Minä pidän syksystä, olen aina pitänyt. Tänä vuonna se(kin) vaan on mennyt jotenkin nopeasti ja puolihuolimattomasti eläen. Siis tuntuu, etten ole nauttinut siitä ja siihen liittyvistä asioista kuten ennen. Tai joskus muina syksyinä.
Viikko sitten olimme sienessä koko perheen voimin, alle kahdessa tunnissa saimme kaksi isoa korillista suppilovahveroita. Säilöimme ne kuivaamalla ja mausteliemeen. Oman pihan omenoita olen kuivannut, pienen erän hilloa tein perjantaina pakastimeen. Näistä tulee mukavasti syksyn tuoksua ja tunnelmaa.
Eilen ostin syyskasveja kesäkukkien tilalle. Kesäkukista Riippapelargoniat jaksavat vielä kukkia sisäänkäyntimme edustalla. Kesäkeittiössä on lisäksi kaksi tavallista Pelargoniaa, jotka yritän talven yli säilyttää. Saunan edustalla Samettiruusut kukoistavat myös sen verran komeasti, että saavat jatkaa vielä. Petunioiden tilalle eteisen ikkunalle istutin Callunan sekä Hopealankaa. Kesäkukkien värissä päädyin tänä vuonna vaaleanpunaisiin ja pinkkeihin, jatkaen sitä värimaailmaa näköjään Syklaamin muodossa :). Koristekaali on niin hauska kasvi, että sitä en kertakaikkiaan voinut jättää kauppaan!
Tänään sain vietyä sen ensimmäisen erän tavaraa kirppikselle. Pääosaa tässä päivässä kuitenkin näytteli Mieheni, jolla on syntymäpäivä. Onnea Rakkaalleni tätäkin kautta! Synttäreitä vietettiin ensin aamulla ennen hänen töihin lähtöään aamupalan merkeissä, ja sitten illansuussa aterioimalla hänen vanhempiensa kanssa. Ja vielä oli sankarin riennettävä työkeikalle illastakin, nyt odottelen kotiin tulevaksi piakkoin.
Kuivuri hurisee taas yhtä erää omenoita, koti on siisti ja mieli melkoisen sees... Juhan vanha Syksy-niminen kappale alkoi soida päässäni tätä kirjoittaessani.
Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!