Aamun kuiskauksesta illan hämärään...

Veto pois. Kovasti väsynyt olo, vaikka nukuin pitkät yöunet kellosiirtoineen. Kävelin töihin saadakseni riittävästi happea, liikuntaa ja päivänvaloa, josta tosin ei kyllä ollut juurikaan tietoa, edes iltapäivällä. Kuuntelen yleensä työmatkakävelyn siivittämiseksi radiota kännykän kautta. Joka kerta joku aamulla kuultu biisi jää soimaan päähäni, ja usein jostain paljon radiosoitossa olleesta, hiukan ohi korvien menneestä kappaleesta avautuu uusia ulottuvuuksia. Tai vähintäänkin löytyy lause, joka koskettaa tai herättää ajatuksia. 

Tänään Stellan Aamun kuiskaus muodostui päivän biisiksi. Tämänkin kappaleen olen kuullut monta kertaa aiemmin, mutta kun on nappulat korvissa enkä keskity muuhun kuin kävelyyn ja musiikkin, niin tosiaan kuulen kappaleet ihan eri tavalla. Biisin aloitus jäi mieleeni koko päiväksi, ja siteerasin sitä kollegoille töissäkin, kun puhuimme asennoitumisesta esim. erilaisiin asiakkaisiin.

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrän
ja kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten 
tämänkin kuvan värität"

Nyt teen itselleni mukillisen kaakota ja käperryn sohvalle telkkarin ääreen. Huomisen aamuvuoron jälkeen on jo taas vapaata. Osittaisen hoitovapaan ja autonomisen työvuorosuunnittelun ansiosta minulla ei ole pitkiä työputkia ja vapaita useinmiten kaksi peräkkäin. Yritän muistaa nauttia tästä nyt kun se on vielä mahdollista.

Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle!

p.s. mietin tekisinkö tämänkin vuoden joulukortit omista valokuvista (luonto) vai askartelisiko sitä pitkästä aikaa ihan omin kätösin esim.teipeillä ja napeilla... hmm.. siinäpä mietintää