Yritän palautua matkasta. Kärsin "henkisestä aikaerosta", vaikka kellolla mitattuna sitä oli vain tunti. Tätä samaa tosin koen ihan vaan kotipuolessakin lomailtuani... mieli on vielä matkalla, vaikka fyysisesti olen jo kotona. Lyhyessä ajassa paljon kokemuksia, tiivistä yhdessäoloa rakkaiden ihmisten kanssa. Hillitöntä, vain oman porukan ymmärrykseen käypää huumoria, vedet silmissä nauramista, ja välillä tuiskahtelua tuttuun tapaan väsyneenä & nälkäisenä. Reissulukemiseksi valitsin niinkin "hilpeän" kirjan, kuin Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt. Sen tunnelma takaraivossani ei ainakaan kevennä tunnetilavuoristoradassa hurjastelua... sattuipa vaan kolmesta lukemattomasta pokkarista olemaan se paras vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!