♥

Lomapäivien parhaimmistoa ovat ne päivät, jolloin ei aamulla vielä tiedä mitä tekemistä keksitään. Tänään kävimme torikahvilla ja liikennepuistossa yhdessä Ystäväni ja hänen lastensa kanssa. 

Lapsemme viihtyvät loistavasti yhdessä. Jopa niin hyvin, että yötä päivää pitäisi olla kimpassa kun alkuun päästään. Isoimmat leikkivät keskenään, pojat ja tytöt välillä kaikki yhdessä, välillä riitaannutaan ja tuolloin tyttö-poikarintamat asettuvat vastakkain. Mutta onneksi vain hetkittäin. Lisäksi huolehditaan pienimmästä vuoron perään. Me äidit ihmettelemme ajoittain, että vaikka voi olla viikkoja, joskus kuukausiakin kunnon tapaamisten välillä, niin silti jatkavat sujuvasti leikkejään. Kuten mekin juttujamme, joita tosin kyllä päivitämme melko tiiviisti myös puhelimitse ja Facebookin kautta.

Tämä Ystäväni on alunperin Mieheni ystävä, olen tutustunut häneen siis vajaa 14 vuotta sitten. Matkan varrella hänestä on tullut yksi läheisimmistä ja tärkeimmistä Ystävistäni. Vaikka minulla on laaja sosiaalinen verkosto, paljon kavereita ja tuttuja, ystäviäkin aika monta, niin lapsuudenystäväni AW:n lisäksi tämä Ystäväni J, on Hengenheimolaiseni, Sydänystäväni ja Ystävä isolla Y:llä. Ihminen jonka kanssa on puhuttu kai jo lähes kaikesta maan ja taivaan välillä, naurettu vedet silmissä, jaettu esikoisten odotukset, äitiyteen ja parisuhteeseen liittyvät kiemurat, Juha Tapion keikat, itketty, juotu kahvia ja herkuteltu, saunottu sekä vaihdettu myös kollegiaalista tukea. Ehkä nämä hyvät tunteet välittyvät lapsiinkin, ja he viihtyvät sen takia mainiosti yhdessä... tiedä häntä, mutta olen onnellinen heistä kaikista.

♥