös itsenäisinäkin toimivia), toinen osa, Rautayöt menossa. Kaunista kieltä, levveetä savon murretta, osuvaa, melkein käsinkosketeltavaa ajankuvausta.... suosittelen, jos pidät Suomen lähihistoriasta, tavallisten ihmisten elämästä kauniisti, pienin yksityiskohdin kerrottuna.

Opettelin tänään Picasassa kuvakollaasin tekemistä, kun Lumiomena-blogissa sellaista ihastelin. En ollut ennen huomannut, että Picasallakin voi sen tehdä. Siitä ja eräästä kivasta blogikyselystä näytettä myöhemmin tänä viikonloppuna... ja taisinpa haaveilla jotain blogini synttäreiden kunniaksikin keksiväni. Katsotaan...

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

ME




Olimme parisuhdekurssilla. Intensiivinen ja tunnepitoinen viikonloppu takana. Johanna Iivanaisen 
Hiljennä minut tiivistää kaiken kauniisti... 

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Mihin...





vievät nämä ladut ja jäljet? Blogini täytti viikko sitten vuoden. Hra Kuopuksella heiluu ensimmäinen maitohammas. Neiti Esikoinen tuntuu venyneen pituutta talven aikana, ja jos mahdollista, ovat kasvot kaventuneet entisestään. Näyttää niin isolta tytöltä, vaikka pieni on kuitenkin.

Mihin aika on mennyt? Miten se menee näin lujaa? Hetkiin tarttumista tarvitaan entistä enemmän. Muistan kuinka joskus nuorempana ei noteerannut sitä, kun vanhemmat ihmiset päivittelivät lasten kasvamista. Nyt tiedän mitä he tarkoittivat. Sitä on yhtä aikaa ylpeä ja haikea mieliala. 

Blogin pitäminen on ollut mukavaa, varsinkin kun olen saanut jopa vakituisia lukijoita ja kommenttejakin. Vuorovaikutus on tässä jutussa kuitenkin aika iso osa, ja on mukava tietää jonkun lukevan aatoksiani ja katsovan kuviani.  Jos pitäisin tätä vain itseäni varten, niin ei tämä varmaan olisi julkinen. Olin haaveillut blogin aloittamisesta jo aika kauan. Alkutunnelmia ja -selostusta voit kurkata täältä. Sitä hetkiin tarttumista tapahtuu tämän blogin ansiosta. Pysähtymistä, hetkien tallentumista, sanoina ja kuvina. Olen monta kertaa miettinyt blogini nimeä; ei se ole hyvä, se oli ihan hetkessä keksitty... mutta sitten taas päätän, että hyvä se on. 

Kirjoitin paljon muistiinpanoja Facebookissa, ja koska sain niistä mukavaa palautetta, päätin lopulta uskaltautua julkisempaan foorumiin. Facebookissa kirjoitukseni olivat ehkä napakampia, kotiäidin ajoittaisesta turhautumisesta kumpuavia. Nyt mennään laidasta laitaan. Toisinaan saan tiivistettyä ajatukseni hyvin, toisinaan teksti tahtoo karata käsistä, joskus menee monta päivää, ettei ole mitään kirjoitettavaksi. Sitten taas tulee puhti, inspiraatio ja innostus!  Mutta mitäpä se haittaa, näillä mennään, kuten Johanna Iivanainen laulaa! Mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan ladut menevät, miten tämä bloginpitäminen kehittyy...? Ajattelinpa minäkin jotain pientä järjestää juhlan kunniaksi, katsotaan lähipäivinä... nyt menen saunaan ja juon appelsiinilla maustettua valkoista teetä. Kaadanko ison, valkoisen mukillisen sinullekin? :)

Jäätävää taidetta











Luonto taiteillut pihallamme. 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kotona





Hyvä lomaviikko takana. 80km hiihtoa, koko talven saldo 130km. Leppoisaa eloa ja oloa perheen, appivanhempieni ja äitini seurassa. Hyvää ruokaa. Laskettelua pitkästä aikaa. Upeita tunturimaisemia. Hienot säät melkein koko viikon. Hauska kokemus paikallisessa Papanapubissa, jonka housebandissa sattui juuri kuluneella viikolla soittamaan mm Heikki Salo. Miljoonasadetta varsinkin lukiovuosina paljon kuunnelleelle oikein ilahduttavaa :)! Eilinen kotiinpaluun maratonmatka onnistui hyvin, lapset kehittyneet tässä(kin) asiassa (menomatkan katkaisimme yöpymällä tätini luona).

Kotona laukkujen purkamista, pyykinpesua, talonlämmitystä, kissan paijaamista (naapurit hoitivat lomamme ajan), lintujen ruokintatalon täyttämistä, ruoanlaittoa, kukkienkastelua, laskujen maksamista = arkeen laskeutumista. Pelargonia venyttelee kohti valoa. Niin minäkin. Talitintit laulavat ja iltalenkki klo 18.00 jälkeen onnistuu jo ilman otsalamppua! Muutaman askeleen sain jo asfaltillekin laskea. Hymyilin sen tajutessani. Kauniin talven selkä taitaa olla taittumassa...

Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle!


torstai 3. maaliskuuta 2011

Talven ihmemaassa








Eilistä lukuunottamatta joka päivä ladulla. Eilen rinteessä. Tunturinlaella talven ihmemaa. Kuin paksua kermavaahtoa. Tai marenkia. Tai sokerikuorrutetta. "Olemme piparkakkumaassa!" sanoi hra Kuopus.

tiistai 1. maaliskuuta 2011