Huomenna suuntaamme lasten kanssa Itään. Mummola on myyty, kesäkuun alusta se siirtyy uusille omistajille. Pysyy onneksi suvussa, pikkuserkkumme osti talon! Se lievittää sitä surua ja haikeutta, mitä uusi asetelma luonnollisessti tuottaa. Vaikka viime vuosina olen päässyt sinne valitettavan harvoin, niin kyllä se kirpaisee... tai on kirpaissut. Ainoa paikka, joka minun elämässäni on ollut olemassa aina. Ja niinhän se on isälleni ja tädillenikin.
Kokoonnumme siis viimeistä kertaa sinne talon ollessa semmoinen kuin me lastenlapset muistamme. Ehkä lämmitämme pihasaunankin. Tavaraa riittää tutkittavaksi ja jaettavaksi. Isäni ja tätini puolisoineen ovat tehneet valtavan urakan jo tähän asti tyhjentäessään piharakennuksia yms syksystä alkaen. Nyt sitten itse talon vuoro.
Kuvat elokuulta 2009.
Onpas aivan mielettömän ihana paikka. Vanhassa pihapiirissä sitä on lämpöä ja sielua, ihan toista kuin uudet komeimmatkaan lukaalit ja loistoasunnot.
VastaaPoistaSulle olisi blogissani napattavaksi haastekysymyksiä, ota vastaan jos haluat!