C'est la Vie

Viimeisen viikon sisällä minä olen:

- matkustanut ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjällä

- aloittanut geokätköilyn isäni jalanjäljissä

- kantanut huolta isäni terveydestä hänen sairastuttuaan samaisella Venäjän matkalla

- iloinnut sukulaisteni seurasta

- tavannut kaksi pikkuserkkuani niin ikään ensimmäistä kertaa

- kokenut kylmiä väreitä Valamon luostarin pääkirkon seinämaalausten ja ikonostaasin edessä

- surrut Venäjän Karjalan rähjäisyyttä

- vieraillut tasan vuosi sitten kuolleen isänisäni syntymäkunnassa, Ruskealassa

- muistellut ja ikävöinyt isovanhempiani tavallista enemmän

- säilonyt kymmenisen kiloa mansikoita

- kaivellut vaaleanpunaisia vauvanvaatteita valmiiksi rotinareissua varten

- ollut aivan sekaisin viikonpäivistä, koska pidin normaalin perjantaivapaani jo maanantaina Venäjän-matkan takia

- ollut kiitollinen esinaiselleni, että sain olla vielä tiistain palkattomalla työvapaalla 

- nukkunut liian vähän

- odottanut viikon päässä häämöttävää lomaa

- liikuttunut lukuisia kertoja katsellessani siskontyttären valokuvia

- ihmetellyt omien lasteni kasvua

- valinnut lasten kanssa heille koulureput 

- jättänyt vastoin tapojani matkalaukun purkamatta moneksi päiväksi kotiinpaluun jälkeen

- kuunnellut paljon Jukka Pojan uutta levyä, jolta muutama kappale on noussut suosikeikseni... niistä yksi tässä maistiaisena...