Aamukuudelta näytti tältä, kun toimin kissojen portieerina. Ei väsyttänyt, mutta kömmin takaisin peiton alle. Kahden tunnin kuluttua sitten väsytti. Mutta silti luin lapsille Tatua ja Patua kuten illalla lupasin. Käynnistyin päivään hitaasti. Torkuin rakkaan kainalossa, päiväkahvi virkisti vasta sen jälkeen. Sain kerättyä omenoita, keitettyä vispipuuroa. Mies paistoi haukifileet, jotka saimme hänen vanhemmiltaan. Eilen poimitut kanttarellit kastikkeena. Tästä taas eteenpäin.
Johanna laulaa niin kauniisti... josko häntäkin joskus pääsisi kuulemaan oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!