Toisina päivinä katson haikeasti aamupäivälenkillä vaunujaan työntäviä kotiäitejä. Toisina päivinä ajattelen, että onpa mukavaa kun lapsemme leikkivät niin sujuvasti keskenään. Voin tehdä halutessani vaikka mitä rauhassa. Toisina päivinä aion pakata, myydä tai laittaa kiertoon kaikki vauvatarvikkeet. Toisina päivinä säästän niitä siskoillemme.
Toisina päivinä ahdistun ajan liian nopeaa kulkua. Toisina päivinä iloitsen jo nyt niin taitavista ja viisaista lapsistani. Huokaisen helpotuksesta, kun ei tarvitse vängätä kenenkään kanssa päiväunista. Toisina päivinä mietin mitä kaikkea voimme jo tehdä näin isojen lasten kanssa. Ja mitä kaikkea voimme tehdä tulevaisuudessa yhdessä heidän kanssaan. Mietin sitäkin, mitä voimme tehdä puolison kanssa kahdestaan sitten kun lapset ovat jo oikein isoja.
Ja taas toisina päivinä haluaisin vielä kerran odottaa, synnyttää, imettää... haluaisin, että isommat saisivat hoitaa pienempää. Toisina päivinä mietin ystäväni sanoja, että ei siitä tietystä haikeudesta pääse eroon koskaan. Se kai on naisen osa.
Kirjoitit hyvin tuntojasi. <3 Ajan kuluminen tosiaan tuntuu joskus ihan huimaavalta. En osaa yhdestä syystä kommentoida enempää, mutta ihanaa, että kirjoitit ja mukavaa viikonloppua! Minä suuntaan hakemaan omia pikkuisiani päiväkodista. :)
VastaaPoistaHassu juttu..siis ihan samoja olen varsinkin tänään miettinyt, kun perhekerhossa sain syliini kaksiviikkoisen tytön ♥
VastaaPoistaToisaalta nuo meidän pojat ovat vielä, kuopus varsinkin, aika pieniä, ja meillä juurikin tahkotaan päiväunien, syömistenkin, nukkumaanmenon ja sovussa leikkimisen kanssa -usein! Mutta silti...jotain outoa tänään heräsi sisimmässäni tuota pientä sylitellessä.
Osuvia tuntoja kirjoitat. Toisaalta ja toisaalta... Onnellinen olen minäkin meidän "isoista" lapsista (11,9,7 vuotiaat) ja pahin vauvakuume on totaalisesti ohitettu. Mutta myönnän, että jos lapsemme olisivat tulleet silloin kun olimme vielä nuoria, niin niitä olisi paaaaaljon enemmän. Jotain jäi hampaankoloon...lapsenlapsetkin taitavat jäädä vain haaveeksi, aika loppuu kesken.
VastaaPoistaKiitos kaikki kommenteistanne! Tästä aiheesta voisin kirjoittaa enemmä, raadollisemmin ja paljaamminkin... mutta en halua loukata puolisoani, jota säännöllisesti siis piinaan vauvakuumeellani. Vaikea aihe, josta pariskunnan on päästävä yhteisymmärrykseen. Kompromissia ei ole olemassa, jomman kumman on kasvettava oman näkökulmansa kanssa siihen pisteeseen, että löytyy tasapainoinen tilanne.
VastaaPoistaJa silti se haikeus kai jäytää aina...
<3
VastaaPoistaKiitos AW, ajattelin Sinua tänään.
VastaaPoista..ja ajattele, kuinka Onnekas oletkaan, että olet pariinkin otteeseen saanut kokea kaiken tuon, joista toisina päivinä haaveilet ♥
VastaaPoistaKaisa, Sinä tiedät että olen kaikkina päivinä onnellinen ja kiitollinen. Ja toisina päivinä mietin, onko minulla edes oikeutta haaveilla enempää...
VastaaPoista