sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Joko se meni?












Ei juna, vaan viikonloppu! Olen nukkunut aika paljon, mutta siitä huolimatta väsymys tuntui raskaalta vielä tänä aamunakin. Näin hyvin sekavia ja painostaviakin unia ennen heräämistäni. Oikeastaan virkistyin vasta illan Latinos-tunnin jälkeen, ja juuri nyt alan olla "iskussa"! Siis juuri nyt kun pitäisi rauhoittua, mennä ajoissa nukkumaan jaksaakseen uuden työviikon... aika nurinkurista, vai mitä?

Olen miettinyt monenmoista, pilkkonut omenoita kuivuriin, tehnyt ensimmäisen erän omppusosetta ja yhden piirakankin. Kerännyt pihlajanmarjoja, pujotellut niitä lankaan. Tarkoituksena väsätä uusi somiste kynttiläkruunuun kesäisten perhosten tilalle.

Luin muuten joskus jostain naistenlehdestä jutun koskien "sisäistä keskustelua". Tai en muista oliko se ihan tuolla nimellä, mutta jotain sinne päin. Tarkoitettiin kuitenkin sitä, että miten toiset ihmiset käyvät jatkuvaa "keskustelua" päässään. Tuntuu, että omassa nupissani ainakin on semmoinen pulina koko ajan, että joskus voisin painaa OFF-nappia... tai ainakin PAUSEa! ;) Googeltin sisäisellä äänellä, vuoropuhelulla ja keskustelulla, mutta en toistaiseksi löytänyt sitä mitä etsin.

3 kommenttia:

  1. ihania kuvia taasen!

    tääl kans ollut syysväsylaiskotusviikonloppu... mutta tuon liikunnan kun muistais, se se viimeistään virkistää ja piristää vaikka kuinka ois ensin kehtuuttanut!

    Taidan tunnistaa tuon sisäisen vuoropuhelun... lieneekö sukuvika?? ;o)

    -Kaisa

    VastaaPoista
  2. Voih, tunnistan tuon sisäisen vuoropuhelun..Viimeksi tänään kun ajelin kauppaan, mietin, että voi kun joskus voisi/osaisi olla pää ihan off-tilassa, oikeasti!!

    Liikunta tekee niin hyvää! Itse aloitin kk sitten ekaa kertaa elämässä ihan eri otteella liikunnan ja olen innoissani yhäkin, enemmän ja enemmän:) Nyt vain iski syysflunssa, joten huominen tehojumppa pakko jättää väliin ja parannella rauhassa.

    VastaaPoista
  3. Minua harmittaa kovasti se, että aina aika ajoin unohdan sen liikunnan merkityksen omalle hyvinvoinnilleni. Sitten olen kuin persiille ammuttu karhu, ja ihmettelen että mistäs nyt tuulee. Tekosyitä on niin helppo keksiä. Lokakuun alussa aloitan juoksukoulun, jossa on rahaakin kiinni sen verran, että toivon sen pitävän motivaationi yllä kauaskantoisemmin.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!