Rauhallisesti

Rauhallisesti on sujunut töihin paluu. On ollut leppoisaa ja helppoa. Puhelin on soinut äärimmäisen vähän, eikä ylitöitä ole kertynyt. Paitsi tänään vähän, kun iäkkäin asiakkaani nukkui rauhallisesti pois iltapäivällä. Omassa kodissaan, kuten oli toivonut. Omaisten hoitamana ja saattamana. Lähes vuosisadan elänyt ihminen. Tunsin suunnatonta myötätuntoa lapsia kohtaan, nöyryyttä elämää ja kuolemaa kohtaan. Suurta ylpeyttä ammatistani, jossa olen siinä mielessä etuoikeutettu, että joudun/saan kohdata kuoleman aika ajoin. Asian joka on luonnollinen osa kiertokulkua, mutta joka on eristetty laitoksiin. Kyyneleet silmissä halasin lapsia ja silitin vanhuksen päätä, käsiä. Monet hauskat laulut ja runot olin hänen esittämänään kuullut käydessäni. Nyt on laulut laulettu...

Rauhallisesti ja hiljakseen kiersin illansuussa kastelemassa kukkiani. Rauhallisesti istuin lasten keinussa, ja sen jälkeen penkillä auringossa. Tartuin hetkeen, ihastelin jälleen kerran kesäillan lämpöä ja kauneutta. Joka ilta auringonlasku on erilainen, mutta aina niin kaunis. Edessä kolme vapaapäivää, aurinkoa, perheen kanssa olemista. Aion olla vaan, nauttia ihanien lasteni seurasta, elää hetkessä.