Siisteys vai järjestys?

Joskus minä olin aika fanaattinen siivoja. En ihan sitä pahinta lajia, joka jynssää hammasharjan kanssa kaakeleiden välisaumoja, mutta melkoisen tarkka kuitenkin. En tiedä mistä se siivousgeeni tuli; Äitini on ihan huithapeli siivous-ja järjestysasioissa, Isä kyllä puolestaan jämpti ja järjestelmällinen. Äidinäiti fanaattinen. Ehkä geeni siis hyppäsi Mummolta Äidin yli minuun. Opiskelijayksiötäni pidin järjestyksessä ja siivosin joka viikko tarkoin rutiinein. Mieheni ja minun yhteiselon alkutaipaleista ei ihan tarkkaa muistikuvaa ole siivousten osalta, mutta aika säännöllistä se varmaan oli, eikä sitä tavaraa pienessä kodissa ollut ajelehtimassa kuten nyt. Lasten myötä monet rutiinit muuttuvat. Kun Nti Esikoinen oli pieni, ja Herra Kuopusta vasta odoteltiin, siivosin vielä joka ilta lelut pois lattioilta. Keittiön työtasojen piti olla päivittäin tyhjät tiskipöydästä puhumattakaan. Taisi meillä olla viikkosiivouskin ihan säännöllisesti. Jos ei nyt aina perjantaisin, niin sinne päin. 

Toista on nykyisin. Imuroidaan kun muistetaan tai kun Isäntä alkaa roskiin kompastua. Hän kävelee sisätiloissa useammin paljain jaloin ja kyllähän ne roskat varmasti tuntuvat ikäviltä. Itselläni on aina vähintään villasukat jalassa, joten eipä paljoa muruset haittaa noin niinkuin tuntoärsyketasolla. Toki niitä keittiön pöytätasoja pyrin nytkin raivaamaan säännöllisesti, ja pienen tiskipöydän takia astianpesukonetta on tyhjennettävä ja täytettävä ahkerasti. Mutta aika rennosti mennään muuten. Minulle itselleni on kuitenkin tärkeämpää, että tavarat ovat järjestyksessä, oikeissa omissa paikoissaan. Epäjärjestys ja tavaroiden kasautuminen, ajelehtiminen ja lojuminen kiristävät hermojani enemmän kuin roskat lattialla tai villakoirat sohvan alla. Pölyjä pyyhin todella harvoin, enkä muista milloin alakerran lattiat on pesty kunnolla. Kai ne kertaalleen remontin jälkeen. 

Viime aikoina kuitenkin olen alkanut haikailla siivouspäivän perään. Olen jo monta kertaa ehdotellut perheelle, että pidetään siivouspalaveri, jossa mietitään ja sovitaan käytännöt. Käytännöt siivouksen perusasioista, etten minä marttyyrimaisesti marisisi esimerkiksi vessaharja kädessä siitä, ettei kukaan muu koskaan ikinä pese vessanpyttyjä. Mietittäisiin yhdessä, minkälainen on kenenkin mielestä riittävän siisti koti, ja kuka tekee mitäkin päivittäin/viikottain. Meillä on neliöitä sen verran kahdessa tasossa, että jotenkin tätä hommaa pitäisi järkeistää, ettei kenenkään tarvitse koko taloa kerralla siivota kerran viikossa. Palaveripäivä on vielä sopimatta, mutta josko vielä tämän vuoden puolella. Siihen asti mennään kuten ennenkin, ja minä psyykkaan itseäni noilla siivouskaapin ovessa olevilla korteilla!

Mites teillä?