Luulen, että minulla on aavistus siitä miltä isovanhemmuus tuntuu. Siskojen lapset ovat niin ihmeellisellä tavalla tuttuja, rakkaita ja tärkeitä. Heitä katsoessani näen sekä siskojani että omia lapsiani, ehkäpä siis itseänikin. Harmi kyllä, pitkien välimatkojen ja kiireisen arjen takia tapaamme hiukan liian harvoin kummankin siskoni perheen kanssa.
Tätä kuvassa tepastelevaa yksivuotiasta olin siis hoitamassa viime viikonloppuna. Tulimme juttuun mainiosti, sain monta suukkoa pieneltä ja hän ehkä jokusen enemmän...
Ensi viikolla menemme kyläilemään toisen siskoni luokse, ja tapaamme puoli vuotiaan pikku herran pitkästä aikaa. Tuoksuukohan sen ikäinen vielä vauvalta, en muista enää?
:)
p.s. kuvanlaatu huono kännykkäotoksen takia
puoli vuotias ei taida enää ihan vauvalta tuoksua,mutt kyll noissa pienissä se oma ominaisuus-tuoksunsa on.itse tuoksuttelen päivittäin omaa pian 1-vuotiasta poikaani,on hän niin suloinen <3 ja liian äkkiä kasvaa isoksi:)
VastaaPoista