Hyvä viikko

Samana iltana taivaalla oli kirkas kuu ja pihasaunalla pökkeröinen neitoperhonen, joka ehti laittaa siipensä suppuun hakiessani kameraa. 

Kalenterissani on lähiviikkoina monta kivaa asiaa tulossa, ja tosi monta on jo toteutunutkin. Tänään juhlistetaan eläkkeelle jäävää kollegaa hyvän ruoan ja teatterin parissa. Viikonlopulla työvuorojen välissä pääsen Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin konserttiin, ensimmäistä kertaa livenä koen kyseisen orkesterin. Odotan innolla,  sillä olen tutustunut heidän tuotantoonsa syksyn aikana, ja täytyy sanoa, että olen ihastunut. Upeita rytmejä ja hienoja sanoituksia. 

Eilen virittelin pitkästä aikaa itseni lattarirytmeihin ohjatulla tunnella, ja se oli hauskaa. Illalla teimme vielä reippaan kävelylenkin pakkasessa hyvän työystävän kanssa. Tänään vapaapäivä on mennyt illan kekkereitä valmistellessa, kotihommia tehden ja taloa lämmittäen. Siinä sivussa olen seuraillut, sekä kommentoinut Kodin Kuvalehden bloggauskurssia joka alkoi maanantaina. Joskopa saisin uutta virtaa tähän touhuun.

Tunnelmasta toiseen

Eilen Mikaelin kirkossa Turussa Juhan konsertissa. Sopiva ja tarpeellinen pysähtyminen. Samoin tänään työpaikalla seurakunnan henkilökunnalle järjestämässä hartaushetkessä; jokainen sai halutessaan valita kauneimman joululaulun yhdessä laulettavaksi. Illalla vielä lasten koulun joulujuhlassa liikuttumassa ja nauramassa.

Tänään on päivä jolloin...

- ajattelin aamulenkillä, että minun pitää muistaa huolehtia itsestäni sen(kin) takia, että perheessämme on esimurrosikäinen, joka tarvitsee minua tuekseen täyspäisenä aikuisena.

- rakennan jo kesällä aloittamaani elämäntarinaani valokuvien avulla. Kuvia, kuvia, kuvia ja joitakin tärkeitä, valikoituja sanoja niiden ympärille. Osa sanoista jonkun muun valmiina runoina tai laulunsanoina, osa omia muistoja ja tunteita sanoittaen.

- kuuntelen Spotifyn kautta Johanna Iivanaista ja vaikutun jälleen kerran hänen äänestään ja löydän ainakin yhden uuden voimabiisin, kuuntele Sinäkin täältä kappale nimeltään Minut on kutsuttu. (en osannut linkittää yhtä kappaletta tuolta, ja youTubesta en löytänyt)

- annan ajatusten tulla ja mennä, niiden raskaampienkin.

- juon teetä ja kahvia vuorotellen.

- poltan koko päivän kynttilää olohuoneen pöydällä.

- en tee kotitöitä kuten yleensä vapaapäivänä (ainakaan kovin paljoa)

kuva Karoliina Kärkkäinen

" Hän jonka pintaa nauru ja kyyneleet yhdessä hioo vaihtaen vuoroaan..."

-Oletko se sinä, Samuli Edelmann-

"Surun kestäväksi kasvoin, onnen en"

-Suurenmoinen elämä, Juha Tapio-

"Ja kun sä et uskalla sanoo niitä sanoja, joilla voisit ratkaista kaiken, voit luottaa minuun 

voit luottaa 

ei mitään hätää 

jos ei omat voimat riittäneet 

ei mitään hätää

se olen minä joka voin kuivata sun kyyneleet"

- Ei mitään hätää, Samuli Edelmann-

Suru on ihan pinnan alla koko ajan. 

Silmät kostuvat ruokaostoksilla ollessa, kun tapaan ihmisen, jonka omaisen vierellä olemme yhdessä olleet tämän viimeiset hetket. Kotiin tullessa itku purkautuu voimalla. Ihmettelen miten minä, minä pieni voin, pystyn, jaksan, osaan olla niissä tilanteissa riittävän vahva ja herkkä yhtä aikaa? Ilmeisesti se on kuitenkin onnistunut, koska minua kiitetään läsnäolosta, siitä että juuri minä olin siinä silloin. 

Mistä se vahvuus ja herkkyys tulee? En tiedä. En tiedä uskonko Jumalaan, mutta johonkin Isompaan Voimaan, joka Samulin laulun sanoin auttaa jaksamaan ja kuivaamaan ne kyyneleet. Antaa seuraavassa mutkassa jo naurun ja ilon, vaikka hetki sitten on ollut raskasta.


Minulle rakkaiden miesartistien laulujen sanat lohduttavat. 

Superkuu

On se upea! En osannut valita yhtä ainoaa, joten tässä sunnuntain ja tämän illan omaan silmääni parhaat otokset. Ja kyllä, voin sanoa olevani tyytyväinen kameraani! 

Neljän Ruusun Katkera kuu on soinut viime päivinä päässäni superkuusta johtuen. Tulipa kyseinen bändi nähtyä livenäkin pitkästä aikaa reilu viikko sitten. Oli varsin menevä shöy. 

Lyhdyn sytytän...

  

Satumaisen Johanna Kurkelan saattelemana toivotan juuri Sinulle ihanaa, rauhallista, kaunista, tunnelmallista ja lempeää joulua!

Hengittää

Koko aamu vastaista tuulta, 
Aava pyyhkii pään
Koko aamu vastaista tuulta, 
Mä en suostu pysähtymään

Tämän saan taikka tuon, 
Mut se ei riitä milloinkaan
Jos tämän saan taikka tuon

Hengittää ihoa paljasta vasten, 
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

Tuonne asti jos pääsen
Onko helpompi niin
Tuonne asti jos pääsen
Onko aikaa ottaa syliin

Kerro miksi on vaikee
Olla nyt ja uskaltaa
Kerro miksi on vaikee

Hengittää ihoa paljasta vasten, 
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

Rajan toisella puolen joukot liikkuu jo, 
Pitkin ruosteista siltaa laskee aurinko

Rakasta mua nyt, kun tätä onnea pelkään niin, 
Rakasta mua nyt

Hengittää ihoa paljasta vasten, 
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
Nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

-Juha Tapio-

Vaikka eilisessä Juha Tapion konsertissa sainkin nauttia hänen uusista kappaleistaan, kuunnella uusia bändin jäseniä ja todistaa Juhan aiempaa rennompaa lavaesiitymistä, niin silti yksi illan helmistä oli tämä vanha kappale. En edes muistanut sen olemassaoloa. Moni muukin puhutteli kovasti ja nautin täysin siemauksin pitkästä aikaa. Tapansa mukaan Juha vaihtoi jokaisen halukkaan kanssa muutaman sanan, nimmareita ja yhteiskuvia unohtamatta. En voi kuin ihailla tätä ominaisuutta (kaiken muun hyvän lisäksi)! Minä pyysin tällä kertaa tervehdyksen työkavereilleni, samalla yrittäen tiivistää kokemukseni illan konsertista. On siinä hieno artisti! 

Aamun kuiskauksesta illan hämärään...

Veto pois. Kovasti väsynyt olo, vaikka nukuin pitkät yöunet kellosiirtoineen. Kävelin töihin saadakseni riittävästi happea, liikuntaa ja päivänvaloa, josta tosin ei kyllä ollut juurikaan tietoa, edes iltapäivällä. Kuuntelen yleensä työmatkakävelyn siivittämiseksi radiota kännykän kautta. Joka kerta joku aamulla kuultu biisi jää soimaan päähäni, ja usein jostain paljon radiosoitossa olleesta, hiukan ohi korvien menneestä kappaleesta avautuu uusia ulottuvuuksia. Tai vähintäänkin löytyy lause, joka koskettaa tai herättää ajatuksia. 

Tänään Stellan Aamun kuiskaus muodostui päivän biisiksi. Tämänkin kappaleen olen kuullut monta kertaa aiemmin, mutta kun on nappulat korvissa enkä keskity muuhun kuin kävelyyn ja musiikkin, niin tosiaan kuulen kappaleet ihan eri tavalla. Biisin aloitus jäi mieleeni koko päiväksi, ja siteerasin sitä kollegoille töissäkin, kun puhuimme asennoitumisesta esim. erilaisiin asiakkaisiin.

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrän
ja kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten 
tämänkin kuvan värität"

Nyt teen itselleni mukillisen kaakota ja käperryn sohvalle telkkarin ääreen. Huomisen aamuvuoron jälkeen on jo taas vapaata. Osittaisen hoitovapaan ja autonomisen työvuorosuunnittelun ansiosta minulla ei ole pitkiä työputkia ja vapaita useinmiten kaksi peräkkäin. Yritän muistaa nauttia tästä nyt kun se on vielä mahdollista.

Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle!

p.s. mietin tekisinkö tämänkin vuoden joulukortit omista valokuvista (luonto) vai askartelisiko sitä pitkästä aikaa ihan omin kätösin esim.teipeillä ja napeilla... hmm.. siinäpä mietintää

Kun ulkona alkaa olla tasaisen harmaata (lukuunottamatta alati sammaloituvaa, ikivihreää pihanurmikkoamme), niin värinälkäisenä huomasin koonneeni keittiönpöydälle syksyn värit. Kynttilä palaa kotona ollessa melkein koko ajan ja olen jälleen kerran alkanut odottaa talvea lumineen oikein tosissani. En minä syksyisin mielestäni koe mitään masennukseen viittaavaa, mutta kyllähän tuo lisääntyvä pimeys ennen lunta on aika väsyttävää.

Syysloma oli onneksi mukava ja rentouttava; sain myytyä kirpputorilla lastenvaatteita ja -tarvikkeita, matkustimme itään päin, hoidimme pieniä serkkuja, luin Kjell Westön uusimman kirjan, hillosin työkaverilta saamiani talviomenoita, kuivasin viimeiset satsit omia kaneliomenoita ja persiljaa, aloitin haravointiurakan, siivosin yhden kolmesta kukkapenkistäni, siivosin autotallia ja loman kruunajaisiksi kävimme rakkaan ystäväpariskunnan kanssa Johanna Kurkelan konsertissa. Se oli upea kokemus.

Nyt kolmen työpäivän jälkeen on kahden päivän vapaat, joista siis tämä ensimmäinen jo takana. Jatkoin haravointia, istutin callunat ja hoidin huushollia. To do-listalta sain vetää siis yli tuon istutusoperaation. Ehkä huomenna haravoinnin ja viimeisen kukkapenkin siistimisen. Se keventää mieltä se yliviivaus. 

p.s. kaksi kuukautta jouluaattoon

p.s.2 Tervetuloa uusi lukija Nanna :)

Robin

Liikutuin torstaina toisenkin kerran. Olimme lasten kanssa Robinin keikalla, jota Nti Esikoinen oli odottanut koko kesän. Mieletön määrä yleisöä, suurin osa tietenkin eri-ikäisiä tyttölapsia, mutta paljon myös perheitä, poikia, mummuja ja vaareja. 

Tunnelma oli käsinkosketeltava, kaikki tuntuivat osaavan laulujen sanat ja Robin oli söötti. Liikutus nousi pintaan katsellessani sitä nuorta yleisöä, joka lauloi, tanssi ja taputti antaumuksella mukana. Koko elämä edessä, kaikki ovet avoinna ja vain tämä hetki! Huominen saa odottaa. 

Tämän viikon viimeisenä työpäivänä eli torstaina liikutuin aivan suunnattomasti ja yllättäen katsoessani vanhaa, äreää miestä silmiin lähietäisyydeltä. Olin juuri esittänyt hänelle kysymyksen koskien kotiutumista, ja hän vastasi minulle vedet silmissä, ettei uskalla eikä halua mennä kotiinsa yksin koska puolison kuolemasta on hyvin vähän aikaa. Löysin oman liikutukseni keskeltä oikeat sanat, löysin sopivan palan inhimillisyyttä itsessäni oikeaan aikaan. Työssäni koen monenlaisia raskaitakin hetkiä, tämä jäänee mieleeni lähtemättömästi. Koko kotimatkan mielessäni soi vuorotellen Jipun Vanha kaunis mies ja Samuli Putron Olet puolisoni nyt.

Samuli

16-vuotiaana Joensuun Karelian Kasinolla, poikaystävän kyyditsemänä, oma luokan järjestämän diskon sivuuttaen. Filmirullassa 24 kuvaa, Samuli edestä ja Samuli takaa. Valkoinen fanihuivi, jossa luki hänen nimensä. Julisteet seinällä, ystävillä NKOTB, minulla Samuli.

Reilu 20-vuotiaana Forssan Bar54:ssä. Joku biisi kosketti ja itketti. Kokoelmalevy hyllyssä.

26-vuotiaana häissämme lauletaan hänenkin tulkitsema Armaan läheisyys. 

Noin 30-vuotiaana Miehen ja Kälyn kanssa Statuksessa, edelleen Forssassa. Hän on kovin etäinen, jopa tekotaiteellinen. Istuu jakkarallaan ja laulaa jostain kaukaa. Pettymys.

36-vuotiaana taas Statuksessa. Koskettaa, itkettää, hymyilyttää ja naurattaa. Tuo Mies. Saman matkanko olemme kulkeneet? Joitakin vuosia sitten itkin erään ajomatkan hänen ensimmäisen virsilevynsä säestämänä. Neiti Esikoinen kysyi: "Miksi äiti itket?"  Kun vaan osuu ja uppoaa niin lujaa... mutta miten sen selittää lapselle? Elokuvarooleista en osaa sanoa mitään, mutta musiikin tulkitsijana hän koskettaa minua. Paljon, lämpimästi ja syvältä. Tänään hänessä oli lämpöä, joka välittyi yleisöön. Kannatti mennä, ei ollut pettymys tällä kertaa, kiitos. 

Syyshäät

Pääsimme siis viikonloppuna ihastuttaviin syyshäihin. Sääennusteet povasivat sadesäätä, mutta onneksi ilmojen haltija oli toista mieltä. Morsian oli kuin keijukaisprinsessa, ja sulhanen haltijaprinssi. Ruskan värit koristivat niin luontoa kuin julhapöytiä ja päähenkilöiden kukkakoristeita. Ruoka oli erinomaista, ympäristö viehättävä ja tapasimme paljon sukulaisia. Saimme ikuistettua lapsemme heidän isänäidinpuoleisten pikkuserkkujensa kanssa. Neljätoista lapsukaista ikähaarukalla 8kk-14v samassa kuvassa oli aika haaste!

Juhlapäivän kruunasivat irkkujamit livebändin innoittamana. Miten sitä voi unohtaa sellaisen asian, että tykkää jostain tietystä musiikkityylistä!??! Irkkumusaa on joskus takavuosina Miehen kanssa ihasteltu, ja joissakin pubeissa nuorempana kuunneltu, mutta vuosien tauko välissä. Kuinka hauskaa ja vapauttavaa oli tanssia tuon mukaansatempaavan musiikin tahdissa, eikä askelkuvioita todellakaan tarvinnut miettiä. Lapsetkin innostuivat tanssimaan aivan valtavasti, Nti Esikoinen sanoi, ettei tuollaista musiikkia voi olla tanssimatta! 

Majoituimme juhlapaikan läheisyydessä Ikaalisten kylpylässä. Oli luksusta päästä hotelliaamiaiselle ja vielä sen jälkeen pulikoimaan lämpimiin altaisiin. Oikein oiva irtiotto arkeen siltäkin osin.

Toivon koko sydämestäni onnea, enkeleitä, viisautta ja kärsivällisyyttä tälle tuoreelle avioparille. Jaamme tuoreen rouvan kanssa ihastuksen Heli Pukin tuotantoon, joten tähän sopii paremmin kuin hyvin seuraava runo:

Irti ja kiinni

Vapaus on kantavaa ilmaa siipien alla

näkymätöntä voimaa olla lähellä

Samaan aikaan 

ottaa kiinni ja päästää irti

Matkakumppanit

jakavat tuulen keveyden, painon

Lentävät yhdessä

Hetken

Ikuisuuden

p.s. kuka arvaa hääparin ammatin? :)

p.s.2 jos emme olisi menneet naimisiin sydäntalvella, olisi seuraava vaihtoehto ollut syyshäät

C'est la Vie

Viimeisen viikon sisällä minä olen:

- matkustanut ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjällä

- aloittanut geokätköilyn isäni jalanjäljissä

- kantanut huolta isäni terveydestä hänen sairastuttuaan samaisella Venäjän matkalla

- iloinnut sukulaisteni seurasta

- tavannut kaksi pikkuserkkuani niin ikään ensimmäistä kertaa

- kokenut kylmiä väreitä Valamon luostarin pääkirkon seinämaalausten ja ikonostaasin edessä

- surrut Venäjän Karjalan rähjäisyyttä

- vieraillut tasan vuosi sitten kuolleen isänisäni syntymäkunnassa, Ruskealassa

- muistellut ja ikävöinyt isovanhempiani tavallista enemmän

- säilonyt kymmenisen kiloa mansikoita

- kaivellut vaaleanpunaisia vauvanvaatteita valmiiksi rotinareissua varten

- ollut aivan sekaisin viikonpäivistä, koska pidin normaalin perjantaivapaani jo maanantaina Venäjän-matkan takia

- ollut kiitollinen esinaiselleni, että sain olla vielä tiistain palkattomalla työvapaalla 

- nukkunut liian vähän

- odottanut viikon päässä häämöttävää lomaa

- liikuttunut lukuisia kertoja katsellessani siskontyttären valokuvia

- ihmetellyt omien lasteni kasvua

- valinnut lasten kanssa heille koulureput 

- jättänyt vastoin tapojani matkalaukun purkamatta moneksi päiväksi kotiinpaluun jälkeen

- kuunnellut paljon Jukka Pojan uutta levyä, jolta muutama kappale on noussut suosikeikseni... niistä yksi tässä maistiaisena...

Pienellä kivellä

Tarjoilen teille lisää Samulin uutta musiikkia. Tai pitäisikö sanoa Samulin tulkitsemaa musiikkia, eihän hän itse kirjoita laulujaan... Raamatusta, Saarnajan kirjasta tutut sanat ovat saaneet sävelet tuekseen. Ajan kulua olen tänään pohtinut, sen hurjaa vauhtia taas ihmettelin, kun olimme ensi syksyn koulutulokkaiden vanhempainillassa... Siellä(kin) muistutettiin nauttimaan tästä hetkestä ja pikku eskarilaisestamme, vaikka jo ensi syksyä sivutaankin. 

Tähtipölyä

On paljon asioita joiden ymmärtämiseen ei ihmismieli riitä. Juuri tällä hetkellä en jaksa ymmärtää, miksi lapsia siunaantuu niille, jotka eivät pysty heistä huolehtimaan. 

Toisaalla ovat ne, jotka kipeästi kaipaavat perheenlisäystä, käyvät läpi tutkimuksia ja hoitoja. Tai joutuvat jatkuvasti pettymään raskauden keskeytyessä syystä tai toisesta. Haluaisin sanoa, kirjoittaa enemmän... mutta sanat eivät tule, ainakaan vielä, oikeanlaisina. 

Samulin uudelta levyltä jäi päähäni soimaan Tähtipölyä-niminen kappale, joka sinällään ei liity näihin surullisiin ajatuksiin, mutta pienine tarinoineen on mielestäni lohdullinen. 

Tässä aamussa...

...kuuntelen Anna Puuta, jonka toisen levyn ostin joskus, mutta se on jäänyt huonolle kuuntelulle. Nyt tuntuukin olevan sen aika, ja hän laulaa niin kauniisti. Erityisesti tämä koskettaa tänä aamuna. Minulla on ylimääräinen vapaapäivä johtuen pienestä opiskelurupeamasta. Aloitin nimittäin avoimessa amk:ssa viittomakielen alkeet perjantaina, sain työnantajan maksamaan kurssin ja se lasketaan työajaksi, joten tässä sitten mukava neljäs vapaapäivä alullaan. Tosin tautitilan takia en ole voinut nauttia vapaista ihan sillä intensiteetillä, kuin ehkä olin etukäteen ajatellut... vai olisiko juuri päinvastoin? Nyt olen lukenut ja makoillut, ilman flunssaa olisin häärännyt miljoonaa asiaa yhtä aikaa...

Harmaata, sateista, märkää, suttuista, nuhjuista, väsymystä, riittämättömyyttä, stressaamista, ahdistusta, tuskastumista, ärtymistä.

Lohtubiisini tässä.

Hyvä voittaa

Aikuisikäni... tai no jos rehellisiä ollaan, niin koko ikäni tärkeimmän muusikko-idolin uusin levy julkaistiin tänään. Sain sen suoraan postilaatikkoon, koska tein ennakkotilauksen heti kun siihen oli mahdollisuus. Levyn laitoin suoraan auton soittimeen ja kuuntelin levyn kotipihalla autossa istuen läpi. En kertakaikkiaan malttanut mennä sisälle "asti". Kirjekuorenkin revin auki kuin teinityttö konsanaan. 

Juha on niin taitava tarinankertoja. Levyn kappaleista olen kuullut aiemmin neljä. Ensilohkaisuna radiossakin paljon soinut En mitään en ketään ei oikein ole avautunut minulle, vaikka tokihan kertosäe varsin tarttuva onkin. Viime viikolla videon kera julkaistu Sitkeä sydän taas sitten tuntuu enemmän "juhamaiselta", ja siksi paremmalta. Niinkuin sinäkin-kappaleen kuulin kesäisellä tanssilavakeikalla ensimmäisen kerran ja pidin. Se on mielestäni todellinen lohtukappale. Toiveista rippeet-kappaletta Juha soitti toissa vuonna akustisella kiertueellaan, kaunis sekin.

Itku tuli siinä autossa istuessa, levyn soidessa ja sateen ropistessa kattoon. Miten osaakin joku pukea niin hyvin ihmiselämän tuntoja sanoiksi? Tokihan se melodiakin on tärkeää, mutta kuten sanottu, sanat ovat minulle tärkeimmät...

Kipinöitä-kiertueen Hämeenlinnan keikkaa odotellessa ♥ 

Sitkeä sydän

kuva weheartit.com

Juhan uusi biisi taisi juuri pelastaa päiväni.