Luukku 2; Sisäänkäyntitilat

Meillä on siitä erikoinen sisäänkäynti, että perusportaiden lisäksi löytyy pyörätuoliliuska. Edellisen perheen tytär liikkui pitkäaikaisen sairauden takia pyörätuolilla eli 1980-luvun isossa rempassa oli otettu tämä huomioon liuskan rakentamisen lisäksi ison kylppärin ja leveiden oviaukkojen muodossa. Kun omat lapset olivat vaunuiässä niin tuo oli aivan mahdottoman loistava juttu. Lisäksi ulko-ovi oli sähköistetty ja toimi tarvittaessa kaukosäätimellä, joka oli myös aika näppärä juttu vaunujen kanssa sisään kömpiessä.

Talossa on ollut alunperin kylmä kuisti, mutta se on joutunut väistymään tuon "elintasosiiven" takia silloin 80-luvulla. Tilalle on tullut siis iso ulkoeteinen ja kylpyhuone. Minä puhun sekä ulko-että pikkueteisestä ja tietenkin talosta löytyy perinteisesti sisäeteinen, tuo hankalasti sisustettava tila, josta päästään keittiöön, olohuoneeseen, kellariin ja yläkertaan. Alunperin yläkertaan mentiin ulkoeteisestä, mutta 2008 remontissa portaat tehtiin kokonaan uusiksi ja käännettiin alakerrassa sisäeteiseen. Tämän ansiosta yläkerrasta tuli enemmän samaa tilaa ja kotia kuin aiemmin, jolloin piti kiertää viileän eteisen kautta. 

Näkymä ulko-ovelta sisälle keväällä 2008 ennen remonttia.

Ulkoeteisessä on patteri, mutta se on melkoisen viileä kovimmilla pakkasilla. Taisipa joku jouluaattoaamu olla jäässä vedenpinta, kun olin kuorinut perunat valmiiksi kattilaan edellisenä iltana jättäen ne eteisen lattialle odottamaan aattoateriaa. Tämän kesän remontissa mies aukaisi seinät ja vaihtoi selluvillalevyt haperoiden lasikuituvillojen tilalle. Lattiaan ei lisäerisystä voitu tehdä, koska lisäsiipi on tehty betonivalun päälle, eli muovimatto on suoraan sen päällä. Lattialämmityshän siinä olisi poikaa, mutta vähän turhan iso ja tyyris operaatio olisi ollut. Joten laitoimme uuden muovimaton vanhan päälle, samalla kun seinät ja katto saivat uuden maalipinnan. Molemmissa eteisissä oli meidän muuttaessamme tummuneet mäntyiset puolipaneelit, jotka ovat saaneet kyytiä. Sisäeteisestä ne lähtivät jo useampi vuosi sitten, mutta ulkoeteisestä tänä vuonna. Katto on Lopen puun palapaneeleista koottu, ja sekin oli jo pahasti tummunut vuosien saatossa. Päädyimme maalamaan katot molemmissa eteisissä, oli se aika urakka ja lähietäisyydeltä katsottuna kyllä huokailuttaa tietyt kohdat, mutta kokonaisuus on hyvä. Kyllä ilme raikastui ja tuli tilaa lisää valoisuuden myötä!

Emäntä hommissa kesä 2013

Tätä tilannetta siis raikastamaan!

Seinien vanhat eristeet

Sisäeteisen lattian mies aukaisi kokonaan kesällä koska aikoinaan portaiden muutostöiden yhteydessä oli suora näköyhteys lattian alle: purut painuneet todella pahasti eli ei ihme, että lattia oli kylmä. Muuttaessamme tähän 2004 laitoimme sisäeteisen muovimaton päälle kirsikkalaminaatin (mikä lisäsi kylmäntuntua, mutta ei ollut oikein kokemusta silloin vielä) ja maalasimme seiniä paneelien yläpuolelta. Muovimattokerroksia olikin sitten useampi, ja lautalattia joka kaiken alta löytyi, oli naulattu niin rajusti kiinni, ettei ollut toivoa saada sitä ehjänä irti.

Olkkarin ovelta eteiseen päin, kesä 2013

Kerroksia 

Ei ihme, että vähän vilakkaa oli, kun lattian ja eristeen välissä tämmöinen tyhjä tila!

Kesä 2013, ulkoeteisessä vanha muovimatto ja seinissä pohjamaalit, katto vanhassa lookissa

Kesä 2013, uusi lankkujäljitelmä muovimatto molemmissa eteisissä, seinissä uusi maali, sävy Tikkurilan värikartan Mulperi ja katot maalattu

Tältä näyttää nyt, puulaatikko odottaa uutta maalipinta, nurkassa testilaikku.

Hankimme kaapin mittatilauksena ulkovaatteita ja varten, sisäeteisen peilikaappiin kun ei kaikki mahdu.

Ulkoeteinen sisältä päin kuvattuna, naulakko on talon vintiltä löytynyt, kenkäkaappi uusi hankinta ja valkoinen lipasto kotvasen jo matkassa kulkenut.

Sisäeteinen keittiön ovelta kuvattuna, vasemmalla portaikko, oikealla olohuone ja valkoinen ovi johtaa kellariin. Sekin oli muuten tummunut mäntypinta...

Sisäeteinen olohuoneen ovelta kuvattuna.

 Värimaailmamme oli kymmenen vuotta sitten kelta-oranssi-ruskeasävyinen hyvin vahvasti ja oikeastaan se linja jatkui pitkään, tämän vuoden eteis-olohuoneremonttiin asti. Kovasti raikkaampaa ja vaalempaa pintaa löytyy nyt uusituista pinnoista. Sisustustyylimme on kotoisan sekalainen, enenevässä määrin iän myötä minä olen alkanut haalia vanhoja kalusteita kotiimme, mutta sopiva sekoitus uutta ja vanhaa taitaa olla paras coctail meillä. Kierrätystä kannatan ja siihen pyrin nykyisin kalusteissakin entistä enemmän.