Rotinat

" Leivon viemisiä vastasyntyneelle. Pyörittelen vehnästaikinaa varovaisin käsin, kuin lasta laittelisin, pullapoikaa, nisuneitiä. Muovailen pyöreäksi, pulleaksi.

Letitän rotinarinkeliksi, kohotan, koristan, paistan.

Kahvipöydässä puhutaan hiljaisella äänellä. Kiitollisuus lapsesta vanhempien kasvoilla. Isä leikkaa rinkeliä, äiti kattaa kupit kaikille hyville haltijoille."

- Annukka Tiitinen, Äiti itä-teos-

Minä en itse leiponut. Äitimme, joka on ollut lastenhoitajana viikon, hoiteli kakkupohjan, korvapuustit ja sämpylät. Mies savusti siikaa ja taimenta. Veimme kokonaisen aterian mennessämme, mansikkakakku täytettiin paikan päällä. 

Rotinarinkeliä en osanne tehdä ihan tuosta vaan, mutta se karjalainen perinne ja tapa, että viedään ruokalahjaa vauvaperheeseen, on mielestäni tavattoman ihana. Itse olen vienyt ystäville milloin karjalanpiirakoita milloin marjapiirakkaa. Jotain lämmöllä ja rakkaudella tehtyä kuitenkin. 

Pieni ihminen on ihme! Ilmeitä kymmenittäin minuutissa, pientä tuhinaa ja sitten seuraavassa hetkessä äänekästä huudahtelua kun nälkä tai muu tarve iskee. Meille esitettiin äärimmäisen ihana ja tärkeä kysymyskin, joka jälleen sai kyyneleet silmiini. Kummityttökin meille! Olemme onnekkaita!