Tilannekatsaus 2 eli kaaoksen kesytyksen alkutaipaleella

Kirjoitin tänne tammikuussa seuraavat asiat.  Teen jälleen tilannekatsauksen, etteivät päätökset unohtuisi, paljon olen saanutkin jo aikaiseksi, tajusin sen yht'äkkiä kun luin vanhoja postauksiani eilen.

- siivoan ja järjestän siivouskomeron, jonne on kertynyt jos jonkinlaista purkkia ja purnukkaa- TEHTY jo aika päiviä sitten ja voi miten mukava sieltä on tarvitsemiaan välineitä hakea. Useita kertoja kävin alkuun aukomassa siivouskaapin ovea silkasta tyytyväisyydentunteesta, miten mukavaa nähdä työnsä tulos niin konkreettisesti.

- siivoan myös kellarimme, josta on tullut ylimääräisten tavaroiden varasto = poissa silmistä, poissa mielestä - TEHTY, alkusyksystä urakoin kellarissa useampana päivänä, lajittelin pakaste- ja säilykepurkit sekä mehupulloiksi suunnitellut viinipullot. Roskikseen ja kiertoon lähti tavaraa aika lailla. Maalipurkin jämiä yms ongelmajätettä siellä vielä majailee, mutta siirtyvät pois tuonnempana. Hankin jäljelle jääneille pakasterasioille ja lasipurkeille isot, kannelliset säilytyslaatikot, etteivät likaannu ja pölyty. Vanhaan perunalaariin oli kasvanut hometta ja se haisi koko kellarissa. Siivous raikasti tilan, mutta ihmeen sitkeästi joihinkin muoveihin homeen haju oli tarttunut, joten noilla kannellisilla säilytyslaatikoilla estän tämän ikävän tilanteen uusiutumisen, mikäli hometta ilmaantuisi uudestaan. 

- suunnittelen kunnolla pikkueteiseen tarvittavien säilytysratkaisujen tarpeen ja selvitän hintoja - olemme pyytäneet tarjoukset eteisen kaapistoista kahdesta eri paikasta, asia on siltä osin vielä vaiheessa. Siivosimme Miehen kanssa perjantai-illan ratoksi pikkueteisen toistaiseksi ainoan komeron, ja voi turkanen sitä tavaramäärää mitä yhteen kaappiin voi mahtua!! Paljon tavaraa siirtyi verstashuoneeseen tuonne saunarakennukseen, mutta paljon lähti myös roskikseen. Käsittämätön määrä esim parittomia, risoja näppylähanskoja!! Muutenkin järjestin kyseisen huoneen uuteen uskoon niin hyvin, että nyt sitä kestää katsella, vaikka kaappien kanssa vielä aikaa menisikin. Toisaalta asiaa täytyy lykätä senkin takia, että Mies haluaisi lisätä eristeitä seinään eli täytyisi purkaa seinää sisäpuolelta... tuumaillaan talven yli, nyt eteisessä ei enää onneksi törmää kompuraan, työkaluihin ja kenkävuoreen! Uuden maton ostin sinne jo pari viikkoa sitten ja pelkästään sen myötä huone sai ryhtiä. Tätäkin aikaansaannosta olen käynyt ihastelemassa onnellisena! Alla vertailukuvat eteisestä :), sotkukuva on yksi näistä kamalista, jotka olivat nähtävillä blogissani, kun vastasin haasteeseen kuvata kotiamme juuri semmoisena kuin se sillä hetkellä oli... puuh! 

Pikkueteinen huhtikuussa 2011

Pikkueteinen nyt

- käyn kaappi kerrallaan läpi tämän työ-tietokone-rumpu-harrastehuoneen. Ne ovat NIIN täynnä TURHAA ja TARPEETONTA tavaraa, että vähemmästäkin saa "huonoja viboja"... jos olisin feng shui-oppinut tms niin tämä olisi varmaan toDElla huonon energian huone- olen käynyt pikkuhiljaa läpi näitä kaappeja, osan jo keväällä. Tuolloin laitoin palapelejä yms lapsilta jo ohimennyttä tavaraa kirppikselle, ja ne menivät hyvin kaupaksi. Viime viikolla urakoin yhden kaapin kanssa, kun Mies vei lajittelukeskukseen sähkötavaraa. Kävin läpi kaikki johtovyyhdit ja paljon niitä olikin. Uskomattoman määrän sitä rikki mennyttä rojuakin säilöö kodissaan; kolme digiboksia, yksi dvd-soitin, kaukosäätimiä, suoristusrauta, sähkövatkain, rikkaimuri.... huoh, taas sai huokaista keventynyttä mieltä, kun roinaa lähti pois!

- alan oikeasti etsiä meille uutta sohvaa olohuoneeseen, olen jo NIIN kauan asiaa suunnitellut, että nyt on jo aika toimia- mieleinen sohvamalli on jo tiedossa, Isälläni on samanlainen, joten on koeistuttu ja -nukuttukin. MUTTA kun meillä on tuo pikkukisu... itse olisin käynyt ostamassa sohvan jo monta kertaa, mutta Mies muistutti; ei uutta sohvaa ennen kuin Miina on hieman kasvanut, eikä revi joka paikkaa mennen, tullen ja palatessa. Totta, vaikka osaa oikeaan raapimispuuhunsakin teroittaa kyntensä, niin iltavillin iskiessä roikutaan nojatuoleissa ja raavitaan vähän jokaista huonekalua, johon kynnet uppoavat!

- ulkoilen mahdollisimman paljon ja pyrin käymään vähintään kaksi kertaa viikossa jumpassa (maksan sentään kallista kk-maksua liikuntakeskukseen...) - takana reilun kolmen kk:n laiskamatovaihe, kk-maksu on jo kuopattu. Ulkoilua toki on tullut pihan syystöiden yhteydessä kohtalaisesti, mutta varsinaista kuntoliikuntaa huonommin. Nyt asetin tavoitteekseni kävellä vähintään kahtena päivänä viikossa töihin, matkaa kertyy edestakaisin lähes 10km, joten eipä tarvitsisi erikseen lähteä niinä päivinä lenkille enää iltasella. Lisäksi Ystäväni J:n kanssa päätimme yrittää lenkkeilyä yhdessä, kahteen kertaan olemme hilipasseet myöhäiselle iltakävelylle vasta klo 21.00. Tunti reipasta kävelyä ja kälätystä, kyllä sen jälkeen on olo ja maailmakin paljon parempi. Ainoa miinus meinaa olla se, että itseäni tahtoo laiskottaa aivan kamalasti lähteä tuohon aikaan vielä liikkeelle... no "potkimme" toinen toisiamme vuorotellen! 

- vähennän arkiherkuttelua (siis epäterveellistä semmoista) - ei ole onnistunut pitkällä aikavälillä alkuunkaan. Olo on pinkeä ja pönäkkä. Vaatteet kiristävät ja kaksoisleukaa on kiitettävästi. Nyt olen viikon ajan töissä ollut totaalikieltäytyjä kahvipullan suhteen. Kerran olin jo lautanen kädessä ottamassa omenapiirakkaa, mutta sitten muistin päätökseni ja pidin siitä kiinni. Kaupassa olen vanhasta tottumuksesta ollut melkein suklaapatukka kädessäni, mutta taas ottanut itseäni niskasta kiinni. Huoltoasemalle vessaan mennessäni otin lompakon mukaan, josko vaikka ostaisin vähän suklaata matkaevääksi... mutta vessassa tein tietoisen valinnan, ja kävelin suoraan autoon. Näistä jonkun korvaan pieneltä kuulostavista asioista olen aivan valtavan tyytyväinen, koska lukuisia kertoja ennenkin olen päättänyt, mutta antanut itselleni luvan unohtaa päätökseni saman tien kun herkkuja on tuotu nenän eteen.

Sain keväällä lahjaksi Anne Te Velde-Luoman kirjan Kaaoksen kesyttäjä, tavarat, paperit ja aika haltuun, oheinen linkki vie Susan Järjellä ja tunteella-blogiin, jossa kyseisen kirjan esittely. Aivan loistava opus, josta ammennan inspiraatiota! Olen lukenut sen kertaalleen kokonaan ja aika ajoin sieltä täältä. Tavaran vähentäminen, asioiden kohtuullistaminen ja elämän hidastaminenhan ovat kovasti muodikkaitakin asioita nykyään. Mutta voin itse kyllä täysin allekirjoittaa sen, että olo kevenee henkisesti kun saan ylimääräistä roipetta pois nurkista. Tämä asia ei voi olla ylimainostettua! Tuntuu, että viime aikoina tämä aihe on ollut ystävienkin kanssa keskeisin puheenaihe. Kukin tuskailee lasten vaatteiden, lelujen yms kodin tavaran kanssa. Liekö omalla tavallaan ikään ja elämänvaiheeseenkin sidonnaista, teemmekö me vajaa nelikymppiset jonkinlaista välitilinpäätöstä elämässämme? Pois pois turha roina, enemmän tilaa hengittää, aikaa itselle ja perheelle... Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa, hiljaa hyvä tulee! Tavaramäärät eivät ole tulleet kotiini yhdessä tai kahdessa päivässä, eivätkä viikossakaan. Joten yritän muistaa olla itselleni ja läheisilleni armollinen, pikku hiljaa, kaappi kaapilta, hylly hyllyltä, rasia rasialta...


p.a. Äärimmäisen tärkeä seikka on tuo, että ihastelee aikaansaannoksiaan, jo siivottuja ja raivattuja paikkoja kotona! Liian helposti sitä näkee vain ne seuraavat tekemättömät hommat, ja unohtaa juuri valmiiksi saadun työn. Eli pyrkimykseni on myös kehua ja kiitellä itseäni kaaoksen kesyttämisen tuloksista!