"Talvi-iltoina ihmettelen tähtiä, lohdutuksen lamppujani.
Kevätiltoina taivaan kuulasta kantta.
Kesäiltaisin ihmettelen auringon hitaita hyvästejä.
Syyspimeällä taivaan sysimustaa turkkia.
Ja kaikkina öinä, aamuina ja päivinä niiden välillä, en ihmettelmästä lakkaa.
Päivä päivältä piirtyy elämä."
-Annukka Tiitinen, Äiti itä - päivien piirtymiä-
Ensimmäisen runopostaukseni jälkeen luin Äiti itä- runo-ja valokuvateoksen kannesta kanteen. Jälleen kerran. Olen kirjoittanut siitä täällä ennenkin ja myös siteerannut sitä. Teos on itäsuomalaisten naisten käsialaa, ja runot ovat isovanhempieni lähinaapurin/ystäväperheen tyttären käsialaa. Tajusin kirjaa lukiessani, että hänhän oli Ukin hautajaisissa! En sitä muistanut silloin. Voi miten olisin halunnut hänelle kertoa, että kirja on minulle merkitysellinen, tärkeä. Jotenkin siihen on saatu niin kauniisti koottua elämän tärkeitä asioita, niin kuviin kuin runoihinkin. Jos jostain saatte käsiinne, niin suosittelen lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!