16-vuotiaana Joensuun Karelian Kasinolla, poikaystävän kyyditsemänä, oma luokan järjestämän diskon sivuuttaen. Filmirullassa 24 kuvaa, Samuli edestä ja Samuli takaa. Valkoinen fanihuivi, jossa luki hänen nimensä. Julisteet seinällä, ystävillä NKOTB, minulla Samuli.
Reilu 20-vuotiaana Forssan Bar54:ssä. Joku biisi kosketti ja itketti. Kokoelmalevy hyllyssä.
26-vuotiaana häissämme lauletaan hänenkin tulkitsema Armaan läheisyys.
Noin 30-vuotiaana Miehen ja Kälyn kanssa Statuksessa, edelleen Forssassa. Hän on kovin etäinen, jopa tekotaiteellinen. Istuu jakkarallaan ja laulaa jostain kaukaa. Pettymys.
36-vuotiaana taas Statuksessa. Koskettaa, itkettää, hymyilyttää ja naurattaa. Tuo Mies. Saman matkanko olemme kulkeneet? Joitakin vuosia sitten itkin erään ajomatkan hänen ensimmäisen virsilevynsä säestämänä. Neiti Esikoinen kysyi: "Miksi äiti itket?" Kun vaan osuu ja uppoaa niin lujaa... mutta miten sen selittää lapselle? Elokuvarooleista en osaa sanoa mitään, mutta musiikin tulkitsijana hän koskettaa minua. Paljon, lämpimästi ja syvältä. Tänään hänessä oli lämpöä, joka välittyi yleisöön. Kannatti mennä, ei ollut pettymys tällä kertaa, kiitos.
Oi, salainen Samuli Edelmann -menneisyys! Sillä nimellä minä kutsun omaa matkaani. Keikalle en ole koskaan päässyt tai mennyt, mutta levyja kuluttanut sitäkin enemmän. Osaan vieläkin ulkoa Pienestä kii ja Ihana valo -levyt. Sittemmin Samulin musiikki lakkasi kiinnostamasta, kunnes kuuntelin minäkin niitä virsiä. Ja nyt, hänen laulaessaan Loirin kanssa, olen ollut kuulevinani äänessään jotenkin samanlaista kaikua kuin silloin ennen.
VastaaPoistaIhana posti, kiitos! Taidanpa etsiytyä uuden musiikkinsa ääreen...
Hihi, mun Samuli-menneisyys ei ole ollut salainen missään vaiheessa :)
PoistaMinullakin oli välissä vuosia, etten häntä aktiivisesti kuunnellut. Ja tosiaan elokuvista en ole nähnyt läheskään kaikkia, joten siksi en hänen näyttelijäpuolestaa osaa sanoa oikein mitään.
Näistä uudemmista levyistä sen verran, että Voittola-levyllä on muutama helmi-kipale (varsinkin se Helmi-niminen, jossa Juha Tapion sävellys muuten), mutta Pienellä kivellä kyllä on aivan omaa luokkaansa. Sieluni kaltainen on lempparini... ja Tähtipölyä.
Samulin virsiprojekti oli suuri käänne hänen elämässään, löysi jotakin, mikä näkyy kasvoiltaan ja kuuluu lauluistaan.
VastaaPoistaIhanat ihanat virsicd:t soivat minunkin päivissäni useasti.
Olipa mielenkiintoista luettavaa, kiitos sinulle!
Kiitos kiitoksista, kiva kuulla muidenkin Samuli-ajatuksia/-kokemuksia. :)
PoistaOih, pitäisköhän miunkin ottaa Samuli kuunteluun, jos mulle kävisi samalla tavalla kuin Juhan kanssa :)
VastaaPoistaKaisa, suosittelen vuosi sitten julkaistua Pienellä kivellä, loistavaa materiaalia!
Poista