Tänään hiipi mieleeni haikeus. Tyttären koulun aloitus lähestyy väistämättä. Viikon päässä on ensimmäinen päivä. Neiti jännittää tällä hetkellä aika lailla. Nytkin iltasadun jälkeen väsyneenä tuli itku ja pelko. Itsekin tänään pariin otteeseen havahduin miettimästä, että ihan oikeasti hän lähtee kouluun; miten kaikki sujuu. Vaikka tiedän, että hänellä on perusasiat kunnossa.. ja enemmänkin; lukeekin jo pieni... Tämän myötä takaraivossani alkoi myös pyöriä pitkästä aikaa ajatus siitä yhdestä pienestä, jonka kanssa voisin lisää opetella hidastamista ja olla isommille vieläkin enemmän käytettävissä kotona...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!