 |
| kuva Karoliina Kärkkäinen |
" Hän jonka pintaa nauru ja kyyneleet yhdessä hioo vaihtaen vuoroaan..."
"Surun kestäväksi kasvoin, onnen en"
"Ja kun sä et uskalla sanoo niitä sanoja, joilla voisit ratkaista kaiken, voit luottaa minuun
voit luottaa
ei mitään hätää
jos ei omat voimat riittäneet
ei mitään hätää
se olen minä joka voin kuivata sun kyyneleet"
Suru on ihan pinnan alla koko ajan.
Silmät kostuvat ruokaostoksilla ollessa, kun tapaan ihmisen, jonka omaisen vierellä olemme yhdessä olleet tämän viimeiset hetket. Kotiin tullessa itku purkautuu voimalla. Ihmettelen miten minä, minä pieni voin, pystyn, jaksan, osaan olla niissä tilanteissa riittävän vahva ja herkkä yhtä aikaa? Ilmeisesti se on kuitenkin onnistunut, koska minua kiitetään läsnäolosta, siitä että juuri minä olin siinä silloin.
Mistä se vahvuus ja herkkyys tulee? En tiedä. En tiedä uskonko Jumalaan, mutta johonkin Isompaan Voimaan, joka Samulin laulun sanoin auttaa jaksamaan ja kuivaamaan ne kyyneleet. Antaa seuraavassa mutkassa jo naurun ja ilon, vaikka hetki sitten on ollut raskasta.
Minulle rakkaiden miesartistien laulujen sanat lohduttavat.
Minulle rakkaiden miesartistien laulujen sanat lohduttavat.
Kaunista <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista♥♥ Koskettavan kaunista.
VastaaPoistaMolemmat laulavat sydämessään vahva elävä usko Jumalaan.
Kuva on kuin henkäys.....katse korkealle, kaiken antajaan, niin surun kuin ilon jakajaan.
Itse uskon.
Iloa ja jaksamista päiviisi!
Kiitos Tinttarus :)
Poista...välillä tuntuu, että uskonhan minäkin, mutta aina en jaksa/osaa kuitenkaan. Tietyllä tasolla joo ja sitten taas en tiedä. Mutta lohtua saan kuitenkin myös hengellisemmistä lauluista, erityisesti näiden miesten laulamana tietenkin :)