... matkalla Minuksi. Hyvän olon oivalluksia, arkipäivän ilon ja onnen pilkahduksia.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Heräsin
Kurkku kipeänä aamuun ankeaan. Neiti on köhinyt viikonlopun, kouluun lähti kyllä aamulla ja minäkin töihin. Tosin palatakseni jo puolilta päivin kotiin. Päätin olla kerrankin fiksu. Koska sain työt tehtyä, tulin luvan kanssa peiton alle, ettei tautitila pahenisi. En nyt mikään huippukuntoinen ole, mutta josko olisin iltapäivän ja illan pötköttelyllä saanut edes hidastettua flunssanpoikasta.
Tylsää kyllä, mutta flunssan lisäksi perjantaina koetut hyvät fiilikset ovat jo taas haalistuneet ja märehdinmurehdin monenmoista... miksi ei voi vaan olla tyytyväinen, kun kaikki asiat ovat oikeasti hyvin ja kunnossa? Miksi aina palaa märehtimään samoja asioita? (Haluan oikeasti sen on/off-napin nuppiini!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä oli viime viikon kunnon flunssaa kuumeen kera ja kylläpä vetikin heikolle hapelle. Vaikka rakastan syksyä, tätä alkanutta flunssa-aaltoa en kaipaa.
VastaaPoistaKai se on ihmismieli sellainen, että vaikka perusasiatkin olisi hyvin, kuitenkin sitä herkästi huomaa vatvoovansa, jossittelevansa jne..Tai ainakin itse huomaan :)
Kipeänä kaikki tuntuu aina pahemmalta kuin normaalisti. Täällä on myös sairastettu enemmän ja vähemmän ja alkaisi jo riittää. Paranemista ja parempaa mieltä sinne.
VastaaPoistaKiitos, helpottaa jo... ainakin taudin puolesta ;)
VastaaPoista