Minä ilmoitan mielelläni usein ja useissa eri tilanteissa etten juurikaan katso telkkaria. Ja olen tämän sanoessani ylpeäkin, niin kuin muka tämä tietokoneen ruudun tuijottaminen olisi sen parempi harrastus kuin telkkarin katsominen, jos siis täytyisi ryhtyä arvottamaan näitä vapaa-ajanviettotapoja... kesäksi voisin kyllä tv:n laittaa katkolle kokonaan, seisontavakuutukseen niinkuin autoille voi tehdä. Lupamaksukausi poikki siinä vaiheessa, olisipa kätevää!
Nyt kuitenkin olen huomannut seuraavani yhtä sun toista ohjelmaa... Ja jo pidemmän aikaa on ollut kyllä vallitseva käytäntö, että joka syksy- ja/tai kevätkaudella seuraamme Miehen kanssa yhdessä alusta alkaen ainakin yhden sarjan. Ja kun lapset ovat jo tuonkin verran isoja (7 ja 9v), niin heidän kanssaankin tulee seurattua useampaa ohjelmaa.
No mitä meillä sitten katsotaan...
Syksyllä seurasimme Neidin kanssa intensiivisesti Tanssii tähtien kanssa-kisaa, taisi olla jo neljäs kausi, joka liimasi äidin ja tyttären sohvalle sunnuntai-iltaisin. Ja sitten tuli tietenkin valtaisan suosion saavuttanut Vain elämää!! Aivan uskomattoman mukava, koskettava ja hieno formaatti. Sitä katsoimme melkein aina koko perheen voimin.
Ennen joulua Mies katsoi satunnaisesti The Walking dead-sarjaa FOX:lta, minä joskus ihmettelin moista zombien hyökkäystä, jonka näin siis vain ohimennen siipan kanavasurffauksen lomassa. Mutta kun kyseisen sarjan ykköskausi alkoi maratonuusintoina sunnuntai-illoissa juuri viikko ennen joulua, jäimme molemmat koukkuun. Yötä myöten seurasimme miten ihmiskunta on muuttunut kulkijoiksi, jotka yrittävät syödä loput elossa olevat ihmiset. Taidokkaita maskeerauksia etten sanoisi juu, mutta tosiasiassa nuo inhottavat otukset jäivät hyvin äkkiä sivuseikaksi, kun elossa olevan, pienen ihmisjoukon selvityminen ja suhdekiemurat alkoivat kiinnostaa tavattomasti.
Loppiaisena alkoi MTV3:n niin ikään sunnutai-illassa pyöriä palkittu jenkkisarja Isänmaan puolesta, jonka traileri osui ennen joulua töissä jonkun asiakkaan vastaanottimesta silmiini. Mainos oli niin kiinnostava, että uusi sarja oli heti tsekattava, ja naps, koukussa ollaan.
The Voice of Finlandin toinen ja Putouksen neljäs kausi houkuttelevat meillä, kuten varmasti monessa muussakin suomalaiskodissa, koko perheen ruudun ääreen. Ja mikäpäs noita on katsoessa, yhteisiä positiivisia elämyksiä. Tosin Putouksen kaksi ensimmäistä jaksoa eivät ole minua vielä kunnolla vakuuttaneet vaan mietin, että pitäisiköhän näyttelijöitä vaihtaa välillä?
Elokuvia katson aika vähän, mikä toisinaan kyllä harmittaa. Täytyisi selkeästi rajata netissä roikkumisaikaa eli Facebookkausta ja blogien lukemista, jos haluaisin lohkaista aikaa vielä elokuvillekin. Mutta aika aikaansa kutakin, jossain toisessa elämänvaiheessa tilanne voi olla toinen ja vahtaan innolla leffoja :)
Mitä teillä katsotaan telkusta? Seurataanko jotain tiettyä sarjaa, dokkareita vai riittävätkö Kympin uutiset?
Ilmoitan ylpeänä eiku nolostellen, että en katso televisiota vaan tuijotan näyttöä. Sekään ei taida olla hyväksi, kun Yle eilen uutisoi, että television edessä istuminen kasvattaa vyötärömittaa 7 senttimetriä. Luulen että se koskee myös näytön edessä istumista. Uutinen tuolla: http://bit.ly/WJnZOT
VastaaPoistaHmm... Tsekkasin uutisen, hurjaa tuo, että myös paljon liikkuville sama tuomio!
PoistaMinä katson televisiota aika vaihtelevia määriä. Nyt kun tuo Silakka on edelleen aika pieni ja aikaa menee imetykseen ja illalla pitää tunkea neiti nukkumaan ja juuttua kotiin, tule katsottua aika paljonkin. Aamuisin katson ainakin jonkun uutistenvälin ykkösen aamutelkkaria ja uutiset tietty, isompi tyttö on hirmuinen voice of finland -fani eli se on sitten perheen yhteistä katsottavaa perjantai-iltaisin, minä itse tuijottelen kokkiohjelmia ja sisustusohjelmia, jos moisia osuu kohdalle, ehdottomia suosikkiohjelmiani sitten ovat Downton Abbey ja Grand designs, niin ja Muodin huipulle.
VastaaPoistaIllasta tulee usein katsottua sitä mitä sattuu tulemaan, iltaimetyksen aikana kun ei juuri muuta voi tehdä. Joskus kun sattuu tulemaan laadukasta ohjelmaa, olen oikeinkin iloinen. Englantilaiset poliisisarjat ovat ihan ykkössuosikkejani. Neidin simahdettua otankin usein läppärin ja tuijotan kahta ruutua. :D Jossain vaiheessa lienee taas syytä parantaa tapansa ja sammutella hypnoosilaatikoita useammin ja käyttää säästynyttä aikaa enemmän käsitöihin ja lukemiseen. Silloin kun elin yksinäni ilman televisiota, en kyllä moista oikeasti edes kaivannut. Tosin olin silloin töissä televisiossa eli päivän mittaa ruutuakin tuli nähtyä. ;)
Tuo Downtown Abbey tuntuu tuntuu olevan useammankin tutun suosikki, minulla mennyt ihan ohi. Nuorempana, siis joskus melkein vielä lapsena tykkäsin katsoa brittisarjoja, Neiti Marplea yms. Mihin lie unohtuneetkin aikuistumisen myötä... Meillä isäntä viihtyy enemmän telkkarin, minä läppärin äärellä. Tulee Anna Puun uusin biisi mieleen: " illalla kumpikin kuvaruudun valossa omissa nurkissaan" tai jotain sinne päin :)
PoistaKatson kaksi kertaa vikossa Emmerdalen, se tahti riittää sitä. Voice of Finland on nyt suosikki, Vain elämää oli ennen sitä. Strömsö tietenkin, ja silloin tällöin mitä tahansa sit comia, ei tarvitse tietää juonesta tuon taivaallista, kun höröttelee vaan menemään. Niin, ja haluaisin katsoa urheilua mutta sitä ei oikein tule ilmaisilta kanavilta.
VastaaPoistaMie taas en jaksa katsoa urheilua yhtään... Ehkä jääkiekon MM- otteluita siinä tapauksessa, että Suomi on pelaamassa siellä loppupään peleissä :)
Poista