Pysäkillä

Juhlahumuviikkojen jälkeen oloni on pysähdyksissä. Lisäksi vielä kesäflunssa käymässä kimppuun, juuri kun kesä alkaisi säiden puolesta tuntua kesältä. Yritän lepäillä tämän päivän, huomenna suuntaamme Puuhamaahan Ystäväperheen kanssa.

Työpäiviä ennen kesälomaa on jäljellä kaksitoista, se kuulostaa paremmalta kuin kolme työviikkoa. Viikon päästä edessä matka Itä-Suomeen ja käväisenpä Venäjän puolellakin ensimmäistä kertaa elämässäni. Menemme nimittäin isäni puolen sukulaisten kanssa Vanhaan Valamoon. Lapset ovat ensin Mummon hoivissa, ja palauduttuame Valamosta, jäävät he vielä Ukin luokse lomailemaan. Ajelen siis takaisin itsekseni, tuoden vielä yhden erän tavaraa Mummolasta. 

Minulla olisi lukuisia kuvia käsiteltäväksi, mutta inspiraatio on blogin suhteen tuntuu olevan hukassa. Kai se kuuluu jokaisen bloggarin käydä tämä vaihe läpi; mitä varten ja miksi tätä teen? Kiinnostaako tämä ketään, ja kun kuitenkin jaan samoja asioita Facebookissakin, niin kannattako kahta paikkaa ylläpitää? On niin paljon hienoja blogeja, joissa on kirjoitettu niin nasevasti aiheista, joita itsekin ajattelen ja käsittelen, että koen jonkin sortin sisäistä alemmuuskompleksia. Ja se sama vanha virsi, että vaikka tätä itseään varten tekee, niin tokihan julkiseen blogiin liittyy aina se kanssakäymispuoli, joka tietysti hiipuu, jos on itse laiska. 

No katellaan.