Vietimme juhannusta appivanhempien kanssa heidän mökillään. Pelasimme Mölkkyä, seurasimme talitinttipoikueen puuhia, söimme hyvin, poltimme nuotiota taukoamatta, saimme sadetta ja aurinkoa. Luonto mökin ympärillä on parhaimmillaan. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni kiiltomadon. Ensimmäistä kertaa koin myös sen, miltä tuntuu kun on aivan loppu lenkin jälkeen, lähes oksensin juoksun jälkeen. Kävimme nimittäin mieheni kanssa 10 kilometrin maastolenkillä, ilma oli lämmin ja kosteusprosentti aika korkea...
Palautumista helpotti kunnon ateria ja lepohetki lasten kanssa, jotka tosin nauttivat enemmän Prahan tuliaistikkareista kuin löhöilystä! Kotipihalla Juhannusruusunikin kukkii, vaikka joku paksu vihreä toukka havaittiin viime viikolla sen nuppujen kimpusta! Ruusua kuvasin juhannusaattoaamuna lehdenhakumatkalla... ja muistelin kaksi vuotta sitten kuollutta äidinisääni, joka olisi täyttänyt sinä, Uunon päivänä 89 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!