Portaiden yläpäästä kuului puolisen tuntia sitten vielä Kuopuksen ääni. Oli liian kuuma ja hiki. "Äiti, tiiätkö sä miten viitotaan salaatti?" kuului seuraavaksi. Tukiviittomia ovat harjoitelleet päiväkodissa koko ryhmän kesken, koska puheentuottamisen vaikeuksia on matkan varrella ollut useammalla hoitokaverilla. Mistä nyt yks kaks tulikin salaatin viittominen mieleen ennen nukahtamista :) ?
Ennen tätä puhuin isäni kanssa puhelimessa. Iski ikävä ja haikeus. Tajusin, että on puoli vuotta siitä kun olen käynyt viimeksi kotinurkilla. Joululomalla viimeistään on päästävä... ehkä jo aiemminkin voisi onnistua. Isänisän muisti on huonontunut entisestään, mutta ehkä seuraavalla kerralla osaan suhtautua siihen paremmin kuin maaliskuussa.
Töistä tullessa mielin metsään, kävelemään lämpimään sumutepullosäähän. Lapsia ei innostanut alkuunkaan. Mies iltavuorossa. No, pilkoin taas omenoita kuivurin täyteen. Ihana tuoksu leviää joka paikkaan. Neiti kävi katsomassa naapurin kissanpentua. Oli kuulemma hirmuisen suloinen ja pieni. Niinhän nuo meidänkin karvanaamat vuosi sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!