Kurkkuni on ollut karhea ja oloni nuupahtanut. Ulkona kaunista, mutta kylmä tuuli. Reilun tunnin lumityöt riittivät tämän päivän liikuntasuoritteeksi, vaikka hiukan olin hiihtoretkestä haaveillut. Tuulen takia talokin tuntuu kylmältä, vaikkei pakkasta ole paljoa. Tulta pitäessä ja lämmintä juodessa on tämä päivä vierähtänyt iltaan. Sukka edistyy, vaikka melkein heitin kutileen jo seinäänkin. Eihän se kantapää ollutkaan se hankalin juttu, vaan silmukoiden poimiminen kantalapun reunoilta. Tai se, ettei siitä edetessä kädenjälki näytä niin tasaiselta, aina jotain reikää ja koloa... mutta sinne ne hukkuivat, kun neuletukihenkilön puhelinkonsultaation jälkeen jatkoin taas. Neulomisen vastapainoksi luen Anneli Kannon Veriruusut-kirjaa, jota kirjastontäti suositteli torstaisella kirjastoreissulla. Se kertoo hamekaartilaisista eli punaisten naissotilaista vuoden 1918 sisällisodassa. Mielenkiintoista ja murheellista yhtä aikaa.
Tänään oli kyllä melkoisen viiltävä tuuli. Pari kertaa kävin ulkoilemassa ja kädet olivat melkoisen kylmät sen jölkeen. Tuo Verisuusut on kyllä tosi koskettava kirja. Jotenkin senkin takia, että yhden jo manan maille menneen ystävän äiti kuului Tampereen hamekaartiin. Hän oli niitä harvoja, jotka selvisivät hengissä.
VastaaPoistaUskon, että tuo "yhteys" ystäväsi äidin kautta aiheeseen tuo lukukokemukseen ihan erilaista kosketuspintaa. Luin illalla yhteentoista asti, vaikka piti lopettaa kymmeneltä :). Oli pakko päästä Tampere-osuus loppuun. Tänään sitten viimeinen isompi jakso alkaa... saunaan siis!
VastaaPoista