Yhdistelmäluukku 7+8; pönttöuunin uusi elämä

Olohuoneen nurkassa siis seisoo talon alkuperäinen pönttöuuni vm 1953. Maalipinta lienee vaihtunut vuosien varrella, mutta ilmeisesti melko vaalea se on ollut koko ajan. Isäntämies oli tehnyt vertailua siitä, että kannattaako rakentaa ihan uusi uuni vai muurata sisus uusiksi ja hyödyntää vanha peltikuori. Selvää oli se, että haluamme perinteisen pöntön, joten päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tokihan siis vanhanmallisia rakennettaan uutenakin, mutta halusimme säilyttää vanhat kuoret, koska ne ovat varsin siistin. Uunin tulipesän takaseinään Mies oli jo joutunut muutamaan kertaan muuraamaan pari tiiltä uusiksi, mutta nyt muuraushommaan palkattiin ammattimies. Purkuhommat isäntä hoiteli itse ja siitä alkaa kuvatkin.

Ekan päivän tulokset

Uudelleen pystytettynä

Harmaata vai vihreää?

Luukkujen karmea ulkoasu hiomisen jälkeen

Muurari työskenteli kaksi päivää, Mies autteli parhaansa mukaan. Minä pääsin pähkäilemään uutta väriä pintaan ja työstämään luukkuja sekä kipinäsuojaa. Uunin edustan kipinäsuojana oli muuttaessamme semmoinen peltinen, ohut levy. Talon vintiltä löytyi alla olevista kuvista löytyvä valurautainen, jämäkkä varuste lattiaa suojaamaan. Se olikin meillä käytössä tuommoisenaan, mutta aikas rumahan se on. Ja kun sattui vielä unohtumaan kesäksi tuonne pihalle säiden armoille, niin pinta oli entistä kamalampi. Onneksi, onneksi näin siinä potentiaalia ja kaivelin omaa työkalupakkiani, joka on pölyttynyt kellarissa sen jälkeen kun yhden talven osallistuin puuhuonekalujen kunnostuskurssille. Ensin kokeilin tasohiomakonetta, mutta kun ei alkanut pinta tasoittua, niin Nitromors-maalinirrotusliuotin käyttöön ja avot! Johan alkoi puhdistua! 

TADAA!

Uunin luukut maalasin hopeisella, kuumuutta kestävällä maalilla ja kipinäsuojaan suunnittelin samaa tuon tummanharmaan ruosteenestomaalin päälle. Se alkoi kuitenkin näyttää hyvältä tuommoisenaan, joten se pääsi käyttöön niin hyvineen. Tuo levy painaa sen verran paljon, ettei tarvitse kiinnittää millään, pysyy jämäkästi paikallaan.

Lopuksi vielä vertailukuva. Uunin takana oleva muuriosa maalattiin samalla sävyllä kuin kaksi seinääkin eli sillä harmaavioletin+mulperin sekoituksella. Vihreä väri on Tikkurilan Helmi- kalustemaalia, ja sävy nimeltään Jade. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen! Uuni on kaunis, lämmittää hyvin nyt ja varmasti taas sen seuraavat 60 vuotta! Vihreästä väristä olen sitten ammentanut sisustamiseen yksityiskohtia, maalasin mm. yhden talon mukana tulleista vanhoista jakkaroista ja Mummolan vanhan kynttilänjalan samalla maalilla. Omasta mielestäni uuni on oikea namunen!