Yritin ikuistaa kauniin kuumaiseman. Kissa halusi kuviin. Seuraa vailla oli, meinasin kompastua kun hän pyöri jaloissani.

Elokuun kuu, eikös se ole jotenkin erityinen? Tai tietenkin, alkaa olla niin hämärää ja pimeää, että se näkyy taas. Kaunis ja kirkas on taivaskin. Siitä tuli hyvä mieli.

Hyvä mieli ja olo seurasivat myös reippaasta kävelylenkistä. Viime yön meni taas huonoilla unilla, silti olo tyyni. Pientä huolta tosin syntyy, jos pohdin tulevaa viikkoa, jonka olen erävaelluskisaleskenä. Miehen rakas harrastus vie hänen viikoksi Lappiin. Koulu-ja hoitoarki niin alussa, että vaatinee äidiltä ekstravoimia seuraavat päivät. Niitä toivon löytäväni.