Torstaina kuvasin kuuta sekä aamulla töihin lähtiessä että iltapäivällä kotiin palatessani. Ei siitä oikein pokkarilla kunnon kuvaa saa, mutta en voi olla yrittämättäkään. Upeita maisemia on ollut luonnolla tarjota viime päivinä.

Meillä on hiljaista. Neiti Esikoinen lähti aamulla ensimmäiselle joukkuevoimistelun valmennusleirilleen, on siis ihan yötä myöten pois kotoa. Ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin sukulaisissa tai ilman velipoikaa. Lievää jännitystä oli ilmassa, mutta kaiken kaikkiaan yllättävän reippaasti ja innolla hän bussiin nousi. Vuoden vaihtuessa vaihtui hänellä myös joukkue, puolitoista vuotta lajia takana harrastejoukkueessa ja nyt alkoi uusi vaihe 10-12-vuotiaiden kilpajoukkueessa. Uusia haasteita ja opeteltavaa löytyy myös äidille, joka ei ole koskaan mitään kilpaurheilua harrastanut. Neidin motivaatio on kohdillaan ja intoa riittää, vaikka harjoituksia on neljästi viikossa. 

Hra Kuopus puolestaan on yökylässä ystäväperheen luona, jäi sinne eiliseltä iltakyläilyltä. Isompi herra lähti serkkupoikansa varpajais-/poikienviikonloppureissulle pääkaupungin nurkille. Minä ihmettelen hiljaista taloa, köhin pois tautia, joka on yrittänyt hiipiä kimppuuni muutamana viime päivänä. Tekisi mieli hiihtää, mutta en taida uskaltaa tämän köhimise takia. Illalla olisi läheisessä kansallispuistossa kuutamohiihtotapahtumakin...