Olin eilen äreä, hermostuin lapsille liian monta kertaa, kihisin mielessäni yhtä ja toista asiaa. Syytin mielessäni hormonaalista ehkäisyä, syksyä, lapsia, miestä... vaikka viime kädessä on käännyttävä peilin puoleen. Kuka on jättänyt lenkkeilyn ja muunkin liikkumisen taas kerran todella vähiin? Lisäksi lipsunut ruokailuissaan erittäin arveluttavalle linjalle? Olen laiminlyönyt aika lailla omaa hyvää oloani...
Lähdin lenkille illalla, ja suunnittelin kiukkuista tunteita tuulettavaa postausta tänne. Poikkesin metsään ja olin melkein vihainen poimimattomista mustikoistakin. Jopa huono omatuntokin vaivasi, että hitto vie ei mekään yhtään mustikkaa ole poimittu, vaikka ihan lähimetsässä niitä kasvaa!
Aikani taapersin märässä metsässä. Sieniäkin tuli vastaan, löysin muutaman oikein täydellisen haaparouskuyksilön. Nenä maassa kulkiessani meni suuntavaistoni sekaisin ja hetken pyörin ihmeissäni ympyrää. Siinä samalla huomasin, että ärtymys oli haihtunut ja alkoi jo hymyilyttääkin. Kun pääsin takaisin tielle, huomasin jo tuttuun tapaani pieniä yksityiskohtia matkan varrella; vesipisarat lupiinien lehdillä, vielä puimaton kauniin värinen viljapelto, syysväriä saaneet saniaisenlehdet...
Nyt lähdemme koko perheen voimin sienimetsään koko päiväksi. Voimaannuttavaa viikonloppua kaikille teille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!