keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Siisteys vai järjestys?





Joskus minä olin aika fanaattinen siivoja. En ihan sitä pahinta lajia, joka jynssää hammasharjan kanssa kaakeleiden välisaumoja, mutta melkoisen tarkka kuitenkin. En tiedä mistä se siivousgeeni tuli; Äitini on ihan huithapeli siivous-ja järjestysasioissa, Isä kyllä puolestaan jämpti ja järjestelmällinen. Äidinäiti fanaattinen. Ehkä geeni siis hyppäsi Mummolta Äidin yli minuun. Opiskelijayksiötäni pidin järjestyksessä ja siivosin joka viikko tarkoin rutiinein. Mieheni ja minun yhteiselon alkutaipaleista ei ihan tarkkaa muistikuvaa ole siivousten osalta, mutta aika säännöllistä se varmaan oli, eikä sitä tavaraa pienessä kodissa ollut ajelehtimassa kuten nyt. Lasten myötä monet rutiinit muuttuvat. Kun Nti Esikoinen oli pieni, ja Herra Kuopusta vasta odoteltiin, siivosin vielä joka ilta lelut pois lattioilta. Keittiön työtasojen piti olla päivittäin tyhjät tiskipöydästä puhumattakaan. Taisi meillä olla viikkosiivouskin ihan säännöllisesti. Jos ei nyt aina perjantaisin, niin sinne päin. 

Toista on nykyisin. Imuroidaan kun muistetaan tai kun Isäntä alkaa roskiin kompastua. Hän kävelee sisätiloissa useammin paljain jaloin ja kyllähän ne roskat varmasti tuntuvat ikäviltä. Itselläni on aina vähintään villasukat jalassa, joten eipä paljoa muruset haittaa noin niinkuin tuntoärsyketasolla. Toki niitä keittiön pöytätasoja pyrin nytkin raivaamaan säännöllisesti, ja pienen tiskipöydän takia astianpesukonetta on tyhjennettävä ja täytettävä ahkerasti. Mutta aika rennosti mennään muuten. Minulle itselleni on kuitenkin tärkeämpää, että tavarat ovat järjestyksessä, oikeissa omissa paikoissaan. Epäjärjestys ja tavaroiden kasautuminen, ajelehtiminen ja lojuminen kiristävät hermojani enemmän kuin roskat lattialla tai villakoirat sohvan alla. Pölyjä pyyhin todella harvoin, enkä muista milloin alakerran lattiat on pesty kunnolla. Kai ne kertaalleen remontin jälkeen. 

Viime aikoina kuitenkin olen alkanut haikailla siivouspäivän perään. Olen jo monta kertaa ehdotellut perheelle, että pidetään siivouspalaveri, jossa mietitään ja sovitaan käytännöt. Käytännöt siivouksen perusasioista, etten minä marttyyrimaisesti marisisi esimerkiksi vessaharja kädessä siitä, ettei kukaan muu koskaan ikinä pese vessanpyttyjä. Mietittäisiin yhdessä, minkälainen on kenenkin mielestä riittävän siisti koti, ja kuka tekee mitäkin päivittäin/viikottain. Meillä on neliöitä sen verran kahdessa tasossa, että jotenkin tätä hommaa pitäisi järkeistää, ettei kenenkään tarvitse koko taloa kerralla siivota kerran viikossa. Palaveripäivä on vielä sopimatta, mutta josko vielä tämän vuoden puolella. Siihen asti mennään kuten ennenkin, ja minä psyykkaan itseäni noilla siivouskaapin ovessa olevilla korteilla!

Mites teillä?






6 kommenttia:

  1. Kuulostaa jotenkin tutulta.Tai no, en mä ole oikeasti olut koskaan kamalan jämpti, mutta jotenkin meiltäkin on siivouspäiväperinne päässyt katoamaan ja ihan oikeasti on alkanut tuntua, että säännöllinen viikkosiivous ei välttämättä olisi ollenkaan huono ajatus. Onkohan tämä jotain keski-ikäistymiseen liittyvää? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sie sen sanoit, se on varmasti ikään liittyvää ;)!!! Tietenkin on fiksua raivailla tavaroita pitkin viikkoa ja se onnistuu just sen toimivan perusjärjestyksen avulla. Tiettyjä hommia voi tehdä milloin vaan, kuten vaikka sitä vessanpyttyä jynssätä, mutta jos aion imuroida, täytyy ensin saada kaikki tavarat paikoilleen, ettei mikään ole imuroinnin edessä... ja siitä päästäis sitten aiheeseen miten eri tavalla voidaan siivota esim miehen kanssa ;). Mutta se on sitten jo toinen tarina se!

      Poista
  2. Meilläkin siivotaan näitä kahta kotia, mutta erittäin säännöllisen epäsäännöllisesti ja sääntöjä sopimatta. Mä tietysti enemmän, kun olen kotona päivät. Teen sellaiset mitä mies ei edes huomaa. Pyyhin joka päivä keittiöntasot aamukahviroiskeista, siirrän takaisin paikalleen kaikki eksyneet tavarat, pesen + viikkaan pyykin ja viikottain pyyhin pölyt ja pesen wcn. Enemmän tuota järjestelypuolta kuitenkin... kun oon tällainen pilkunviilaaja. Janne hoitaa imurihommat ja ikkunat. Eli siis järjestys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, taidamme aika monet naiset just tehdä sitä näkymätöntä työtä siivouksen suhteen. Pitäisköhän alkaa nakittaa imurointia miehelle enemmän, kun kuitenkin mie teen sitä hienosäätöä koko ajan.

      Poista
  3. minä siivoon viikko-siivouksen perjantaisin,käsittäen yleiset tilat ja vanhempien makkarin.lapset huolehtii omistaan.mutta joka päivä jotakin jokaisella periaatteella mennään muuten :)Pyykki-hommat on mun heiniä,muita en siihen mielelläni päästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyykit on meilläkin ensisijaisesti minun juttu, olivat sitä jo lapsuuden kodissa teini-ikäisenä :).

      Meillä Nti Esikoinen jo huolehtii melko hyvin huoneensa järjestyksestä, ja imurointia nyt treenaillut. Kuopuksen kanssa sitten täytyykin muistutella enemmän, Legot tahtovat levitä ympäriinsä... Mutta pikkuhiljaa lisättävä heidän vastuualueitaan, etteivät opi liian hyvälle ;)

      Poista

Kiitos ajatuksestasi!