1. päivä

Aamulla anivarhain lähti sitten hiihtolomaseurue matkaan. Lapset halusivat nukkua viime yön vieressäni, Mies joutui lattiamajoitukseen. Eipä hän vastaan laittanut, ymmärsi varsin hyvin lasten äidinkainalokaipuun ennen viikon eroa. Kömmin itse vielä takaisin sänkyyn heidän lähdettyään, lueskelin uusinta Kodin Kuvalehteä reilun tunnin, ja nukahdin koiranuneen vajaaksi pariksi tunniksi. Alitajuntani ei varmaan antanut minulle lupaa nukkua kunnolla, ettei vuorokausirytmi sekoittuisi?

Ihmisen mieli on hassu järjestelmä. Vaikka olen toivonutkin saavani joskus olla hiukan pidempään yksin kotosalla, ja jopa rehellisesti sanottuna olen todella odottanutkin tätä viikkoa, niin kylläpä vaan tuntui haikealta hetkittäin. Mietin miten ajomatka etenee ja tietenkin hiukan jännitinkin, koska matka on pitkä. Tunti sitten olivat päässeet perille, matka oli mennyt hienosti. Onneksi.

Päivällä neuloin Neidille aloittamaani sukkaa jo vaikka kuinka pitkälle, sain nimittäin viikko sitten preppausta neuletukihenkilöltäni kantapään kanssa. Lopetin vuosi sitten aloittaman sukkaparin ja päätin aloittaa heti uuden, etten unohtaisi kantapäätä. Sukantekeleen parissa Juhaa ja Samulia kuunnellen vierähti aika iltapäivän puolelle. 

Kauppareissun tein kävellen (yhteensä 6km), ja oli aika veikeää kun ostokset mahtuivat selkäreppuun! Nyt siirryn saunapuhtaana Katin kookos-linssikeiton kanssa odottelemaan Putouksen finaalia. Hyvä kun lapsetkin ehtivät nähdä sen suorana lähetyksenä, tallenusta jo nimittäin tilasivat siltä varalta, etteivät ehdi perille ajoissa. Neiti totesi muuten eilen, että ei varmaan ole yksin yhtä kiva katsoa Putousta kuin perheen kanssa...


p.s. annoin Ixuksen reissulaisten mukaan, joten nyt vanha PowerShot pääsee taas hommiin... mikäli siis kuvaututtaa.