Nimittäin tämä kesäloma!!! Yritän hallitusti työntää pois ajatuksistani maanantaista töihin paluuta... Olen onnistunut irrottautumaan hyvin töistä, vaikka en olekaan ollut pitkää jaksoa pois maisemista. Ensimmäisen lomaviikon olimme kotona, mutta en käynyt kylällä kuin kaupassa. Olen siis varsin näkyvässä ammatissa, kun kunnan kotihoidossa työskentelen. Työkaverit työautoineen voivat tulla vastaan missä vaan, ja fyysisesti hyväkuntoisimpiin asiakkaisiin saatan törmätä kaupassa.
Prahan reissu, juhannus mökillä ja Helsinki-pyrähdys toivat sopivia irtiottoja kotiympyröihin, joten sen puoleen loma tuntuu olleen jopa pidempi kuin kolme viikkoa. Eilen oli pakko laittaa tekstari tuuraajalleni ja kysyä minkälaiseen maanantaiaamuun varaudun. Sen jälkeen ajatuksiin on väkisin yrittänyt ängetä työasiat... mitenkähän se ja se mummeli voi, tai onkohan se henkilö vielä hengissä... hetken jo koin inhottavaa ahdistuksenpoikasta; en halua alkaa taas huolehtia muista kuin omista ihmisistäni, en jaksa tukea ketään mitenkään työni puolesta, ajaa hikisenä autolla ympäri ämpäri...
Sitten toruin itseäni; yritä elää hetki kerrallaan, vielä kaksi kokonaista lomapäivää!! Sitten neljä päivää töitä ja taas kolme vapaata. Kahden viikon päästä lähdemme miehen kanssa moottoripyörällä kohti Joensuuta ja Ilosaarirockia. Sekin on taas yhdenlainen lomanen. Ja elokuussa on vielä viikko lomaa, joka tosin ajoittuu neidin koulun alkuun, mutta lomaa kuitenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!