36 vuotta sitten kapalossa Naistenklinikalla. 

Nyt olen; 

Nainen, jolla on yöpöydällä pino kirjoja odottamassa lukemista, kaksi eri käsivoidetta, huulirasva ja kännykänlaturi.

Nainen, joka häärää, tekee, touhuaa, myllää, värkkää, kotoilee... mutta osaa mielestään myös rauhoittua sitä tarvitessaan.

Nainen, joka pitää valokuvaamisesta, kirjoittamisesta, kissanpennuntuoksusta, kanelista, appelsiini-rooibosteestä, Miehensä käsivarsista, Tyttärensä lauluäänestä, Poikansa karheasta kampauksesta, kaksista villasukista päällekkäin...

Nainen, joka nauraa ja puhuu paljon, suhtautuu elämään ensisijaisesti positiivisessa valossa, mutta ajoittain löytää itsensä synkistelemästä hyvinkin syvissä vesissä.

Nainen, joka positiivisuudestaan huolimatta toisinaan suree/stressaa asioita suotta etukäteen aivan liikaa.

Nainen, joka ei pidä liian ehdottomista ihmisistä.

Nainen, joka haluaa raivata turhat tavarat, asiat, esineet ja myös huonoa energiaa aiheuttavat henkilöt elämästään.

Nainen, joka haluaa aikoo osallistua jonain päivänä Enneagrammi-kurssille, kokeilla Elämänkaarikirjoittamista ja aloittaa joogaharrastuksen 20vuoden tauon jälkeen.

Nainen, joka sai lahjaksi Heikki Salon soololevyn Hiili, valkoisen frillahuivin, laventelipalasaippuan, rannekorun, joulukaktuksen ja kynttilän.

Nainen, joka lähtee viettämään syntymäpäivänsä iltaa töihin.

:)