Lumen lumoissa

Alkoihan se lopultakin. Se lumisade. Vilkuilin alkuviikosta jo melkoisella tiheydellä sääennusteita. Miten sitä voi näin aikuisenakin odottaa melkein yhtä paljon kuin lapsena!? Aikuisena olen alkanut pitää talvesta entistä enemmän. Tai olen aina pitänyt kyllä kaikista vuodenajoista, enkä koskaan ole osannut nimetä varsinaista lempivuodenaikaani. Mutta miten se talvenodotus onkin paljon kovempi kuin kesän? Alan odottaa  lunta jo hyvissä ajoin, koska sehän se tekee talvesta talven jos mikä! Kesällä on nättiä, vihreää ja vehreää joka tapauksessa, vaikkei aurinko paistaisi joka päivä tai vaikka hellepäiviä olisi vain pari hassua. Mutta talvi ei tunnu talvelta, jos lunta ei ole. 

Lapsuudesta muistan hyvin selvästi lokakuun loppupuolen illan, jolloin toisen siskoni synttärivieraat lähtivät pois. Vilkuttelimme heille ikkunasta, ja kas alkoi kaunis, rauhallinen lumisade. Eräänä jouluna, jolloin olin ehkä 12- tai 13-vuotias, oli lunta tullut nihkeästi. Aattoaamuna kun aloimme katsella lastenohjelmia telkkarista (minäkin, vaikka olin jo noin "vanha" katsoin ehdottomasti aattoaamun ohjelmat), tuli Isämme ulkoa tekemästä jo sen aamun kolmansia lumitöitä! Voi sitä iloa ja onnea, tulihan se valkoinen joulu!

Täällä eteläisessä Suomessa asustaessani talvisäät ovat vaihdelleet kovin, mutta lähes joka talvi lunta on ollut maassa ainakin muutaman viikon ajan. Ja on sitä ollut valtavastikin, muistan hyvin erään aikaisen aamuvuoroon lähdön, kun en meinannut saada rappukäytävän alaovea auki lumen takia. Kävelin auton ajouria pitkin vanhainkodille, jossa tein keikkatöitä. Aurat eivät olleet ehtineet vielä niitä teitä putsata, ja jalkakäytävällä kävely olisi ollut hitaampaa kuin siinä ajourassa tepastelu. 

Kotihoidossa työskennellessä toki lumipyryt eivät aina ole olleet niitä mukavimpia, kieli keskellä suuta saa ajella tuolla pitkin pitäjää, varsinkin pimeimpänä aikana. Mutta toistaiseksi ei tarvitse sitäkään murehtia, riittää että saan auton käyntiin parkkipaikalta vuoron päätteeksi! Niin ja pyrin kävelemään silloin tällöin töihin, nauttimaan lumisesta säästä silläkin tavoin!

Valoisaa ja lumista ensimmäistä adventtiviikonloppua Sinulle!

p.s. Miulla on joku pakkomielle laittaa postaukseen aina pariton määrä kuvia! Olen muuten joskus lukenut, että leikkokukkakimppuun laitetaan pariton määrä kukkia. Eiväthän nämä kaksi asiaa liity mitenkään toisiinsa, mutta hyvin usein teen kuvien kanssa niin. Nyt rikon rohkesti omaa kaavaani ja laitan vain kaksi kuvaa, koska en ollut kolmanteen vaihtoehtoon tyytyväinen. Lumikuvista tahtoi tulla hämäriä, enkä pyrystä saanut kunnollista otosta... 

Ilman suunnitelmia

Olen huolehtinut päivittäisestä ulkoiluannoksestani melkoisen hyvin kipakasta pakkasesta huolimatta. Olen siltä osin itseeni tyytyväinen. Edellisen postauksen jälkeen nukuin kohtalaisen hyvät yöunetkin, ja se helpotti oloa melkoisesti. Sisareni antoi hyviä vinkkejä, miten konkreettisesti voisin asioitani laittaa eteenpäin työ-ja ammattiasioita ajatellen. Kiitos Kaisa siitä vielä tätäkin kautta.

Alkavalle viikonlopulle ei ole mitään valmiita suunnitelmia, ja se tuntuu ihanalta. Ajattelen, että tehdään mitä huvittaa tai ollaan tekemättä. Yritän olla vaatimatta itseltäni mitään. Äsken huvitti käydä hiihtämässä viereisellä pellolla, josta tämä kuvakin on. Tosin se on otettu alkuviikosta, kun komea sumu nousi läheisestä isosta ojasta pakkasen kiristyessä. Asumme kauniissa ympäristössä, sen olen todennut jälleen kerran tällä viikolla. Isäni, joka on harrastanut valokuvausta aina (niin kauan kuin minä olen ollut olemassa), kehui tätä valokuvaa "sikahyväksi" :). Sanomattakin lienee selvää, että se lämmitti mieltäni. (sanoin silti)

Kaunista ja hyvää energiaa lataavaa viikonloppua Sinullekin!

p.s. Kokeilin Kaisan pyynnöstä isointa kuvakokoa, ainakin maisemakuvan kanssa toimii. Vanhan taustan kanssa ei toiminut. Katsotaan mitä tuleman pitää :)

Lunta tulvillaan....

Kuva on viime vuodenvaihteesta, mutta kohta ehkä ja toivottavasti näyttää samanlaiselta! Ainakin tänään on lunta tullut kiitettävästi, ja tulee edelleen! Muut kiroaa, manaa ja tuskailee, mie tykkään! Jouluvalot aion viritellä viikonloppuna, ensimmäinen adventti on mielestäni se oikea aika. Sisällä tosin jo yhdet palavat... tai oikeastaan kahdet, koska lapsilla on yövalona lamppusarja, ollut jo siitä lähtien kun syksyn yöt alkoivat pimentyä. Glögikaudenkin aloitusta pitkitän myös yleensä ekaan adventtiin, mutta eilen annoin periksi :)! Neiti keksi kaapista jo valmiiksi ostamani glögitölkin, ja se oli menoa se!

Toivon kovasti, että pakkanen ja lumi pysyisivät, jouluna täytyy muuten olla verhot kiinni sisällä, hakea tunnelmaa muusta kuin maisemasta... ja tokihan siihen moni muukin asia vaikuttaa, mutta eittämättä lumi kuuluu jouluun! Tänään suunnittelemme yhdistysväen kanssa tulevana viikonloppuna olevaan kuntamme joulunavaustapahtumaan koko perheen tonttupolkua... lumen puolesta puitteet lienevät oivalliset lauantaina, mutta hiukan jännittää onko pakkanen liian kireä....