Näytetään tekstit, joissa on tunniste sää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sää. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. marraskuuta 2012

Lumen lumoissa









Alkoihan se lopultakin. Se lumisade. Vilkuilin alkuviikosta jo melkoisella tiheydellä sääennusteita. Miten sitä voi näin aikuisenakin odottaa melkein yhtä paljon kuin lapsena!? Aikuisena olen alkanut pitää talvesta entistä enemmän. Tai olen aina pitänyt kyllä kaikista vuodenajoista, enkä koskaan ole osannut nimetä varsinaista lempivuodenaikaani. Mutta miten se talvenodotus onkin paljon kovempi kuin kesän? Alan odottaa  lunta jo hyvissä ajoin, koska sehän se tekee talvesta talven jos mikä! Kesällä on nättiä, vihreää ja vehreää joka tapauksessa, vaikkei aurinko paistaisi joka päivä tai vaikka hellepäiviä olisi vain pari hassua. Mutta talvi ei tunnu talvelta, jos lunta ei ole. 

Lapsuudesta muistan hyvin selvästi lokakuun loppupuolen illan, jolloin toisen siskoni synttärivieraat lähtivät pois. Vilkuttelimme heille ikkunasta, ja kas alkoi kaunis, rauhallinen lumisade. Eräänä jouluna, jolloin olin ehkä 12- tai 13-vuotias, oli lunta tullut nihkeästi. Aattoaamuna kun aloimme katsella lastenohjelmia telkkarista (minäkin, vaikka olin jo noin "vanha" katsoin ehdottomasti aattoaamun ohjelmat), tuli Isämme ulkoa tekemästä jo sen aamun kolmansia lumitöitä! Voi sitä iloa ja onnea, tulihan se valkoinen joulu!

Täällä eteläisessä Suomessa asustaessani talvisäät ovat vaihdelleet kovin, mutta lähes joka talvi lunta on ollut maassa ainakin muutaman viikon ajan. Ja on sitä ollut valtavastikin, muistan hyvin erään aikaisen aamuvuoroon lähdön, kun en meinannut saada rappukäytävän alaovea auki lumen takia. Kävelin auton ajouria pitkin vanhainkodille, jossa tein keikkatöitä. Aurat eivät olleet ehtineet vielä niitä teitä putsata, ja jalkakäytävällä kävely olisi ollut hitaampaa kuin siinä ajourassa tepastelu. 

Kotihoidossa työskennellessä toki lumipyryt eivät aina ole olleet niitä mukavimpia, kieli keskellä suuta saa ajella tuolla pitkin pitäjää, varsinkin pimeimpänä aikana. Mutta toistaiseksi ei tarvitse sitäkään murehtia, riittää että saan auton käyntiin parkkipaikalta vuoron päätteeksi! Niin ja pyrin kävelemään silloin tällöin töihin, nauttimaan lumisesta säästä silläkin tavoin!

Valoisaa ja lumista ensimmäistä adventtiviikonloppua Sinulle!




p.s. Miulla on joku pakkomielle laittaa postaukseen aina pariton määrä kuvia! Olen muuten joskus lukenut, että leikkokukkakimppuun laitetaan pariton määrä kukkia. Eiväthän nämä kaksi asiaa liity mitenkään toisiinsa, mutta hyvin usein teen kuvien kanssa niin. Nyt rikon rohkesti omaa kaavaani ja laitan vain kaksi kuvaa, koska en ollut kolmanteen vaihtoehtoon tyytyväinen. Lumikuvista tahtoi tulla hämäriä, enkä pyrystä saanut kunnollista otosta... 







sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Raikastuu




Tuulee ja jyrisee, ei vielä lähellä kuitenkaan. Läpiveto talossa, ulkona hämärtyy ja viilenee. Hyvä niin, ei töissä jaksa tällä helteellä. 

Siniset akileijat levittäytyvät ihanasti ympäri tonttiamme. Yksi niistä vanhan talon ja pihapiirin mukavuuksista; yllättäviä perennalajikkeita löytyy melkein joka kesä. Näitä sinisiä akileijoja oli mummolassa aina navetan edustalla pitkä rivi. 

Viimeinen viikko ennen puolimaratonia alkamassa. Ensi viikonlopun sääennuste näyttää juoksemista ajatellen aika hyvältä. Olen ottanut melko rauhallisesti penikkavaivojen takia. Vielä ei mietitytä tai jännitä... saa nähdä mikä fiilis loppuviikosta!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tahtoo lunta!!!!


Olisipa edes tämmöistä kuin kuvassa, joka otettu kaksi viikkoa sitten Pohjois-Karjalan reissulla!!! Mutta eipä ole. On vain harmaata ja märkää, likaista ja nuhruista, eikä minkään väristä... paitsi sitä harmaata. Nyt alkaa se vaihe syksystä, kun ryhdyn tosissani haikailemaan lumen perään... vähintään yhtä paljon kuin lapsena!

perjantai 27. elokuuta 2010

Niitä näitä












Neiti heräsi itsekseen eka kertaa kouluaamuna. Kuopus nukkui kiinni minussa, kuumotti ja melkein pudotti minut sängystä. Heräsi raukka liian aikaisin, kurkku kipeänä. Kun Neiti oli lähtenyt kouluun, kömmimme vielä Kuopuksen kanssa peiton alle hänen toiveestaan, ja pohdimme mm sitä miksi ihmisellä on leuka ja miltä mahan sisällä näyttää.

Hyytävän kylmältä tuntui lehdenhakureissulla, joten nyt kannoin ensimmäiset puut sisälle ja laitoin tulet keittiön lieteen. Ihana lämpö ja tuoksu. Liesimustaa vaan täytyy komeron perukoilta kaivella...

Syksyn tullen olemme kaivaneet taas pelit esille, kuopuksen suosikki on Huojuva torni. Sitä jaksaisi pelata loputtomiin.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Rannalta sateeseen

















Avasimme lasten kanssa rantakauden viime torstaina, neiti heitti talviturkin kokonaan ja herrakin melkein. Kotiloita ja näkinkenkiä tutkailtiin. Oli leppoisaa, itse istuin rannalla tuoreen Kodin kuvalehden kanssa ja söin pähkinöitä. Lauantaina saapui sade, juuri kun omenankukat alkoivat aueta. Kuka niitä nyt pölyttää... voi kurjuus! Lapset kyllä nauttivat sateesta, ja tokihan se hyvää teki siitepölyn kuorruttamalle pihamaallekin. Nurmikon ehdin juuri perjantai-iltana leikata, muuten pihalla työt odottavat. Nytkin on pimeää, sateista ja tuulista, synkkää suorastaan. Juuri kylvetty pelto melkein lainehtii ja riippumatto unohtui helteen jälkeen ulos.