Kun ulkona alkaa olla tasaisen harmaata (lukuunottamatta alati sammaloituvaa, ikivihreää pihanurmikkoamme), niin värinälkäisenä huomasin koonneeni keittiönpöydälle syksyn värit. Kynttilä palaa kotona ollessa melkein koko ajan ja olen jälleen kerran alkanut odottaa talvea lumineen oikein tosissani. En minä syksyisin mielestäni koe mitään masennukseen viittaavaa, mutta kyllähän tuo lisääntyvä pimeys ennen lunta on aika väsyttävää.

Syysloma oli onneksi mukava ja rentouttava; sain myytyä kirpputorilla lastenvaatteita ja -tarvikkeita, matkustimme itään päin, hoidimme pieniä serkkuja, luin Kjell Westön uusimman kirjan, hillosin työkaverilta saamiani talviomenoita, kuivasin viimeiset satsit omia kaneliomenoita ja persiljaa, aloitin haravointiurakan, siivosin yhden kolmesta kukkapenkistäni, siivosin autotallia ja loman kruunajaisiksi kävimme rakkaan ystäväpariskunnan kanssa Johanna Kurkelan konsertissa. Se oli upea kokemus.

Nyt kolmen työpäivän jälkeen on kahden päivän vapaat, joista siis tämä ensimmäinen jo takana. Jatkoin haravointia, istutin callunat ja hoidin huushollia. To do-listalta sain vetää siis yli tuon istutusoperaation. Ehkä huomenna haravoinnin ja viimeisen kukkapenkin siistimisen. Se keventää mieltä se yliviivaus. 

p.s. kaksi kuukautta jouluaattoon

p.s.2 Tervetuloa uusi lukija Nanna :)