Heinäkuussa teimme isäni puolen sukuseuran kanssa matkan Venäjälle. Menomatkalla pysähdyimme Ruskealan entisellä marmorilouhoksella ja kirkossa, jota on rakennuttu pikkuhiljaa sodassa tuhoutuneen tilalle. Ukkini perhe on tuolta Ruskealasta kotoisin. Varsinaisella kotipaikalla emme käyneet, siellä on käyty joskus aiemmin, eikä nyt ollut ukin sisaruksista kukaan mukana kertomassa muistojaan tai tunnistamassa paikkoja.
Yövyimme vanhassa Valamossa ja toisen yön Sortavalassa. Olin ensimmäistä kertaa Venäjällä, ja ainakin tuolla Raja-Karjalassa tuntui olevan juuri sellaista kuin olin kuullut ennakkoon. Ristiriitaisia tuntemuksia herättäviä maisemia. Valamon rakennuksia on korjattu ja korjataan parhaillaan. Luostarin pääkirkossa ei saanut kuvata, mutta sen voin kertoa, että harvoin olen kokenut kylmiä väreitä rakennuksen takia. Upea paikka siltä osin.
Olin matkassa itsekseni, ja olin ihan hyvilläni etteivät lapset olleet mukana. Itselläkin riitti sulateltavaa näissä kokemuksissa. Toisaalta oli mukavaa myös keskittyä seurustelemaan sukulaisten kanssa ihan rauhassa. Tapasin kaksi pikkuserkkuani ensimmäistä kertaa, ja monta on vielä tapaamatta! Ehkä tulevina vuosina.
Aivan ihania kuvia ja oi mikä nostalgia. Nuo rapistuneet talot on jotenkin niin upeita! Niissä on rappion romantiikkaa. Tuonne kun pääsisi... oijoi...
VastaaPoistaNo noita rapistuneita taloja siellä totisesti riittää. Eikun vaan varamaan matkaa :)
PoistaHieno tunnelmapala! Veteen heijastuva kallio ja kynttiläkuva lumosivat erityisesti! Kauniin rosoista!
VastaaPoistaKiitos vierailustasi ja kommentistasi blogissani! Sait minusta lukijasi!
Hei ja tervetuloa, kiva että "hyppäät mukaan" :)
PoistaKynttiläkuvat onnistuivat omasta mielestänikin niin, että jaksan katsella useamman kerran.