Aikuisikäni... tai no jos rehellisiä ollaan, niin koko ikäni tärkeimmän muusikko-idolin uusin levy julkaistiin tänään. Sain sen suoraan postilaatikkoon, koska tein ennakkotilauksen heti kun siihen oli mahdollisuus. Levyn laitoin suoraan auton soittimeen ja kuuntelin levyn kotipihalla autossa istuen läpi. En kertakaikkiaan malttanut mennä sisälle "asti". Kirjekuorenkin revin auki kuin teinityttö konsanaan.
Juha on niin taitava tarinankertoja. Levyn kappaleista olen kuullut aiemmin neljä. Ensilohkaisuna radiossakin paljon soinut En mitään en ketään ei oikein ole avautunut minulle, vaikka tokihan kertosäe varsin tarttuva onkin. Viime viikolla videon kera julkaistu Sitkeä sydän taas sitten tuntuu enemmän "juhamaiselta", ja siksi paremmalta. Niinkuin sinäkin-kappaleen kuulin kesäisellä tanssilavakeikalla ensimmäisen kerran ja pidin. Se on mielestäni todellinen lohtukappale. Toiveista rippeet-kappaletta Juha soitti toissa vuonna akustisella kiertueellaan, kaunis sekin.
Itku tuli siinä autossa istuessa, levyn soidessa ja sateen ropistessa kattoon. Miten osaakin joku pukea niin hyvin ihmiselämän tuntoja sanoiksi? Tokihan se melodiakin on tärkeää, mutta kuten sanottu, sanat ovat minulle tärkeimmät...
Kipinöitä-kiertueen Hämeenlinnan keikkaa odotellessa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!